Pulu-Z

Kuinka rikastua helposti?

Language:    Published: 2017-03-01   Modified: 2021-01-08   Views: 7231   Type: Research
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Tiesitkö että rikastuminen on erittäin helppoa? Laitetaan vain 10 % palkkatuloista siirtymään automaattisesti matalakuluiseen ja hyvin hajautettuun rahastoon ja odotetaan muutama vuosikymmen.

Kirjoitus ei sisällä sijoitussuosituksia.

Artikkelihistoria

  • 2021-01-08 Tarkistettu kieli.
  • 2017-03-01 Artikkeli julkaistu.
  • 2017-01-11 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

1. Johdanto

(Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa, eikä allekirjoittaneella ole lupaa tai edes mitään alan koulutusta, joten vastuu on täysin lukijalla. Kirjoitus on vapaan ja riippumattoman henkilön kirjoittama.)

On muutamia laillisia tapoja rikastua nopeasti ja helposti, kuten uhkapelaaminen, prostituutio ja periminen. Tai jos on valmis raatamaan ja keksii hyvän idean, niin myös oman yrityksen perustamalla voi rikastua nopeasti. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin siihen, kuinka niin sanottu tavallinen palkansaaja voi rikastua.

On hyvä muistaa, ettei raha ole itsetarkoitus vaan kaikki se, mitä rahalla saa. Rahalla on siis välinearvoa. Henkilöstä riippuen rahan voi vaihtaa esimerkiksi televisioon tai maailmanympärysmatkaan. Rahan voi vaihtaa myös lokoiluun tai sillä voi rahoittaa jotain itselle tärkeää hyväntekeväisyysprojektia. Raha on vapautta tehdä mitä itse haluaa.

Käsittelen tässä kirjoituksessa ainoastaan taloudellisia pääomia, mutta on olemassa myös esimerkiksi henkisiä ja sosiaalisia pääomia, joilla voi rikastua myöskin.

Koska vaurustuminen vie vuosia ja koska ihminen on taitava pettämään itseään, niin heti alussa on hyvä painottaa suunnitelman ja seurannan merkitystä. Palaamme tähän myöhemmin.

2. Tulot ja menot

Vaurastumisen ensimmäinen ehto on, että tulot ovat suuremmat kuin menot.

Lisäksi vaurastuminen on sitä nopeampaa, mitä suurempi tulojen ja menojen välinen erotus on. Vaurastumista voi siis nopeuttaa sekä laskemalla menoja että nostamalla tuloja. Yleensä menojen laskeminen on varsinkin alussa helpompaa, mutta koska lattia tulee ennen pitkää vastaan, niin käytännössä suurempi tarmo tulee keskittää tulojen kasvattamiseen.

Seuraavaksi käsittelen kolmea keskeisintä keinoa vaikuttaa menojen ja tulojen tasapainoon: menojen hillintää eli säästämistä, ansiotulojen kerryttämistä eli tienaamista sekä kirjoituksen pihviä eli sijoittamista. Kun nämä osa-alueet ovat kunnossa, voi siirtyä nauttimaan elämästä ja odottaa, kun korkoa korolle -ilmiö tekee tehtävänsä.

3. Säästäminen

Säästäminen tarkoittaa sitä, että osa tuloista jää itselle, eikä siirry muiden taskuun.

Seuraavassa muutama käytännön vinkki, joista säästämisen voi aloittaa:

  1. Kulutusta on hyvä seurata esimerkiksi taulukko-ohjelmalla, älypuhelimen sovelluksella (viite) tai oman pankkin tarjoamalla seurantapalvelulla. Olennaista on nähdä, mihin rahaa menee ja kuinka paljon. Meneekö se ruokaan, juomaan, vaatteisiin, tavaraan, liikenteeseen, viihteeseen, harrastuksiin? Kun käynnistää seurannan, niin todennäköisesti hyvin nopeasti huomaa jotain, mistä on helppo vähentää menoja.
  2. On hyvä tietää auton kokonaiskustannukset arvonaleneminen huomioiden (esimerkki).
  3. Sähkö-, vakuutus- ja puhelinliittymäsopimukset on hyvä kilpailuttaa kerran viidessä vuodessa.
  4. Kaapeissa ja varastossa ei pidä säilyttää turhaa tavaraa, sillä ne vievät tilaa. Jokainen turhalla tavaralla täytetty neliömetri maksaa elämän aikana helposti useamman tuhat euroa per neliömetri. Sama idea koskee tavaran tiiviimpää pakkaamista.
  5. On hyvä ymmärtää vaihtoehtoiskustannusten käsite eli mihin aikansa käyttää, koska se rajaa aina jotakin muuta ulkopuolelle. Toisin sanoen pienimmistä säästöistä ei kannata aloittaa.

4. Tienaaminen

Menoja ei voi kuitenkaan leikata loputtomiin, joten tulojen lisääminen on lopulta helpompi tapa vaurastua.

On hyvä selvittää omia vahvuuksia ja heikkouksia sekä kehittää ja hyödyntää niitä. On hyvä tietää teorian ja käytännön erot sekä laadullisen että määrällisen mittauksen. Ihminen oppii parhaiten tekemällä, mutta teoria syventää sitä. On hyvä mitata asioita, mutta kaikkea ei voi tai kannata mitata.

On hyvä tutustua arvioihin tulevaisuuden ammateista (esimerkki). Yleisesti ottaen parhaat toimialat tulojen kasvattamiseen ovat tekniikka ja talous.

5. Sijoittaminen

Kun menot ovat tuloja pienemmät ja rahaa jää säästöön, on aika miettiä, kuinka säästyneet rahat kannattaa sijoittaa. Katsokaamme kuitenkin ensin, mihin sijoittaminen perustuu.

5.1. Perusteet

Erilaisia sijoituskohteita on useita, kuten esimerkiksi metsä, taide, kiinteistö, velkakirja ja osake. Yhteistä erilaisille sijoituskohteille on, että sijoittaja haluaa saada sijoittamalleen rahalleen korvauksen, joka kattaa rahojen menettämisen riskin lisäksi myös riittävän suuruisen vaivanpalkan.

Metsään sijoittava odottaa metsän kasvavan, taiteen ostaja uskoo teoksen merkittävyyden kasvavan ja kiinteistösijoittaja saa vaivanpalkkansa vuokratuloista. Velkakirjojen osalta tuotto perustuu velan ottajan maksamaan korkoon ja osakkeeseen sijoittava uskoo, että yrityksellä on asiakkaita jatkossakin.

Sijoitusten toimintamekanismit eivät ole niin vankkoja luonnonlakeja kuin painovoima tai evoluutio, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä metsä kasvaa jatkossakin ja ihmisillä on tarpeita, joihin toisilla on ratkaisuja.

Toisin kuin joskus väärin väitetään, talouskasvu ei pysähdy luonnonvarojen huvetessa. Ensinnäkin talouskasvu tapahtuu lisääntyvässä määrin immateriaalisesti ja toisekseen pääasiallinen kasvu syntyy lähinnä tuottavuuden kasvun kautta eli asioiden entistä fiksummin tekemisestä.

Yritykset olisivat tuottavia myös ilman talouskasvua, sillä niin kauan kuin elämää on, joku leipoo leipää, toinen kutoo sukkia ja kolmas myy heille työvälineet.

Erilaisten sijoitusstrategioiden ja -kohteiden tuotto-odotus vaihtelee, mutta käytän nyt esimerkkilaskelmassani Hannu Kahran Osakemarkkinoiden näkymät ja haasteet eläkesijoittamiselle -raportin lukua 5,6 % (2009, lähde), joka on globaaleilla osakemarkkinoilla toteutunut reaalinen tuotto tunnetun sijoitushistorian aikana. Jos vaihtoehto sijoittamiselle on rahojen säilyttäminen pankkitilillä, niin lukuun voidaan lisätä vielä inflaation vaikutus, jolloin pääsemme yleisesti käytettyyn seitsemän prosentin tuotto-odotukseen.

Seuraavaan kaavioon olen piirtänyt kolme eri skenaariota, joista jokaisessa sijoitetaan kuukausittain 1000 euroa. Ensimmäinen henkilö aloittaa sijoittamisen 20-vuotiaana, seuraava 30-vuotiaana ja kolmas 40-vuotiaana. Näemme kuinka korkoa korolle -ilmiö tuottaa vaurautta kiihtyvällä nopeudella.

Korkoa korolle -ilmiö on eksponentiaalinen. Kaaviossa on käytetty 7 % -tuotto-odotusta.

5.2. Riskit

Kuten jokainen valtuutettu sijoitusneuvoja joutuu muistuttamaan, niin mennyt ei ole tae tulevasta eli tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta.

Sijoittamiseen liittyy monenlaisia riskejä, joista ilmeisin koskee itse sijoituskohdetta: metsä voi tuhoutua myrskyssä, taideteos tulla varastetuksi, asunto jäädä vuokraamatta, laina maksamatta tai yritys mennä konkurssiin. Poliittinen riski voi toteutua esimerkiksi verotuskäytänteiden muutoksina tai yritysten, kiinteistöjen ja metsämaiden pakkolunastuksena. Markkinariski tarkoittaa tilannetta, missä jonkin suuren odottamattoman tapahtuman seurauksena koko toimialan yhtiöiden markkina-arvo laskee yhtiöistä itsestään riippumattomasta syystä. Muita riskejä ovat muun muassa valuutta- ja vastapuoliriski. Ja toki sijoittaja itse on myös aina riski, jos hän ei kykene noudttamaan suunnitelmiaan (tai tee niitä).

Riskejä vastaan voi suojautua, mutta täysin niiltä ei voi välttyä, sillä ilman riskiä ei ole tuottoa. Tärkein riskinhallinan muoto on itsensä valistaminen, jolloin ymmärtää, ettei ymmärrä. Lisäksi sijoitusten hajauttaminen on tyypillistä riskienhallintaa, jolloin jokin yksittäinen riski ei syö koko salkkua. Hajauttamista voi tehdä ajallisesti, maantieteellisesti kuin myös toimiala- ja sijoitusluokkakohtaisesti. Palaamme tähän tarkemmin myöhemmin.

5.3. Sijoitusluokat

Käyn seuraavaksi luettelomaisesti läpi eri sijoitusluokkia. Usein sijoittamisella viitataan korkeimpien tuotto-odotusten takia juuri osakesijoittamiseen, mutta myös muita sijoitusluokkia on. Jokaisen luokan esittelyn yhteydessä mainitsen ainakin sijoituksen tuottomekanismin, tavanomaisen tuotto-odotuksen, riski- ja kulutason sekä kuinka helppo sijoituskohteella on käydä kauppaa eli onko se niin sanotusti likvidi.

5.3.1. Osakkeet

Osake on osuus yrityksestä ja täsmälleen ottaen osakeyhtiöistä. Yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa, joten osakkeita omistamalla pääsee osalliseksi yrityksen voitontuotosta. Osakeyhtiö on nerokas arvonluontiyksikkö, josta pääsevät kaikki nauttimaan verotulojen, työpaikkojen sekä omistamisen kautta.

Osakeyhtiöitä on sekä julkisessa pörssissä noteerattuja että listaamattomia, joista nimenomaan julkisessa pörssissa noteerattuja voi omistaa kuka tahansa.

Osakeyhtiön tuottomekanismi perustuu yhtiön kykyyn luoda innovaatioiden ja työn kautta lisäarvoa, josta voidaan verojen ja palkkojen jälkeen maksaa osuus yrityksen omistajille, jotka riskiä kantamalla mahdollistavat yrityksen toiminnan. Tarkalleen ottaen yritys tuottaa omistajilleen vaurautta osinkojen ja mahdollisen arvonnousun muodossa. Eri sijoitusluokista juuri osakkeilla on ollut historiallisesti korkein riski- ja tuotto-odotus.

Yritykset voivat joutua konkurssiin, jos ne eivät kykene sopeutumaan ympäristön muutoksiin. Osakesijoittamisen riskiä voi pienentää hajauttamalla eli omistamalla useiden yritysten osakkeita eri toimialoilta ja maantieteellisiltä alueilta. Riskitasot vaihtelevat myös eri yritysten välillä: esimerkiksi sähköyhtiön tuottomekanismi on hyvin suoraviivainen, mutta uutta lääkettä kehittävän yrityksen tulevaisuus voi olla yhden viranomaispäätöksen varassa.

Osakkeiden arvo voi muuttua pörssissä nopeasti ja koska näitä muutoksia on mahdotonta ennustaa, niin lyhyellä (ja keskipitkällä) aikavälillä osakkeet voivat tuottaa suurta tappiota.

Osakkeen arvo määräytyy julkisella markkinapaikalla, siis pörssissä, lähes reaaliaikaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Markkinatoimijat, siis osakkeiden myyjät ja ostajat, arvioivat omista lähtökohdistaan yrityksen tulevaisuutta, osingonmaksukykyä ja mahdollisia riskejä - sekä viime kädessä sitä, millä hinnalla he voivat yritystä omistaa.

Yksi osakesijoittamisen erityispiirre on likvidit markkinat eli osakkeilla on helppo käydä kauppaa, kun esimerkiksi metsää, taidetta tai kiinteistöjä ei voi tuosta vain kotisohvalta myydä ja ostaa. Osakkeita voi pörssin lisäksi omistaa myös rahastojen ja erilaisten muiden rahoitusvälineiden kautta.

  • tuotto ja riski: korkea
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

5.3.2. Velkakirjat

Velkakirjan tuotto syntyy lainanantajalle maksetusta korosta, jonka täytyy olla sitä suurempi, mitä epävarmempi takaisinmaksaja lainanottaja on. Esimerkiksi kirjoitushetkellä (2017-02-05) Suomen valtion kymmenen vuoden valtionlainojen keskikorko on 0,60 %, ja vaikkapa Venäjän valtiolla se on 8,06 %. Eli ostamalla Venäjän valtion liikkeelle laskeman velkakirjan saa sijoitukselleen kymmenen vuoden aikana 8,06 % vuosikoron, ellei Venäjän valtio päätä jättää lainan maksamatta, kuten kävi vuonna 1998. On olemassa myös yrityslainoja ja oikeastaan periaatteessa mikä tahansa taho voi laskea liikkeelle velkakirjoja ja kysyä, josko jokin toinen taho haluaisi antaa lainaa ehdotetulla korolla.

Velkakirjoilla käydään kauppaa myös jälkimarkkinoilla, joten niiden arvo määräytyy osakkeiden tapaan jatkuvasti uudestaan, vaikkakin normaalitilanteessa osakkeita maltillisemmin, koska lainanottajan lainanmaksukyky ei yleensä muutu nopeasti. Jos esimerkiksi Venäjän valtio kehittyisi vakaampaan suuntaan ja vaikkapa vuoden päästä uusien velkakirjojen korko olisi ainoastaan 4,00 %, niin vanha velkakirja 8,06 % korolla olisi aiempaa arvokkaampi, koska sen omistaja saisi edelleen tuottoa 8,06 %:n mukaan, mutta riski olisikin alempi 4,00 %:n maailman mukaisesti. Velkakirjojen arvo määräytyy siis käänteisesti eli kun korko laskee, niin olemassa olevien velkakirjojen arvo nousee ja päinvastoin.

Lainanottajan maksukyvyn lisäksi myös laina-aika vaikuttaa riskiin. Mitä pidempi lainan juoksuaika on, sen todennäköisemmin ehtii tapahtua jotain odottamatonta, jonka seurauksena lainanottaja ei pystykään maksamaan lainaa takaisin. Tästä syystä usein puhutaan erikseen lyhyistä ja pitkistä korkopapereista. Lyhyillä viitataan korkeintaan vuoden pituisiin velkakirjoihin, joiden ottajia ovat yleensä pankit, kunnat ja muut vakavaraiset tahot. Lyhyiden korkopapereiden riski ja tuotto-odotus ovat samaa suuruusluokkaa pankkitalletusten kanssa eli hyvin matalia.

Velkakirjoihin liittyy valuuttariski, jos laina on laskettu liikkeelle eri valuutassa kuin millä sijoittaja itse operoi. Perinteisesti korkosijoitusten on nähty toimivan osittain vastasyklisesti osakkeiden kanssa eli että niillä on osakesalkkua tasapainottava vaikutus. Velkakirjojen likviditeetti vaihtelee, mutta esimerkiksi valtio-obligaatioiden jälkimarkkinat ovat aktiiviset.

Lainanottaja ja -antaja voivat sopia velasta kahden kesken, mutta velkakirjoihin voi sijoittaa myös korkorahastojen kautta.

  • tuotto ja riski: kohtalainen
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

5.3.3. Talletukset

Pankkitalletus on yksi matalariskisimmistä sijoituksista - ainakin jos luottaa valtion kaikkivoipaisuuteen, sillä esimerkiksi Suomen valtio takaa kaikki pankkitalletukset 100 000 euroon asti. Talletusten tuottomekanismi on oikeastaan sama kuin velkakirjoilla, koska talletus on itse asiassa asiakkaan pankille antama velkakirja. Pankki sijoittaa saamansa rahat ja maksaa tästä takaisin asiakkaalle pienen koron. Pankkitalletuksia ja -nostoja on helppo tehdä - paitsi poliittisesti epävakaassa tilanteessa, jolloin käteiselle saatetaan asettaa nostorajoituksia.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

5.3.4. Metsä

Metsään sijoittaminen on konkreettista, sillä tuotto perustuu puunkasvuun ja kulut metsänhoitoon. Myrsky voi tuhota metsää tai maa voidaan pakkolunastaa harvinaisessa poikkeustilanteessa. Metsää voi omistaa myös rahastojen kautta. Metsäsijoitusten tuotto on yleensä matala mutta vakaa. Metsämarkkinat eivät ole likvidit, vaan niihin sijoittava voi joutua odottamaan vuosiakin, jos haluaa ostaa tai myydä metsää tietyltä alueelta.

  • tuotto ja riski: kohtuullinen
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

5.3.5. Kiinteistöt

Kiinteistö- ja asuntosijoittamisen tuottomekanismi on vuokranmaksu ja kiinteistön mahdollinen arvonnousu. Asuntosijoittaminen vaatii yleensä paljon pääomaa ja muita sijoitusluokkia suurempaa vaivannäköä, kun pitää etsiä vuokralaisia ja korjata kiinteistöä. Toisaalta asunnon ostamiseen on muita sijoitusluokkia helpompi saada lainaa, jota voidaan käyttää velkavipuna korkeamman tuotto-odotuksen saavuttamiseksi. Toisaalta pienenä riskinä on loppuelämän velkavankeus, sillä vaikka asunnon arvo voi laskea jopa negatiiviseksi, niin laina säilyy ja voi jopa kasvaa korkojen noustessa.

Asuntoja ja kiinteistöjä voi omistaa joko suoraan tai rahastojen kautta. Suoraan omistamalla hajautus jää usein heikoksi, ellei ole mahdollisuutta ostaa erilaisia asuntoja eri alueilta. Toisaalta asuntorahastoilla on yleensä korkea kulurakenne, eikä vaihtoehtoja ole olemassa kirjoitushetkellä montaa (2017-02-05).

Asuntosijoittaminen vaatisi aiheena oman kirjoituksen.

  • tuotto ja riski: korkea
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

5.3.6. Taide

Taidesijoittamisen tuottomekanismi perustuu hupiarvon lisäksi mahdolliseen arvonnousuun eli siihen että sijoittaja kykenee näkemään (tai määrittämään), mistä taideteoksesta tullaan myöhemmin maksamaan korkeampi hinta. Kaupankäynti taideteoksilla on hidasta ja hankalaa. Taideteoksen voi vakuuttaa tuhoutumisen ja varkauden riskien varalle.

  • tuotto ja riski: matala ja korkea
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

5.3.7. Raaka-aineet

Raaka-aineiden sijoitustuotto perustuu mahdolliseen arvonnousuun sekä jalostusarvoon, jos sijoittaja kykenee jalostamaan raaka-aineesta jotain arvokkaampaa. Raaka-aineet säilyttävät yleensä hyvin arvonsa, joten niitä voidaan hyödyntää salkun kokonaisriskin pienentämisessä. Raaka-aineilla ei ole siis itsessään tuottomekanismia.

Raaka-aineita voi ostaa sekä suoraan että rahastojen kautta. Nikkeliä tai uraania harvempi haluaa itse varastoida, mutta esimerkiksi kulta ja vilja voivat tuottaa hupia myös itsessään. Raaka-aineisiin kohdistuu varkauden ja tuhoutumisen riskit.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

5.3.8. Valuutat

Valuuttaa ei voi oikeastaan edes pitää sijoituksena, koska se ei tuota mitään, mutta omistamalla eri valuuttoja voi pienentää sijoitussalkun valuuttariskiä. Ei ole tavatonta maailmanhistoriassa, että jokin valuutta joutuu hyperinflaatioon tai tapahtuu muu poliittinen kriisi, joka vaikuttaa voimakkaasti valuutan arvoon.

Valuuttaa voi omistaa suoraan käteisenä tai esimerkiksi pankkien valuuttatilien kautta. Poikkeustilanteissa käteinen voi olla ainoa toimiva maksuväline ja esimerkiksi hyvin arvoa säilyttävä Yhdysvaltojen dollari on monissa epävakaissa maissa paikallista valuuttaa kysytympi. Käteiseen kohdistuu varkauden ja tuhoutumisen riskit.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

5.4. Sijoitusvälineet

Sijoitusvälineet (tai sijoitusinstrumentit) ovat tapoja omistaa sijoituskohteita. Yleisimpiä välineitä ovat suoraan sijoittaminen, rahastot sekä erilaiset johdannaiset. Seuraavaksi käyn läpi eri instrumenttien hyviä ja huonoja puolia. Yleisesti voi sanoa, että pienet kulut ja yksinkertainen toimintaperiaate ovat hyviä ominaisuuksia.

Eri sijoitusvälineillä on monenlaisia kuluja, joita voi olla vaikea arvioida tarkasti. Suoraan ostaessa pitää yleensä maksaa ainakin kaupankäyntipalkkio, mutta joskus myös säilytyspalkkio. Rahastojen osalta laki vaatii kertomaan kokonaiskulut, mutta senkin lisäksi kustannuksia syntyy yleensä ainakin spreadistä, arbitraasista sekä valuutanvaihdosta.

5.4.1. Suoraan omistaminen

Melkein kaikkia sijoitusluokkia voi omistaa suoraan, jolloin niitä ostetaan joko suoraan myyjältä tai välittäjän kautta. Suoraan ostamisen kiistattomia etuja ovat yksinkertaisuus sekä matalat kulut, mutta silloin ostoerien on tyypillisesti oltava suurempia, sillä pörssikaupoissa on yleensä kiinteähintainen vähimmäiskaupankäyntikulu, joten karkeasti ottaen alle tuhannen euron osakekauppoja ei kannata tehdä suoraan.

Sijoituskohteita suoraan omistamalla voi välttää vastapuoliriskin, sillä omassa kassakaapissa olevaa kultaharkkoa tai setelinippua ei vielä nuijan kopautuksella viedä. Sen sijaan kiinteistöjä ja metsää on kriisitilanteessa vaikeampi puolustaa riippumatta siitä, omistaako niitä suoraan vai rahaston kautta.

5.4.2. Rahastot

Sijoitusrahastoja on monenlaisia, mutta yleisesti ottaen niiden ero suoraan sijoittamiseen on se, että joku taho, kuten rahastoyhtiö, hoitaa useita eri arvopapereita sisältävää kokonaisuutta, jonka osaomistajaksi sijoittaja pääsee ostamalla rahastoyhtiöltä rahasto-osuuksia. Rahastot ovat vaivattomia, koska salkunhoitaja tekee sijoitusvalinnat asiakkaan puolesta, mutta toisaalta myös kulut ovat yleensä suoraan omistamista korkeammat.

On olemassa muun muassa osake-, korko-, yhdistelmä-, raaka-aine-, asunto- ja vipurahastoja sekä rahastojen rahastoja. Käytännössä kaikille sijoitusluokille ja niiden erilaisille kombinaatioille on olemassa rahastoja, sillä pankkiiriliikkeet kehittävät mielellään uusia tuotteita, joiden sisältö ja tuottomekanismi kuulostavat houkuttelevilta.

Rahastot voi jakaa aktiivisiin ja passiivisiin rahastoihin, joista jälkimmäinen tunnetaan myös termillä indeksirahasto.

Aktiivisessa rahastossa salkunhoitaja tekee tai ainakin väittää tekevänsä sijoituspäätökset oman näkemykseensä perustuen. Tästä vaikeasti toteen näytettävästä ammattitaidosta - siis kyvystä ennustaa tulevaisuutta - peritään usein hävyttömän korkeita kuluja, mikä hidastaa voimakkaasti sijoitustuottojen kasvua.

Passiivisen rahaston sijoitusvalinnat tapahtuvat automaattisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan perustuen. On olemassa esimerkiksi indeksirahasto, joka sijoittaa OMX Helsinki 25 -indeksiin perustuen eli Suomen 25 suurimman pörssiyhtiön osakkeisiin täsmälleen sillä painoarvolla, mikä niiden kulloinenkin markkina-arvo on. Koska passiivisen rahaston salkunhoitajan ei tarvitse tehdä sijoituspäätöstensä tueksi tutkimustyötä, niin passiivisten rahastojen kulut ovat matalampia kuin aktiivisten rahastojen.

Lisäksi on olemassa suoraan pörssistä ostettavia indeksiosuusrahastoja, jotka tunnetaan myös nimellä pörssinoteeratut rahastot tai lyhenteellä ETF (eng. Exchange-Traded Fund). Pörssirahastojen kulut muodostuvat rahastoyhtiön hallinnointikulujen lisäksi kaupankäyntikuluista, jotka voivat olla merkittäviäkin, jos kertaostokset ovat pieniä.

Markkinoilla on myös synteettisiä ETF:iä, jotka eivät omista kohteena olevia arvopapereita suoraan vaan johdannaisten kautta, jolloin niihin kohdistuu myös vastapuoliriski.

Kirjoitushetkellä (2017-03-01) halvimpien pörssinoteerattujen rahastojen hallinnointikulut ovat 0,05 %, kun taas joidenkin aktiivisten rahastojen kulut ovat yli 3 %, joka syö merkittävän osan tuotto-odotuksesta.

5.4.3. Johdannaiset

Markkinoilla on myös koko joukko erilaisia johdannaisinstrumenttejä, joiden tuotto perustuu jonkin toisen tai useiden eri sijoituskohteiden arvoon. Johdannaisia voi hyödyntää riskienhallinnassa. Esimerkiksi lentoyhtiö voi haluta suojautua liiketoimintansa kannalta kriittiseen polttoaineen hinnan nousuun.

Johdannaisia ovat esimerkiksi optiot, debentuurit, sertifikaatit, swapit, futuurit, termiinit ja warrantit.

5.5. Sijoitusstrategiat

Tämän kappaleen aiheena ovat erilaiset sijoitusstrategiat eli miten valita sijoituskohteet. Vaikka kirjoituksessa pyritäänkin käsittelemään eri sijoitusluokkia tasavertaisesti, niin tässä kappaleessa tarkastellaan nimenomaan osakesijoittamisen strategioita, koska - sanottakoon se tässä kohtaa suoraan - osakkeet ovat paras sijoitusluokka.

Osakesijoitusstrategiat voi karkeasti jakaa kahteen päälinjaan: aktiiviseen ja passiiviseen sijoittamiseen eli tehdäänkö sijoituspäätöksiä aktiivisesti näkemystä ottamalla vai passiivisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan pohjautuen. Aktiivinen on passiivista sijoittamista työläämpää, ellei anna sitä salkunhoitajan tehtäväksi. Aktiivisessa sijoittamisessa sijoituspäätöksiä, siis ostaakko vaiko myydä, tehdään tyypillisesti jos ei päivittäin niin ainakin säännöllisesti, kun taas passiivisen sijoittamisen voi automatisoida ja käytännössä unohtaa.

Lisäksi on olemassa hybridimalli eli että sijoittaja on aktiivisesti passiivinen. Tällöin sijoittaja ottaa näkemystä esimerkiksi kerran vuodessa sijoitussuunnitelmaansa tarkastaessaan, että jatkaako nykyisellä strategialla vai muuttaako kenties jotain. Sijoitussalkku voi sisältää samanaikaisesti sekä aktiivisia että passiivisia sijoituksia.

Passiivinen sijoittaminen on keskimäärin aktiivista sijoittamista parempi vaihtoehto, koska passiivinen tuottaa keskimäärin paremmin matalampien kulujen vuoksi ja vieläpä pienemmällä vaivalla. Toisaalta koska markkinat eivät ole täydellisen tehokkaat eli että kaikki julkisesti saatavilla oleva tieto olisi jo huomioitu osakkeiden nykyarvossa, voi osaava ja ahkera (tai onnekas) sijoittaja löytää markkinoilta yli- tai alihinnoiteltuja osakkeita ja saavuttaa näin ylituottoa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista varsinkin pitkällä aikavälillä, koska markkinat tasaavat väliaikaiset hinnoitteluvirheet, jolloin sijoittajan täytyisi löytää aina uusia väärin hinnoiteltuja osakkeita. Lisäksi mitä enemmän kauppaa käy eli mitä enemmän maksaa kaupankäyntikuluja, sen todennäköisemmin aktiivinen sijoittaja saa markkinoiden keskituottoa heikomman tuoton. Tämä lainalaisuus koskee kaikkia sijoittajia ja tästä syystä myös suurin osa aktiivisista salkunhoitajista saa alituottoa, koska he tyypillisesti käyvät paljon kauppaa.

On kuitenkin olemassa tiettyjä psykologisiin tutkimuksiin ja historialliseen markkinadataan perustuvia näkemyksiä, jotka antavat ymmärtää, että markkinoilla olisi mahdollista saavuttaa tietyillä periaatteilla ylituottoa myös jatkossa, vaikka kyseiset periaatteet ovat olleet julkista tietoa jo pitkään. Käyn seuraavaksi läpi joitakin näistä strategioista.

5.5.1. Osakepoiminta

Aktiivisen sijoittamisen yleisin muoto lienee osakepoiminta, missä sijoittaja valitsee jollakin periaatteella osakkeet, joita ostaa tai myy. Valinta perustuu tyypillisesti sekä mitattaviin eli kvantitatiivisiin että laadullisiin eli kvalitatiivisiin seikkoihin. Mitattavaa dataa saa helposti esimerkiksi yritysten tunnusluvuista, mutta laadullinen vertailu perustuu viimekädessä sijoittajan arvioon, jonka hän on muodostanut esimerkiksi kuuntelemalla yritysjohtoa tai lukemalla toimialan tulevaisuuden näkymistä.

Mitä paremmin tuntee yrityksen, sen toimialan ja maailman ylipäänsä, sen todennäköisemmin sijoittaja kykenee menestyksekkääseen osakepoimintaan.

Yleensä osakepoimija ei käy läpi kaikkia tarjolla olevia osakkeita vaan etsii kiinnostavia yhtiöitä jonkin tietyn periaatteen mukaan. Sijoittaja voi olla esimerkiksi oman ammattinsa vuoksi kiinnostunut lääkealan yhtiöistä, koska uskoo tuntevansa ne tavallista paremmin tai vastaavalla tavalla katselee vaikkapa pelkästään suomalaisten yhtiöiden osakkeita. Sijoittaja voi olla myös kiinnostunut ideologisista syistä esimerkiksi ympäristöteknologian yhtiöistä tai haluta salkkuunsa ainoastaan niin sanottuja osinkoaristokraatteja, jotka ovat historiallisesti olleet hyviä osingonmaksajia.

5.5.2. Taikakaavat

Yksi aktiivisesti passiivisen sijoittamisen muoto on valita mitattavat asiat ja niitä yhdistävä kaava, jonka mukaan sijoitusvalinnat tehdään. Muutamia tunnetuimpia kaavoja ovat Magic formula ja Piotroskin menetelmä. Aktiivista sijoittamisessa on se, että kaavassa käytettävien muuttujien valinta on näkemyksen ottamista, mutta kun sen on tehnyt, niin kaavan mukaan sijoittamisen voi automatisoida eli sijoittaa passiivisesti.

Piotroskin menetelmä perustuu siihen, että kirjanpitoarvoltaan halpojen mutta tietyiltä tunnusluvuiltaan laadukkaiden yhtiöiden osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet keskimääräistä paremmin. Menetelmä hyödyntää muun muassa ihmisen psykologista harhaa, jossa kasvuyrityksien tarjoamat haaveet arvostetaan korkeammalle arvoyhtiöiden tylsien ja vakiintuneiden tuottojen kustannuksella, sekä sitä, että pienet yhtiöt eivät kiinnosta isoimpia institutionaalisia sijoittajia, joiden pitää pystyä ostamaan kerralla suuri määrä sijoituskohteena olevan yrityksen osakkeita.

5.5.3. Kasvusijoittaminen

Monet ovat tietämättään kasvusijoittajia, koska ihmiset kiinnostuvat helpommin yhtiöiden kertomista kasvusuunnitelmista kuin asemansa jo vakiinnuttaneista ja vakaata tuottoa tekevistä arvoyhtiöistä. Kasvusijoittamisesta voi toki olla myös tietoisesti kiinnostunut esimerkiksi sijoittamalla aloitteleviin startup-yrityksiin ja toivomalla näin pystyvänsä korkealla riskillä kymmen- tai satakertaistamaan sijoitetun pääoman.

5.5.4. Tekninen analyysi

Tekninen analyysi on sijoitusstrategia, jossa pyritään ennustamaan osakkeen tulevaa kehitystä tutkimalla ainoastaan osakkeen historiallista kehitystä. Momentumin ja liukuvien keskiarvojen matemaattiset mallit vaikuttavat houkuttelevilta, mutta on vaikea löytää jotain sellaista, mitä tekoäly ei löytäisi.

5.6. Kertaus

Seuraavassa kertauksena sijoittamisen keskeisimmät huomiot.

Sijoitettu raha luo sijoittajalle vaurautta erilaisten tuottomekanismien ja korkoa korolle -ilmiön avulla. Velallinen sen sijaan on ilmiön maksajapuolella. Markkinoiden ajoittaminen on vaikeaa, koska ensinnäkin tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa ja toisekseen maailman parhaat suursijoitajat ja tekoälyt ovat mukana samoilla markkinoilla.

Oikea hetki aloittaa sijoittaminen on tänään. Tulevaa kurssikehitystä ei tiedä kukaan, mutta mitä pidempään on mukana markkinoilla, sitä suuremman vaurauden korkoa korolle -ilmiö tuottaa. Osakkeet ovat sijoitusluokista tuottavimpia, mikä tarkoittaa myös korkeaa riskitasoa. Valistuneisuus ja hajauttaminen ovat riskienhallinnan tärkeimmät osa-alueet.

Aktiivisten salkunhoitajien ja sijoitusanalyytikkojen tehtävä on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman paljon kuluja työnantajansa hyväksi. Sijoittajan on hyvä ymmärtää käyttämiensä sijoitusvälineiden tuottomekanismit sekä kokonaiskulut niin ajassa kuin rahassa.

5.7. Sijoitussuunnitelma

Kuten kaikessa pitkäjänteisessä toiminnassa, niin myös sijoittamisessa on hyvä tehdä suunnitelma. Joten nyt paperi ja kynä käteen. Ilman suunnitelmaa menettää vuosien varrella punaisen langan.

SIJOITUSSUUNNITELMA
===================

2021-03-04: ensimmäinen versio

Ensimmäinen tehtävä on asettaa tavoite eli minkä takia sijoittaa ja kuinka kaukana tavoite on. Ehkä tavoite on päästä puoli vuotta kestävälle maailmanympärysmatkalle viiden vuoden aikajänteellä (20 000 €) tai eläke 20 vuoden päästä (500 000 €).

Tavoite (esimerkki): taloudellinen riippumattomuus 20 vuoden päästä

Seuraavaksi on hyvä kartoittaa riskiprofiili eli kuinka paljon sietää sijoitusten arvon laskua. Riskitaso riippuu omasta henkilökohtaisesta riskinsietokyvystä, iästä ja veloista. Mitä vanhempi on, sen lähempänä on hetki, jolloin sijoitetut varat haluaa realisoida käytettäväksi.

Riskinsietokyky vaikuttaa siihen, että kun tulee se musta maanantai, jolloin maailma romahtaa ja kurssit tippuvat murto-osaan, niin pystyykö olemaan myymättä. Riskiarvioon vaikuttavat myös nykyiset velat, sillä jos käy kovin ikävästi, niin samaan aikaan voi sijoitusten arvo romahtaa, mutta vastaavasti velkojen korot nousta. Tällaisiä epätodennäköisiä tapahtumia on tapana sattua muutama vuosisadassa.

Riskitaso (esimerkki): 4/5, koska aikaa on vuosikymmeniä, mutta velkaa ei ollenkaan.

Riskitason määrittämisen jälkeen voi valita, millä tavalla riskiä hallitsee eri sijoitusluokkien avulla. Tyypillinen ratkaisu on sijoittaa osakkeisiin ja velkakirjoihin, koska ne ensinnäkin korreloivat vähän keskenään portfolioteorian mukaisesti (lähde) ja toisekseen niillä voi helposti käydä kauppaa kotisohvalta. Pääsääntö on, että saavuttaakseen tuotto-odotuksen, niin osakkeita pitää omistaa kymmeniä vuosia, ellei valitse ainoastaan matalariskisten yhtiöiden osakkeita.

Eräs tapa hallita sijoitusluokkariskiä on omistaa osakkeita sata miinus oman iän verran eli esimerkiksi 100v - 20v = 80 % ja hajauttaa loput 20 % muihin sijoitusluokkiin.

Sijoitusluokkien painot (esimerkki):

* 80 % osakkeet
* 10 % velkakirjat
* 10 % muut (metsä, taide, valuutta, kiinteistö, raaka-aine, tavara)

Hajauttaa voi myös maantieteellisesti, toimialoittain sekä ajallisesti.

Voi esimerkiksi painottaa kotimaataan perehtyneisyyden vuoksi tai katsoa eksoottisempiin maihin, missä kurssiheilunta eli volatiliteetti voi olla jopa kymmenkertainen verrattuna vakaampiin markkinoihin. Myös ajallisesti kannattaa pyrkiä hajauttamaan, mikä tapahtuu tyypillisesti automaattisesti, kun ostaa uusia sijoituksia kuukausittain.

Hajautus (esimerkki):

* maantieteellinen: tasaisesti koko maailmaa
* toimialakohtainen: tasaisesti kaikkia
* ajallinen: 3 kk välein 3000 € (+ inflaatiokorjaus)

Myös käytettävät sijoitusvälineet pitää päättää. Helpoin ratkaisu on ostaa rahastoja tai tehdä suoria osakeostoja. Rahastosijoittamiseen riittää pankkitili, mutta kaupankäyntiin pörssissä tarvitaan arvo-osuustili, jonka Suomessa asuva voi kirjoitushetkellä (2017-02-24) avata esimerkiksi Nordnet-palvelussa. Myös perinteiset kivijalkapankit tekevät pörssitoimeksiantoja asiakkaan puolesta.

Käytetyt sijoitusvälineet (esimerkki):

* suorat osakeostot
* korkorahastot
* metsä- ja kiinteistörahastot
* taide-esineet
* käteinen

Lopuksi on tärkeä päättää, milloin sijoitussuunnitelma tarkastetaan seuraavan kerran, jolloin katsotaan, pitääkö suunnitelmassa muuttaa jotakin. Sijoitussuunnitelmaa ei pidä muuttaa kesken vuoden, kun esimerkiksi markkinoilla tapahtuu heiluntaa.

Seuraava tarkastus: 2022-03-04

Säästääkseen veroissa ja kuluissa salkun sijoituspainotuksia on hyvä tasapainottaa ensisijaisesti uusilla ostoilla, mutta jos tasapainotuksen vuoksi joutuu myymään, niin eräs tapa tehdä se on 5/25-sääntö, missä yli 20 % osuuksissa ("25-5") ylityksen pitää olla 5 %-yksikköä ja alle 20 % osuuksissa yli 25 %, että myynti tehdään.

5.8. Salkku

Kun sijoitussuunnitelma on tehty, on aika siirtyä valitsemaan sijoitussalkun konkreettiset tuotteet. Jokaisella on tietenkin omanlaisensa suunnitelma ja mieltymykset, mutta toteutetaan tässä kohtaa kolme esimerkkisalkkua, joiden hoitaminen on suhteellisen helppoa.

Muistutan vielä kerran, että tämä kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvoja.

Alla esiteltävissä esimerkkisalkuissa on mainittu useita kaupallisia tuotteita. Allekirjoittanut ei saa niiden mainostamisesta mitään hyötyä. Ne vain sattuvat olemaan kirjoitushetkellä (2017-02-24) markkinoiden parhaimpia tuotteita. Lukijan tulee itse tutustua tuotteisiin tarkemmin, mutta erityisesti Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto (viite) on huomionarvoinen, sillä rahasto sisältää noin 7000 eri osaketta 50 eri maasta tasaisesti painotettuna maailman osakemarkkinoiden todellisen markkinatilanteen mukaan. Kaiken lisäksi rahaston kulut ovat erittäin matalat: 0,14 % vuodessa. VT-rahaston maajakaumasta voi myös helposti katsoa, mikä on eri maiden todellinen paino maailman osakemarkkinoilla ja tämän tiedon avulla voi itse rakentaa haluamansa maantieteellisen hajautuksen. LISÄYS (2020-11-24): VT:n ostaminen ei ole enää mahdollista Euroopassa, mutta saman sisällön tarjoaa Saksassa noteerattu VGWL.

5.8.1. Alkusalkku

Yksinkertaisin ratkaisu on laittaa automaattinen kuukausittainen tilinsiirto menemään yhdistelmärahastoon, joka sisältää sekä osakkeita että velkakirjoja maltillisella riskiprofiililla. Kirjoitushetkellä halvin suomalainen yhdistelmärahasto on Seligsonin Pharos (2017-02-24).

Salkku (esimerkki): 200 e/kk Seligson Pharos-rahasto

5.8.2. Työsalkku

Hieman enemmän paneutuvan kannattaa jakaa sijoitusrahansa kolmeen osaan.

Ensin laitetaan sivuun muutaman kuukauden tuloja vastaava niin sanottu perusvara pahan päivän varalle, ettei joudu myymään sijoituksiaan, kun astianpesukone hajoaa. Perusvaran voi säilyttää esimerkiksi oman pankin sivutilillä tai lyhyissä koroissa rahamarkkinarahastossa. Olennaista on, että rahat voi tarvittaessa nostaa muutamassa arkipäivässä.

Kun perusvara on siirretty sivuun, niin salkku jaetaan vielä kahtia ydin-satelliittii-mallin mukaisesti (viite). Päätetään esimerkiksi, että salkusta 10 % on niin sanottu satelliitti (tai pelikassa), jonka voi sijoittaa vapaasti haluamallaan tavalla. Sen sijaan salkun ydin sijoitetaan hyvin hajautettuihin ja matalakuluisiin passiivisiin rahastoihin. Tälläisiä ovat kirjoitushetkellä esimerkiksi Vanguardin World Stock (VT) -pörssirahasto, Nordnetin Superrahastot tai Seligsonin passiiviset indeksi- ja korkorahastot (2017-02-24).

Salkku (esimerkki):

3000 €    AAA-rahamarkkinarahasto (perusvara)
  10 %    startup (satelliitti)
  10 %    Seligson Euro obligaatio -korkorahasto
  10 %    Nordnet Suomi Superrahasto
  70 %    Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto

Tässä strategiassa on huomattava, että VT-pörssirahastoa ostetaan pörssistä, missä kaupankäyntikulut ovat luokkaa 15 euroa per kauppa. Tästä syystä rahastoa kannattaa ostaa kerralla vähintään 1500 eurolla, jotta kulut pysyisivät alle prosentissa.

5.8.3. Kuningassalkku

Jos sijoittaja on valmis rakentamaan seurantataulukon sijoituksilleen ja muutenkin paneutumaan enemmän aiheeseen, niin hajautusta ja eksoottisuutta voi viedä pidemmällekin.

Salkku (esimerkki):

3000 €    AAA-rahamarkkinarahasto (perusvara)
  10 %    startup (satelliitti)
  10 %    Seligson Euro obligaatio -korkorahasto
   2 %    Seligson Corporate Bond -korkorahasto
  50 %    Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto
  10 %    Seligson Phoebus, Russia tai Tropico -rahasto
   5 %    kiinteistörahasto
   5 %    metsärahasto
   5 %    huonekaluja, ranskalaisia viinejä
   2 %    US dollareita
   1 %    bitcoineja

5.9. Seuranta

Sijoitusten seuranta antaa palautetta, missä mennään. Sijoitussuunnitelma on vähimmäisvaatimus, mutta seurantataulukon rakentaminen on myös suositeltavaa. Jätän sen lukijalle kotitehtäväksi.

6. Loppusanat

Käsittelin kirjoituksessa vaurastumisen kolmea komponenttia: säästämistä, tienaamista ja sijoittamista. Tulojen on oltava menoja suuremmat ja kun niiden välisen erotuksen sijoittaa esimerkiksi matalakuluisiin passiivisiin indeksirahastoihin, niin sen jälkeen sijoittajan tehtävä on ainoastaan makoilla ja odottaa vuosikymmen tai pari.

Jos menot ovat tuloja suuremmat, osta suuri kirjahylly ja muuta pienempään asuntoon.

Sijoittamisen suurimmat riskit ovat sijoittajan itsetyytyväisyys, uhkapelialttius sekä mustat joutsenet. Huomenna voi tapahtua pankkikriisi, öljykriisi, eurokriisi, teknokupla, lehmanbrothers tai tulivuorenpurkaus. Tai virus.

Vaikka hetkellisesti kriisit voivat vaikuttaa voimakkaastikin yritysten markkina-arvoon, niin pitkällä aikavälillä osakekurssit seuraavat yritysten varsinaisen liiketoiminnan kehitystä, joka on reaalisesti ollut parin sadan vuoden aikana keskimäärin 5,6 % vuodessa.

Kirjoituksessa ei tarkoituksella käsitelty asuntosijoittamista eikä verotusta. Ne vaativat paljon aikaa, eikä allekirjoittanut pidä niitä tästä syystä helppona tapana rikastua.