Pulu-Z

Kuinka rikastua helposti?

Kieli:    Julkaistu: 2017-03-01   Muokattu: 2020-11-24   Katselut: 6952   Kategoria: Research
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Tiesitkö että rikastuminen on erittäin helppoa? Laitetaan vain 10 % palkkatuloista siirtymään automaattisesti matalakuluiseen ja hyvin hajautettuun rahastoon ja odotetaan muutama vuosikymmen.

Kirjoitus ei sisällä sijoitussuosituksia.

Artikkelihistoria

  • 2017-03-01 Artikkeli julkaistu.
  • 2017-01-11 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

1. Alkusanat

Muutamilla toimenpiteillä pystyy jokainen vaurastumaan helposti. Tarvitsee ainoastaan siirtää pankkien talletustileillä makaava raha lisäarvoa tuottaviin yhtiöihin.

Alkuun pitää muistuttaa, että sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa, eikä allekirjoittaneella ole lupaa tai edes mitään alan koulutusta, joten vastuu on täysin lukijalla. Kirjoitus on vapaan ja riippumattoman henkilön kirjoittama.

2. Johdanto

On muutamia laillisia tapoja rikastua nopeasti ja helposti, kuten uhkapelaaminen, prostituutio ja periminen. Tai jos on valmis raatamaan vuosia ja keksii lisäksi hyvän idean, niin myös oman yrityksen perustamalla voi rikastua. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin siihen, kuinka palkansaaja voi rikastua.

On tärkeää korostaa, ettei raha ole itsetarkoitus vaan kaikki se, mitä rahalla saa. Rahalla on siis välinearvoa. Henkilöstä riippuen rahalla saa television, maailmanympärysmatkan, enemmän vapaa-aikaa tai vaikkapa mahdollisuuden rahoittaa jotain itselle tärkeää projektia. Raha on vapautta tehdä mitä haluaa.

Tässä kirjoituksessa käsitellään ainoastaan taloudellisia pääomia, mutta tärkeitä pääomia on muitakin, kuten henkisiä ja sosiaalisia, joita voi kartuttaa vaikkapa opettelemalla kieliä ja syömällä terveellisesti.

Kuten yleisesti tiedetään, vaurastuminen on yleensä hidasta, mutta aivan yhtä yleinen on väärinkäsitys, ettei rikastumisesta pääsisi nauttimaan kuin vasta pitkän ajan päästä, kun on jo vanha ja jolloin rahalla ei enää ole merkitystä. Aivan totta, myös tässä hetkessä pitää nauttia elämästä, mutta välittömästi kun rahaa alkaa kertyä säästöön ja sijoituksiin, niin vaurastumisen positiivinen kierre alkaa toimia.

On tärkeää painottaa heti alussa suunnitelmien ja seurantojen merkitystä. Vaurastuminen tulee viemään vuosia, jonka aikana ihminen onnistuu useita kertoja pettämään itseään, ellei ole suunnitelmaa muistuttamassa, miten oli tarkoitus toimia. Tähän palataan tarkemmin kirjoituksen myöhemmässä osassa.

3. Tulot ja menot

Rikastuminenhan tarkoittaa sitä, että tulot ovat suuremmat kuin menot. Jotain on jäätävä säästöön. Sitä kutsutaan rikastumiseksi.

Vaurastuminen on sitä nopeampaa, mitä suurempi tulojen ja menojen välinen erotus on. Vaurastumista voi siis nopeuttaa sekä laskemalla menoja että nostamalla tuloja. Yleensä alussa menojen laskeminen on helpompaa, mutta koska lattia tulee vastaan ennen pitkää, niin käytännössä suurempi tarmo on hyvä keskittää tulojen kasvattamiseen.

Seuraavissa kappaleissa käsitellään kolmea keskeisintä keinoa vaikuttaa menojen ja tulojen tasapainoon: säästämistä, tienaamista sekä sijoittamista. Kun nämä osa-alueet ovat kunnossa, voi itse siirtyä nauttimaan elämästä ja odottaa, kun korkoa korolle -ilmiö tekee tehtävänsä. Paras hetki laittaa tämä matemaattinen rahakone töihin on tänään, sillä mitä pidempään korkoa korolle pääsee vaikuttamaan, sitä enemmän sen eksponentiaalisuudesta saa nauttia.

4. Säästäminen

Säästäminenhän tarkoittaa sitä, että osa saaduista rahoista pysyy itsellä, eikä siirry muiden eli yleensä kauppiaiden taskuun. Tosin jotkin ostokset kauppiailta voivat olla myös sijoituksia kuten esimerkiksi huonekalut ja kultaesineet.

Seuraavassa muutama käytännön vinkki, joista säästämisen voi aloittaa:

  1. Jos on aikaa, niin kulutusta voi seurata esimerkiksi taulukko-ohjelmalla, älypuhelimen sovelluksella tai pankkien omilla palveluilla. Olennaista on nähdä, mihin raha kuluu: ruokaan, juomaan, vaatteisiin, tavaraan, liikenteeseen, viihteeseen, harrastuksiin? Tämän kun tekee, niin todennäköisesti jotain helposti säästettävää löytyy.
  2. On hyvä tietää auton kokonaiskustannukset arvonaleneminen huomioiden (esimerkki).
  3. Sähkö-, vakuutus- ja liittymäsopimukset on hyvä kilpailuttaa kerran viidessä vuodessa.
  4. Velkaa ei pidä ottaa kuin poikkeustapauksissa. Matkailua varten kulutuslaina voi olla perusteltu.
  5. Jos on ollut tapana ostaa paljon tavaraa, jotka ovat vuosien varrella kertyneet kaappeihin ja varastoon, niin nyt on erittäin hyvä aika aloittaa suursiivouksien suursiivous, sillä jokainen ylimääräinen neliömetri kustantaa elämän aikana useamman tuhat euroa.
  6. Hyviä esineitä ovat: kirjahylly, erilaiset laatikot, läpinäkyvät jättipussit sekä monikäyttöiset ja tehokkaasti tilaa käyttävät huonekalut. Laadukkaat pakkausvälineet maksavat itsensä helposti takaisin. Varastotilan vuokraus on usein halvempaa kuin tavaroiden säilyttäminen asunnossa. Mitä enemmän tilaa saa raivattua, sen väljemmin voi asua ja kenties muuttaa parempaan asuntoon.

5. Tienaaminen

Menoja ei voi kuitenkaan leikata loputtomiin, joten tulojen lisääminen on lopulta helpompi tapa vaurastua.

On hyvä selvittää omia vahvuuksia ja heikkouksia sekä kehittää ja hyödyntää niitä. On hyvä tietää teorian ja käytännön erot. Sekä laadullisen että määrällisen erot. Ihminen oppii parhaiten tekemällä, mutta teoria syventää.

On hyvä tutustua arvioihin tulevaisuuden ammateista (esimerkki). Tuosta jos tekisi ristianalyysin koulutusohjelmien sisäänpääsytodennäköisyyksien suhteen (viite), niin näkisi parhaat ammatit objektiivisesti katsottuna. Voin toisaalta kertoa vastauksen suoraankin, eli helpoin tapa tienata rahaa on tekniikka, talous ja markkinointi.

6. Sijoittaminen

Katsotaan seuraavaksi, mihin ylimääräiset rahat voidaan sijoittaa. Tarkastellaan kuitenkin ensin, mihin sijoittaminen perustuu.

6.1. Motivaatio

Miksi Suomen valtion eläkerahastot ja monet rikkaat ihmiset istuvat osakemarkkinoilla? Selitys on yksinkertainen matemaattinen lainalaisuus, jota kutsutaan korkoa korolle -ilmiöksi. Se eksponentiaalinen luonne kumuloi vaurautta yli ajan.

Erilaisia sijoituskohteita on useita, kuten metsä, taide, asunto, velkakirja tai osake. Yhteistä eri sijoitusluokille on, että sijoittaja haluaa saada sijoittamalleen rahalleen korvauksen, joka kattaa rahojen menettämisen riskin lisäksi myös riittävän suuruisen vaivanpalkan. Metsään sijoittava odottaa metsän kasvavan, taiteen ostaja uskoo jonkun maksavan teoksesta vielä enemmän ja asuntosijoittajan vaivanpalkka maksetaan vuokratuloista.

Velkakirjojen osalta tuotto perustuu siihen, että velan ottaja maksaa saamastaan velasta korkoa. Yritykseen sijoittava sen sijaan nojaa siihen, että yrityksellä on asiakkaita jatkossakin.

Sijoitusten toimintamekanismi ei ole niin vankka luonnonlaki kuin painovoima tai evoluutio, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä voidaan olettaa, että jatkossakin metsä kasvaa, joku tarvitsee lainaa ja ihmisillä on tarpeita, joihin toisilla ihmisillä on ratkaisuja.

Toisin kuin joskus väärin väitetään, reaalinen talouskasvu ei ole pysähtymässä luonnonvarojen huvetessa. Ensinnäkin talouskasvu tapahtuu lisääntyvässä määrin immateriaalisesti ja toisekseen pääasiallinen kasvu syntyy muutenkin lähinnä tuottavuuden kasvun kautta eli asioiden entistä fiksummin tekemistä.

Toisaalta pitkän päälle yritykset ovat tuottavia myös ilman talouskasvua, sillä niin kauan kuin elämää on, joku leipoo leipää, toinen kutoo sukkia ja kolmas (eli osakkeenomistaja) lainaa heille työvälineet.

Erilaisten sijoitusstrategioiden ja -kohteiden tuotto-odotus vaihtelee, mutta käytetään me nyt esimerkkilaskelmassa Hannu Kahran Osakemarkkinoiden näkymät ja haasteet eläkesijoittamiselle -raportin lukua 5,6 % (2009, viite), joka on globaaleilla osakemarkkinoilla toteutunut reaalinen tuotto tunnetun sijoitushistorian aikana. Jos vaihtoehto sijoittamiselle on rahojen säilyttäminen pankkitilillä, niin lukuun voidaan lisätä vielä inflaation vaikutus, jolloin päästään yleisesti käytettyyn seitsemän prosentin tuotto-odotukseen.

6.2. Riskit

Kuten jokainen valtuutettu sijoitusneuvoja joutuu aina muistuttamaan, niin mennyt ei ole tae tulevasta, eli tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Tulevaisuudesta voidaan esittää kuitenkin todennäköisyyksiin perustuvia arvioita ja myös riskeihin voi varautua riskienhallinnalla.

Sijoittamiseen liittyy monenlaisia riskejä, joista ilmeisin koskee itse sijoituskohdetta: metsä voi tuhoutua myrskyssä, taideteos tulla varastetuksi, asunto jäädä vuokraamatta, laina maksamatta tai yritys mennä konkurssiin. Poliittinen riski sen sijaan voi toteutua verotuskäytänteiden muutoksina tai vaikka yritysten, kiinteistöjen ja metsämaiden pakkolunastuksena. Markkinariski tarkoittaa tilannetta, missä jonkin suuren odottamattoman tapahtuman seurauksena koko toimialan yhtiöiden markkina-arvo laskee yhtiöistä itsestään riippumattomasta syystä. Muita riskejä ovat muun muassa valuutta- ja vastapuoliriski. Ja toki sijoittaja itse on myös riski, jos hän ei noudata suunnitelmiaan (tai edes tee niitä).

Riskejä on siis monenlaisia, mutta niitä voi hallita ja vähentää. Kokonaan niitä ei voi kuitenkaan välttää, sillä ilman riskiä ei ole tuottoa. Tärkeimmät huomiot riskienhallinnassa ovat itsensä valistaminen, jolloin ymmärtää, ettei ymmärrä sekä sijoitusten hajauttaminen, mitä voi tehdä ajallisesti, maantieteellisesti sekä toimiala- ja sijoitusluokkakohtaisesti. Sijoitussuunnitelmaa tehdessä määritetään oma riskinsietokyky. Tästä lisää myöhemmin.

6.3. Sijoitusluokat

Käydään seuraavaksi luettelomaisesti läpi erilaisia sijoitusluokkia. Usein sijoittamisella viitataan korkeimpien tuotto-odotusten takia juuri osakesijoittamiseen, mutta myös muita sijoitusluokkia on. Jokaisen luokan esittelyn yhteydessä on mainittu ainakin sijoituksen tuottomekanismi, tavanomainen tuotto-odotus, riski- ja kulutaso sekä kuinka helppo sijoituskohteella on käydä kauppaa eli onko se likvidi.

6.3.1. Osakkeet

Osake on osuus yrityksestä, täsmälleen ottaen osakeyhtiöistä. Yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa, joten osakkeita omistamalla pääsee osalliseksi yrityksen menestyksestä. Osakeyhtiö on ihmiskunnan nerokkain arvonluontimekanismi, josta kaikki pääsevät nauttimaan verotulojen, työpaikkojen ja omistamisen kautta.

Osakeyhtiöitä on sekä julkisessa pörssissä noteerattuja että listaamattomia.

Osakeyhtiön tuottomekanismi perustuu yhtiön kykyyn luoda innovaatioiden ja työn kautta lisäarvoa, josta voidaan maksaa osuus yrityksen omistajille, jotka riskiä kantamalla mahdollistavat yrityksen toiminnan. Konkreettisesti yritys tuottaa omistajilleen vaurautta osinkojen ja mahdollisen arvonnousun muodossa. Eri sijoitusluokista juuri osakkeilla on historiallisesti ollut korkein riski- ja tuotto-odotus.

Yritykset voivat joutua konkurssiin, jos ne eivät kykene sopeutumaan ympäristön muutoksiin. Osakesijoittamisen riskiä voidaan kuitenkin pienentää hajauttamalla eli omistamalla useiden yritysten osakkeita eri toimialoilta ja maantieteellisiltä alueilta. Riskitasot vaihtelevat myös eri yritysten välillä: esimerkiksi sähköyhtiön tuottomekanismi on yksinkertainen, mutta uutta lääkettä kehittävän yrityksen tulevaisuus voi olla yhden viranomaispäätöksen varassa.

Osakkeiden arvo voi muuttua pörssissä nopeasti, ja koska näitä muutoksia on mahdotonta ennustaa, niin lyhyellä (ja keskipitkällä) aikavälillä osakkeet voivat tuottaa tappiota.

Osakkeen arvo määräytyy julkisella markkinapaikalla (eli pörssissä) lähes reaaliaikaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Markkinatoimijat, siis myyjät ja ostajat, arvioivat omista lähtökohdistaan yrityksen tulevaisuutta, osingonmaksukykyä ja mahdollisia riskejä sekä viime kädessä sitä, millä hinnalla he voisivat osaketta omistaa.

Yksi osakesijoittamisen erityispiirre on likvidit markkinat eli osakkeilla on helppo käydä kauppaa. Metsää, taidetta tai kiinteistöjä ei voi tuosta vain kotisohvalta myydä ja ostaa. Osakkeita voi pörssin lisäksi hankkia myös rahastojen ja muiden erilaisten rahoitusvälineiden kautta.

  • tuotto ja riski: korkea
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.3.2. Velkakirjat

Velkakirjan tuotto syntyy lainanantajalle maksetusta korosta, jonka täytyy olla sitä suurempi, mitä epävarmempi takaisinmaksaja lainanottaja on. Esimerkiksi kirjoitushetkellä (2017-02-05) Suomen valtion kymmenen vuoden valtionlainojen keskikorko on 0,60 %, ja vaikkapa Venäjän valtiolla se on 8,06 %. Eli ostamalla Venäjän valtion liikkeelle laskeman velkakirjan saa sijoitukselleen kymmenen vuoden aikana 8,06 % vuosikoron, ellei Venäjän valtio päätä jättää lainan maksamatta, kuten kävi vuonna 1998. On olemassa myös yrityslainoja ja oikeastaan periaatteessa mikä tahansa taho voi laskea liikkeelle velkakirjoja ja kysyä, josko jokin toinen taho haluaisi antaa lainaa ehdotetulla korolla.

Velkakirjoilla käydään kauppaa myös jälkimarkkinoilla, joten niiden arvo määräytyy osakkeiden tapaan jatkuvasti uudestaan, vaikkakin normaalitilanteessa osakkeita maltillisemmin, koska lainanottajan lainanmaksukyky ei yleensä muutu nopeasti. Jos esimerkiksi Venäjän valtio kehittyisi vakaampaan suuntaan ja vaikkapa vuoden päästä uusien velkakirjojen korko olisi ainoastaan 4,00 %, niin vanha velkakirja 8,06 % korolla olisi aiempaa arvokkaampi, koska sen omistaja saisi edelleen tuottoa 8,06 %:n mukaan, mutta riski olisikin alempi 4,00 %:n maailman mukaisesti. Velkakirjojen arvo määräytyy siis käänteisesti eli kun korko laskee, niin olemassa olevien velkakirjojen arvo nousee ja päinvastoin.

Lainanottajan maksukyvyn lisäksi myös laina-aika vaikuttaa riskiin. Mitä pidempi lainan juoksuaika on, sen todennäköisemmin ehtii tapahtua jotain odottamatonta, jonka seurauksena lainanottaja ei pystykään maksamaan lainaa takaisin. Tästä syystä usein puhutaan erikseen lyhyistä ja pitkistä korkopapereista. Lyhyillä viitataan korkeintaan vuoden pituisiin velkakirjoihin, joiden ottajia ovat yleensä pankit, kunnat ja muut vakavaraiset tahot. Lyhyiden korkopapereiden riski ja tuotto-odotus ovat samaa suuruusluokkaa pankkitalletusten kanssa eli hyvin matalia.

Velkakirjoihin liittyy valuuttariski, jos laina on laskettu liikkeelle eri valuutassa kuin millä sijoittaja toimii. Perinteisesti korkosijoitusten on nähty toimivan osittain vastasyklisesti osakkeiden kanssa, eli niillä on osakesalkkua tasapainottava vaikutus. Velkakirjojen likviditeetti vaihtelee, mutta esimerkiksi valtio-obligaatioiden jälkimarkkinat ovat aktiiviset.

Lainanottaja ja -antaja voivat toki sopia velkakirjasta keskenäänkin, mutta yleisempi tapa sijoittaa velkakirjoihin lienee silti korkorahastojen kautta.

  • tuotto ja riski: kohtalainen
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.3.3. Talletukset

Pankkitalletus on yksi matalariskisimmistä sijoituksista - ainakin jos luottaa valtion kaikkivoipaisuuteen, sillä esimerkiksi Suomen valtio takaa kaikki pankkitalletukset 100 000 euroon asti. Talletusten tuottomekanismi on oikeastaan sama kuin velkakirjoilla, koska talletus on itse asiassa asiakkaan pankille antama velkakirja. Pankki sijoittaa saamansa rahat ja maksaa tästä takaisin asiakkaalle yleensä vaatimattoman ja usein inflaatiotakin pienemmän koron. Pankkitalletuksia ja -nostoja on helppo tehdä, paitsi poliittisesti epävakaassa tilanteessa, jolloin käteiselle saatetaan asettaa nostorajoituksia.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.3.4. Metsä

Metsään sijoittaminen on konkreettista, sillä tuotto perustuu puunkasvuun ja kulut metsänhoitoon. Myrsky voi tuhota metsää tai maa voidaan pakkolunastaa harvinaisessa poikkeustilanteessa. Metsää voi omistaa myös rahastojen kautta. Metsäsijoitus voi tuottaa myös elämyksiä, jos haluaa samoilla omilla mailla. Metsäsijoitusten tuotto on yleensä melko matala, mutta vakaa. Metsämarkkinat eivät ole likvidit, vaan niihin sijoittava voi joutua odottamaan vuosiakin, jos haluaa ostaa tai myydä metsää tietyltä alueelta.

  • tuotto ja riski: kohtuullinen
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.5. Kiinteistöt

Kiinteistö- ja asuntosijoittamisen tuottomekanismi on vuokranmaksu ja kiinteistön mahdollinen arvonnousu. Asuntosijoittaminen vaatii yleensä paljon pääomaa ja muita sijoitusluokkia suurempaa vaivannäköä, kun joudutaan etsimään uusia vuokralaisia ja järjestämään remontteja. Toisaalta asunnon ostamiseen on muita sijoitusluokkia helpompi saada lainaa, jota voidaan käyttää velkavipuna korkeamman tuotto-odotuksen saavuttamiseksi. Toisaalta pienenä riskinä on loppuelämän velkavankeus, sillä vaikka asunnon arvo voi laskea jopa negatiiviseksi, niin laina säilyy ja voi jopa kasvaa korkojen noustessa, tai vaikkapa euron hajotessa, niin suureksi, ettei sitä pysty koskaan maksamaan takaisin.

Asuntoja ja kiinteistöjä voi omistaa joko suoraan tai rahastojen kautta. Suoraan omistamalla hajautus jää usein heikoksi, ellei ole mahdollisuutta ostaa erilaisia asuntoja eri alueilta. Toisaalta asuntorahastoilla on yleensä korkea kulurakenne, eikä vaihtoehtoja ole ainakaan kirjoitushetkellä montaa (2017-02-05).

Asuntosijoittaminen ja varsinkin oman asunnon ostaminen vaatisivat erillisen kirjoituksen.

  • tuotto ja riski: korkea
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.6. Taide

Taidesijoittamisen tuottomekanismi perustuu hupiarvon lisäksi mahdolliseen arvonnousuun, eli siihen että sijoittaja kykenee näkemään tai mieluummin itse määrittämään, mistä taideteoksesta tullaan myöhemmin maksamaan korkeampi hinta. Kaupankäynti taideteoksilla on hidasta ja hankalaa. Taideteos voidaan vakuuttaa tuhoutumisen ja varkauden riskien varalle.

  • tuotto ja riski: matala ja korkea
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.7. Raaka-aineet

Raaka-aineiden sijoitustuotto perustuu mahdolliseen arvonnousuun sekä jalostusarvoon, jos sijoittaja kykenee jalostamaan raaka-aineesta jotain arvokkaampaa. Raaka-aineet säilyttävät yleensä hyvin arvonsa, joten niitä voidaan käyttää hyväksi tasapainottamaan sijoitusten kokonaisriskiä. Raaka-aineilla ei ole siis itsessään tuottomekanismia, joten niiden tuotto-odotus on olematon.

Raaka-aineita voi ostaa sekä suoraan että rahastojen kautta. Nikkeliä tai uraania harvempi haluaa itse varastoida, mutta esimerkiksi kulta ja vilja voivat tuottaa hupia myös itsessään. Raaka-aineisiin kohdistuvat varkauden ja tuhoutumisen riskit.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.8. Valuutat

Valuuttaa ei voi oikeastaan edes pitää sijoituksena, koska se ei tuota mitään, mutta omistamalla eri valuuttoja voidaan pienentää sijoitussalkun valuuttariskiä. Ei ole tavatonta maailmanhistoriassa, että jokin valuutta joutuu hyperinflaatioon tai tulee jokin muu poliittinen kriisi, joka vaikuttaa voimakkaasti jonkin valuutan arvoon. Valuuttaa voi omistaa suoraan käteisenä, jolloin sillä voi olla myös hupiarvoa. Poikkeustilanteissa käteinen voi olla ainoa toimiva maksuväline ja esimerkiksi hyvin arvoa säilyttävä Yhdysvaltojen dollari on monissa epävakaissa maissa paikallista valuuttaa halutumpaa. Käteiseen kohdistuvat varkauden ja tuhoutumisen riskit.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.4. Sijoitusvälineet

Sijoitusvälineet (tai sijoitusinstrumentit) ovat tapoja omistaa sijoituskohteita. Yleisimpiä välineitä ovat suoraan sijoittaminen, rahastot sekä erilaiset johdannaiset. Seuraavassa käydään läpi näiden hyviä ja huonoja puolia. Yleisesti voidaan sanoa, että pienet kulut ja yksinkertainen toimintaperiaate ovat hyviä ominaisuuksia.

Eri sijoitusvälineillä on monenlaisia kuluja, joita voi olla vaikea arvioida tarkasti. Suoraan ostaessa pitää yleensä maksaa ainakin kaupankäyntipalkkio, mutta joskus myös säilytyspalkkio. Rahastojen osalta laki vaatii kertomaan kokonaiskulut, mutta senkin lisäksi kustannuksia syntyy yleensä ainakin spreadistä, arbitraasista ja valuutanvaihdosta.

6.4.1. Suoraan omistaminen

Melkein kaikkia sijoitusluokkia voi omistaa suoraan ja niitä ostetaan joko suoraan myyjältä tai välittäjän kautta. Suoraan ostamisen kiistattomia etuja ovat yksinkertaisuus sekä matalat kulut, mutta silloin tyypillisesti ostoerien on oltava suurempia. Pörssikaupoissa on tyypillisesti kiinteähintainen kaupankäyntikulu, joten karkeasti ottaen alle tuhannen euron osakekauppoja ei kannata tehdä suoraan.

Sijoituskohteita suoraan omistamalla voidaan välttää vastapuoliriski, sillä omassa kassakaapissa olevaa kultaharkkoa tai setelinippua ei vielä nuijan kopautuksella viedä. Sen sijaan kiinteistöjä ja metsää on kriisitilanteessa vaikeampi puolustaa riippumatta siitä, omistaako niitä suoraan vai esimerkiksi rahaston kautta. Myös osake- ja velkakirjojen omistajuudet ovat nykypäivänä ainoastaan bittejä kovalevyillä.

6.4.2. Rahastot

Sijoitusrahastoja on monenlaisia, mutta yleisesti ottaen niiden ero suoraan sijoittamiseen on se, että joku taho, eli rahastoyhtiö, hoitaa useita eri arvopapereita sisältävää kokonaisuutta, jonka osaomistajaksi sijoittaja pääsee ostamalla rahasto-osuuksia rahastoyhtiöltä. Rahastot ovat vaivattomia, koska salkunhoitaja tekee sijoitusvalinnat asiakkaan puolesta, mutta toisaalta myös kulut ovat yleensä suoraan omistamista korkeammat.

On olemassa muun muassa osake-, korko-, yhdistelmä-, raaka-aine-, asunto- ja vipurahastoja sekä rahastojen rahastoja. Käytännössä kaikille sijoitusluokille ja niiden erilaisille kombinaatioille on olemassa rahastoja, sillä pankkiiriliikkeet luovat ahkerasti uusia tuotteita, joiden sisältö ja tuottomekanismi voisivat kuulostaa jonkun asiakkaan mielestä hyvältä.

Rahastot voidaan jakaa aktiivisiin ja passiivisiin rahastoihin, joista jälkimmäinen tunnetaan myös termillä indeksirahasto. Aktiivisessa rahastossa salkunhoitaja tekee tai ainakin väittää tekevänsä sijoituspäätökset oman näkemykseensä perustuen. Tästä vaikeasti toteen näytettävästä ammattitaidosta, eli siis kyvystä ennustaa tulevaisuutta, peritään usein hävyttömän korkeita kuluja, mikä hidastaa voimakkaasti sijoitustuottojen kasvua. Sen sijaan passiivisen rahaston sijoitusvalinnat tapahtuvat automaattisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan perustuen. On olemassa esimerkiksi indeksirahasto, joka sijoittaa OMX Helsinki 25 -indeksiin eli Suomen 25 suurimman pörssiyhtiön osakkeisiin täsmälleen sillä painoarvolla kuin niiden kulloinenkin markkina-arvo on (ylittämättä kuitenkaan yhtiökohtaisesti 10 % painoa). Koska passiivisen rahaston salkunhoitajan ei tarvitse tehdä sijoituspäätöstensä tueksi tarvittavaa tutkimustyötä, niin passiivisten rahastojen kulut ovat selvästi matalampia kuin aktiivisten rahastojen.

Lisäksi on olemassa suoraan pörssistä ostettavia indeksiosuusrahastoja, jotka tunnetaan myös nimellä pörssinoteeratut rahastot, pörssirahastot sekä lyhenteellä ETF (Exchange-Traded Fund). Pörssirahastojen kulut muodostuvat rahastoyhtiön hallinnointikulujen lisäksi kaupankäyntikuluista, jotka voivat olla merkittäviäkin, jos kertaostokset ovat pieniä. Markkinoilla on myös synteettisiä ETF:iä, jotka eivät omista kohteena olevia arvopapereita suoraan vaan johdannaisten kautta, jolloin niihin kohdistuu vastapuoliriski.

Halvimpien pörssirahastojen hallinnointikulut ovat ainoastaan 0,05 %, kun taas joidenkin aktiivisten rahastojen kulut voivat olla jopa yli 3 %.

6.4.3. Johdannaiset

Markkinoilla on myös koko joukko erilaisia johdannaisinstrumenttejä, joiden tuotto perustuu jonkin toisen tai useiden eri sijoituskohteiden arvoon. Johdannaisia voidaan hyödyntää riskienhallinnassa. Esimerkiksi lentoyhtiö voi haluta suojautua liiketoimintansa kannalta kriittiseen polttoaineen hinnan nousuun.

Johdannaisia ovat esimerkiksi optiot, debentuurit, sertifikaatit, swapit, futuurit, termiinit ja warrantit.

6.5. Sijoitusstrategiat

Tämän kappaleen aiheena ovat erilaiset sijoitusstrategiat, eli miten valita sijoituskohteet. Vaikka kirjoituksessa pyritäänkin käsittelemään eri sijoitusluokkia tasavertaisesti, niin tässä kappaleessa tarkastellaan nimenomaan osakesijoittamisen strategioita, koska - sanottakoon se tässä kohtaa suoraan - osakkeet ovat paras sijoitusluokka.

Osakesijoitusstrategiat voidaan karkeasti jakaa kahteen päälinjaan: aktiiviseen ja passiiviseen sijoittamiseen, eli tehdäänkö sijoituspäätöksiä aktiivisesti näkemystä ottamalla vai passiivisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan pohjautuen. Aktiivinen on passiivista sijoittamista työläämpää, ellei anna sitä salkunhoitajan tehtäväksi, sillä aktiivisessa sijoittamisessa sijoituspäätöksiä, siis ostaakko vaiko myydä, tehdään tyypillisesti jos ei päivittäin niin ainakin säännöllisesti, kun taas passiivisen sijoittamisen voi automatisoida. Aktiivinen sijoittaminen myös tuottaa keskimäärin passiivista sijoittamista heikommin johtuen aktiivisemmasta kaupankäynnistä syntyvistä kuluista.

Lisäksi on olemassa vielä hybridimalli, eli että sijoittaja on aktiivisesti passiivinen. Tällöin sijoittaja ottaa näkemystä esimerkiksi kerran vuodessa sijoitussuunnitelmaansa tarkastaessaan, että jatkaako nykyisellä strategialla, vai muuttaako kenties jotain. Sijoitussalkku voi toki sisältää samanaikaisesti sekä aktiivisia että passiivisia sijoituksia.

Voidaan siis sanoa, että passiivinen sijoittaminen on keskimäärin aktiivista sijoittamista parempi vaihtoehto, koska passiivinen tuottaa paremmin ja vieläpä pienemmällä vaivalla. Toisaalta koska markkinat eivät ole täydellisen tehokkaat, eli että kaikki julkisesti saatavilla oleva tieto olisi jo huomioitu osakkeiden nykyarvossa, voi osaava ja ahkera (tai onnekas) sijoittaja löytää markkinoilta yli- tai alihinnoiteltuja osakkeita ja saavuttaa näin ylituottoa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista varsinkin pitkällä aikavälillä, koska markkinat tasaavat väliaikaiset hinnoitteluvirheet, jolloin sijoittajan täytyisi löytää aina uusia väärin hinnoiteltuja osakkeita. Lisäksi mitä enemmän kauppaa käy, eli mitä enemmän maksaa kaupankäyntikuluja, sen todennäköisemmin aktiivinen sijoittaja saa markkinoiden keskituottoa heikomman tuoton. Tämä lainalaisuus koskee kaikkia sijoittajia ja tästä syystä myös suurin osa aktiivisista salkunhoitajista saa alituottoa, koska he tyypillisesti käyvät paljon kauppaa.

On kuitenkin olemassa tiettyjä psykologisiin tutkimuksiin ja historialliseen markkinadataan perustuvia näkemyksiä, jotka antavat ymmärtää, että markkinoilla olisi mahdollista saavuttaa tietyillä periaatteilla ylituottoa myös jatkossa, vaikka kyseiset periaatteet ovat olleet julkista tietoa jo pitkään. Käydään seuraavaksi läpi joitakin yksittäisiä strategioita.

6.5.1. Osakepoiminta

Aktiivisen sijoittamisen yleisin muoto lienee osakepoiminta, missä sijoittaja valitsee jollakin periaatteella osakkeet, joita ostaa tai myy. Valinta perustuu tyypillisesti sekä mitattaviin eli kvantitatiivisiin että laadullisiin eli kvalitatiivisiin seikkoihin. Mitattavaa dataa saa helposti esimerkiksi yritysten tunnusluvuista, mutta laadullinen vertailu perustuu viimekädessä sijoittajan arvioon, jonka hän on muodostanut esimerkiksi kuuntelemalla yritysjohtoa tai lukemalla toimialan tulevaisuuden näkymistä.

Mitä paremmin tuntee yrityksen, sen toimialan ja maailman ylipäänsä, sen todennäköisemmin sijoittaja kykenee menestyksekkääseen osakepoimintaan.

Yleensä osakepoimija ei käy läpi kaikkia tarjolla olevia osakkeita vaan etsii kiinnostavia yhtiöitä jonkin tietyn periaatteen mukaan. Sijoittaja voi olla esimerkiksi oman ammattinsa vuoksi kiinnostunut lääkealan yhtiöistä, koska uskoo tuntevansa ne tavallista paremmin tai vastaavalla tavalla katselee vaikkapa pelkästään suomalaisten yhtiöiden osakkeita. Sijoittaja voi olla myös kiinnostunut ideologisista syistä esimerkiksi ympäristöteknologian yhtiöistä tai haluta salkkuunsa ainoastaan niin sanottuja osinkoaristokraatteja.

6.5.2. Taikakaavat

Yksi aktiivisesti passiivisen sijoittamisen muoto on valita mitattavat asiat ja niitä yhdistävä kaava, jonka mukaan sijoitusvalinnat tehdään. Muutamia tunnetuimpia kaavoja ovat Magic formula ja Piotroskin menetelmä. Aktiivista sijoittamisessa on siis se, että kaavassa käytettävien muuttujien valinta on näkemyksen ottamista, mutta kun sen on tehnyt, niin kaavan mukaan sijoittaminen voidaan tehdä passiivisesti.

Piotroskin menetelmä perustuu siihen, että kirjanpitoarvoltaan halpojen mutta tietyiltä tunnusluvuiltaan laadukkaiden yhtiöiden osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet keskimääräistä paremmin. Menetelmä hyödyntää muun muassa ihmisen psykologista harhaa, jossa kasvuyrityksien tarjoamat haaveet arvostetaan korkeammalle arvoyhtiöiden tylsien ja vakiintuneiden tuottojen kustannuksella, sekä sitä, että pienet yhtiöt eivät kiinnosta isoimpia institutionaalisia sijoittajia, joiden pitää pystyä ostamaan kerralla suuri määrä sijoituskohteena olevan yrityksen osakkeita.

6.5.3. Kasvusijoittaminen

Monet ovat tietämättään kasvusijoittajia, koska ihmiset kiinnostuvat helpommin yhtiöiden kertomista kasvusuunnitelmista kuin asemansa jo vakiinnuttaneista ja vakaata tuottoa tekevistä arvoyhtiöistä. Kasvusijoittamisesta voi toki olla myös tietoisesti kiinnostunut esimerkiksi sijoittamalla aloitteleviin startup-yrityksiin ja toivomalla näin pystyvänsä korkealla riskillä kymmen- tai satakertaistamaan sijoitetun pääoman.

6.5.4. Tekninen analyysi

Tekninen analyysi on sijoitusstrategia, jossa pyritään ennustamaan osakkeen tulevaa kehitystä tutkimalla ainoastaan osakkeen historiallista kehitystä. Momentumin ja liukuvien keskiarvojen matemaattiset mallit vaikuttavat houkuttelevilta, mutta on vaikea uskoa, että teknisessä analyysissä voisi löytää jotain sellaista, mitä tekoäly ei löytäisi.

6.6. Kertaus

Kerrataan nopeasti sijoittamisen keskeisimmät huomiot.

Sijoitettu raha luo sijoittajalle vaurautta korkoa korolle -ilmiön avulla. Velallinen sen sijaan on ilmiön maksajapuolella. Markkinoiden ajoittaminen on vaikeaa, koska ensinnäkin tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa ja toisekseen maailman parhaat suursijoitajat ovat mukana samoilla markkinoilla.

Oikea hetki aloittaa sijoittaminen on tänään. Tulevaa kurssikehitystä ei tiedä kukaan, mutta mitä pidempään on mukana markkinoilla, sitä suuremman vaurauden korkoa korolle -ilmiö tuottaa. Osakkeet ovat sijoitusluokista tuottavimpia, mutta myös riskisimpiä. Valistuneisuus ja hajauttaminen ovat riskienhallinnan tärkeimmät osa-alueet.

Aktiivisten salkunhoitajien ja sijoitusanalyytikkojen tehtävä on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman paljon kuluja työnantajansa hyväksi. Sijoittajan tulisi aina ymmärtää käyttämiensä sijoitusvälineiden tuottomekanismit ja kokonaiskulut sekä ajassa että rahassa.

6.7. Sijoitussuunnitelma

Kuten kaikessa pitkäjänteisessä toiminnassa, niin myös sijoittamisessa on hyvä tehdä suunnitelma. Joten nyt paperi ja kynä käteen. Ilman sitä menettää vuosien varrella punaisen langan.

SIJOITUSSUUNNITELMA
===================

2020-11-27: ensimmäinen versio

Ensimmäinen tehtävä on asettaa tavoite eli minkä takia sijoittaa ja kuinka kaukana tavoite on. Ehkä tavoite on päästä puoli vuotta kestävälle maailmanympärysmatkalle viiden vuoden aikajänteellä (20 000 €) tai ehkäpä eläke 20 vuoden päästä (500 000 €).

Tavoite: taloudellinen riippumattomuus 20 vuoden päästä

Seuraavaksi kartoitetaan riskiprofiili eli kuinka paljon sietää sijoitusten arvon laskua. Riskitaso riippuu omasta henkilökohtaisesta riskinsietokyvystä, iästä ja veloista. Mitä vanhempi on, sen lähempänä on hetki, jolloin sijoitetut varat haluaa realisoida käytettäväksi. Riskinsietokyky vaikuttaa siihen, että kun tulee se musta maanantai, jolloin maailma romahtaa ja kurssit tippuvat murto-osaan, niin pystyykö olla myymättä. Riskiarvioon vaikuttavat myös nykyiset velat, sillä jos käy kovin ikävästi, niin samaan aikaan voi sijoitusten arvo romahtaa, mutta vastaavasti velkojen korot nousta. Tällaisiä epätodennäköisiä tapahtumia on tapana sattua muutama vuosisadassa.

Riskitaso: 4/5, koska aikaa on vuosikymmeniä, mutta velkaa ei ollenkaan.

Riskitason määrittämisen jälkeen valitaan, millä tavalla riskiä hallitaan eri sijoitusluokkien avulla. Tyypillinen ratkaisu on sijoittaa osakkeisiin ja velkakirjoihin, koska ne ensinnäkin korreloivat vähän keskenään portfolioteorian mukaisesti (lähde) ja toisekseen niitä voi hallita tietokoneella. Pääsääntö on, että osakkeita omistetaan kymmeniä vuosia, ellei valitse matalariskisten yhtiöiden osakkeita.

Eräs tapa hallita sijoitusluokkariskiä on omistaa osakkeita sata miinus oman iän verran eli esimerkiksi 100v - 20v = 80 % ja hajauttaa loput 20 % muihin sijoitusluokkiin.

Sijoitusluokkien painot (esimerkki):

* 80 % osakkeet
* 10 % velkakirjat
* 10 % muut (metsä, taide, valuutta, kiinteistö, metalli, tavara)

Hajauttaa voi myös maantieteellisesti, toimialoittain ja ajallisesti.

Voi esimerkiksi painottaa kotimaataan perehtyneisyyden vuoksi tai katsoa eksoottisempiin maihin, missä kurssiheilunta voi olla kymmenkertainen verrattuna vakaampiin markkinoihin. Myös ajallisesti kannattaa pyrkiä hajauttamaan, mikä tapahtuu yleensä automaattisesti kuukausituloista sijoittamalla.

Hajautus (esimerkki):

* maantieteellinen: tasaisesti koko maailmaa
* toimialakohtainen: tasaisesti kaikkia
* ajallinen: 3 kk välein 1000 € (+ inflaatiokorjaus)

Myös käytettävät sijoitusvälineet pitää päättää. Helpoin ratkaisu on ostaa rahastoja tai tehdä suoria osakeostoja. Rahastosijoittamiseen riittää pankkitili, mutta kaupankäyntiin pörssissä tarvitaan arvo-osuustili, jonka Suomessa asuva voi kirjoitushetkellä (2017-02-24) avata esimerkiksi Nordnet-palvelussa. Myös perinteiset kivijalkapankit tekevät pörssitoimeksiantoja asiakkaan puolesta.

Käytetyt sijoitusvälineet (esimerkki):

* suorat osakeostot
* korkorahastot
* metsä- ja kiinteistörahastot
* taide-esineet
* käteinen

Lopuksi on tärkeä päättää, milloin sijoitussuunnitelma tarkastetaan seuraavan kerran. Silloin tarkastetaan, pitääkö suunnitelmassa muuttaa jotakin. Säästääkseen veroissa ja kuluissa salkun sijoituspainotuksia on hyvä tasapainottaa ensisijaisesti uusilla ostoilla. Jos kuitenkin joudutaan myymään, niin eräs tapa on tehdä se 5/25-säännön mukaan eli yli 20 % osuuksissa ("25-5") ylityksen pitää olla 5 %-yksikköä ja alle 20 % osuuksissa 25 %, että myynti kannattaa tehdä.

Seuraava tarkastus: 2021-11-27

6.8. Salkku

Kun sijoitussuunnitelma on tehty, on aika siirtyä valitsemaan sijoitussalkun konkreettiset tuotteet. Jokaisella on tietenkin omanlaisensa suunnitelma ja mieltymykset, mutta toteutetaan tässä kohtaa nyt kolme esimerkkisalkkua, joiden hoitaminen on helppoa.

Muistutetaan vielä, että tämä kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvoja.

Alla esiteltävissä esimerkkisalkuissa on mainittu useita kaupallisia tuotteita. Allekirjoittanut ei saa niiden mainostamisesta mitään hyötyä. Ne vain sattuvat olemaan kirjoitushetkellä (2017-02-24) markkinoiden parhaimpia tuotteita. Lukijan tulee itse tutustua tuotteisiin tarkemmin, mutta erityisesti Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto on huomionarvoinen, koska rahasto sisältää noin 7000 eri osaketta 50 eri maasta tasaisesti painotettuna maailman osakemarkkinoiden todellisen markkinatilanteen mukaan. Kaiken lisäksi rahaston kulut ovat erittäin matalat: 0,14 % vuodessa. VT-rahaston maajakaumasta voi myös helposti katsoa, mikä on eri maiden todellinen paino maailman osakemarkkinoilla ja tämän tiedon avulla voi myös itse rakentaa haluamansa maantieteellisen hajautuksen. LISÄYS (2020-11-24): VT:n ostaminen ei ole enää mahdollista Euroopassa, mutta saman sisällön tarjoaa myös VGWL.

6.8.1. Alkusalkku

Yksinkertaisin ratkaisu on laittaa automaattinen kuukausittainen tilinsiirto menemään yhdistelmärahastoon, joka sisältää sekä osakkeita että velkakirjoja maltillisella riskiprofiililla. Kirjoitushetkellä halvin suomalainen yhdistelmärahasto on Seligsonin Pharos (2017-02-24).

Salkku: 200 e/kk Seligson Pharos-rahasto

6.8.2. Työsalkku

Hieman enemmän paneutuvan kannattaa jakaa sijoitusrahansa kolmeen osaan.

Ensin laitetaan sivuun muutaman kuukauden tuloja vastaava niin sanottu perusvara pahan päivän varalle, ettei joudu myymään sijoituksiaan, kun astianpesukone hajoaa. Perusvaran voi säilyttää esimerkiksi oman pankin sivutilillä tai lyhyissä koroissa rahamarkkinarahastossa. Tärkeää on, että rahat voi tarvittaessa nostaa muutamassa arkipäivässä.

Kun perusvara on siirretty sivuun, voidaan salkku jakaa vielä kahtia ydin-satelliittii-mallin mukaisesti. Päätetään esimerkiksi, että salkusta 10 % on niin sanottu satelliitti (tai pelikassa), jonka voi sijoittaa vapaasti haluamallaan tavalla. Sen sijaan salkun ydin sijoitetaan hyvin hajautettuihin ja matalakuluisiin passiivisiin rahastoihin. Tälläisiä ovat kirjoitushetkellä esimerkiksi Vanguardin World Stock (VT) -pörssirahasto, Nordnetin Superrahastot tai Seligsonin passiiviset indeksi- ja korkorahastot (2017-02-24).

Salkku (esimerkki, 2017-02-24):

3000 €    AAA-rahamarkkinarahasto (perusvara)
  10 %    startup (satelliitti)
  10 %    Seligson Euro obligaatio -korkorahasto
  10 %    Nordnet Suomi Superrahasto
  70 %    Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto

Tässä strategiassa on huomattava, että VT-pörssirahastoa ostetaan pörssistä, missä kaupankäyntikulut ovat luokkaa 10 euroa per kauppa. Tästä syystä rahastoa kannattaa ostaa kerralla vähintään tuhannella eurolla, jotta kulut pysyisivät alle prosentissa.

6.8.3. Kuningassalkku

Jos sijoittaja on valmis rakentamaan seurantataulukon sijoituksilleen ja muutenkin paneutumaan enemmän aiheeseen, niin hajautusta ja eksoottisuutta voi viedä pidemmälle.

Salkku (esimerkki):

3000 €    AAA-rahamarkkinarahasto (perusvara, 2017-02-24)
  10 %    startup (satelliitti)
  10 %    Seligson Euro obligaatio -korkorahasto
   2 %    Seligson Corporate Bond -korkorahasto
  50 %    Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto
  10 %    Seligson Phoebus, Russia tai Tropico -rahasto
   5 %    kiinteistörahasto
   5 %    metsärahasto
   5 %    huonekaluja, ranskalaisia viinejä
   2 %    US dollareita
   1 %    bitcoineja

6.9. Seuranta

Sijoitusten seuranta antaa palautetta, missä mennään. Sijoitussuunnitelma on vähimmäisvaatimus, mutta seurantataulukon rakentaminen on suositeltavaa. Jätetään se kotitehtäväksi.

7. Loppusanat

Tässä kirjoituksessa käsiteltiin siis vaurastumisen kolmea komponenttia: säästämistä, tienaamista ja sijoittamista. Tulojen on oltava menoja suuremmat, ja kun ylijäävän rahan sijoittaa esimerkiksi matalakuluisiin passiivisiin indeksirahastoihin, niin sen jälkeen sijoittajan tehtävä on ainoastaan odottaa vuosikymmen tai pari.

Koska harva kuitenkaan kykenee sijoittamaan näin suoraviivaisesti, niin kannattaa tiedostaa sijoittamisen suurimmat riskit, jotka ovat sijoittajan itsetyytyväisyys sekä silloin tällöin tapahtuvat markkinaromahdukset, joita myös mustiksi joutseniksi kutsutaan. Huomenna voi tapahtua pankkikriisi, öljykriisi tai eurokriisi, teknokupla, lehmanbrothers tai tulivuorenpurkaus.

Vaikka hetkellisesti kriisit voivat vaikuttaa voimakkaastikin yritysten markkina-arvoon, niin pitkällä aikavälillä osakekurssit seuraavat yritysten varsinaisen liiketoiminnan kehitystä, joka on ollut parin sadan vuoden aikana keskimäärin 5,6 % vuodessa.

Sijoittajan tulee tehdä sijoitussuunnitelma. Sijoitusstrategia ja hajautus pitää valita sijoittajan riskiprofiilin perusteella.

Kirjoituksessa ei käsitelty asuntosijoittamista eikä verotusta. Allekirjoittanut on itse päätynyt omissa laskelmissaan asumaan vuokralla, mutta asuntolaina on joskus perusteltu.

Viimeiseksi haluan muistuttaa, että koska aika on sijoittamisen tärkein tekijä, niin paras hetki aloittaa on tänään. Mutta älä tule kysymään minulta. Lue vaikka Seligsonin blogi ensimmäisenä.