Proto

Intiaanien ihmemaa

Language:    Published: 2016-06-14   Modified: 2021-05-25   Views: 11669   Type: Travel
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Kävimme Hermun kanssa katsomassa intiaanien maita ja tutustumassa Yhdysvaltojen varhaishistoriaan. Tarkka ajankohta: 16-27.3.2016.

Artikkelihistoria

  • 2021-05-13 Tarkistettu kieli sekä lisätty kuvia.
  • 2021-04-08 Lisätty viite vuoden 2019 matkaan.
  • 2016-06-18 Artikkeli julkaistu.
  • 2016-04-12 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Johdanto

Nyt kävi sillä tavalla hassusti, että vaikka suursuunnitelmassani ei lukenutkaan vielä Yhdysvallat, niin tulikin yhtäkkiä aika lähteä Amerikkaan, sillä Hermulla oli bonuspisteitä.

Matkan teemat syntyivät nopeasti. Luonnonihmeiden etsimisen lisäksi päätimme tutustua mantereen varhaishistoriaan ja erityisesti Navajon maahan.

Navajojen maa olisi pinta-alaltaan 41. suurin osavaltio. (c)

Ajoreittimme (2016)

Yhdysvaltojen historia on lyhyt ja falski. Kun Euroopan historialliset kuviot ovat monimutkaisia, joihin jokainen kansa voi sovittaa oman tarinansa, niin Yhdysvaltojen kohdalla kuvio ei ole monimutkainen. Ensin Kolumbus purjehti meren yli ja sitten alkuperäiskansat saivat nimekseen intiaanit ja käyttöönsä reservaatit (viite).

Ostin matkaa varten neopreenisukat.

Matka

Torstai, 17.03.2016: Colorado Springs (Colorado)

Siirtyminen Helsingin, Münchenin ja Houstonin kautta Colorado Springsiin kesti 35 tuntia. Houstonissa kaksi naista innostuivat kyselemään tarkempia yksityiskohtia, kun huomasivat Naked-terveysjuomani.

Lentoni oli Colorado Springissä iltakymmeneltä. Hermun lennot veivät Denveriin, josta hän otti auton ja ajoi sen vielä yöllä Colorado Springsiin (110 km).

Perjantai, 18.03.2016: Mesa Verde (Arizona)

Herätys kello kuusi ei tuottanut vaikeuksia kahdeksan tunnin aikaeron takia. Lumi oli satanut yön aikana maahan ja muutenkin sää vaikutti hyvin suomalaiselta maaliskuiselta keliltä. Colorado on Yhdysvaltojen korkeimmalla sijaitseva osavaltio, joten vaikka se sijaitseekin samalla leveyspiirillä Espanjan kanssa, on ilmasto viileä.

Colorado on Yhdysvaltojen 8. suurin osavaltio pinta-alaltaan ja sen pääkaupunki on Denver. Colorado on vuoristoista seutua ja siellä sijaitsee useita Yhdysvaltojen korkeimmista vuorenhuipuista. Coloradossa sijaitsee myös Pikes Peak (4302 m) (viite), jonka ylämäen Vatanen ajoi vuonna 1988 (viite).

Coloradon talous perustuu pitkälti kaivostoimintaan ja maatalouteen, mutta myös vankiloilla ja asevoimilla on merkittävä osuus osavaltion taloudessa. Coloradossa on Yhdysvaltojen ensimmäinen supermax-turvallisuusluokiteltu vankila, ADX Florence (viite), missä istuvat elinkautistaan muun muassa Unabomber (viite) ja Robert Hanssen (viite).

Coloradon alueella asui aikanaan useita intiaaniheimoja, joista viimeiset siirrettiin reservaatteihin intiaanisotien päättymisen jälkeen 1800-luvun lopulla (viite). Osavaltio itsenäistyi Coloradon kultaryntäyksen jälkeen vuonna 1876. Colorado laillisti kannabiksen viihdekäytön ensimmäisenä osavaltiona vuonna 2012.

Intiaanisota (c)

Ensimmäisen päivän ohjelma oli ajaa 900 kilometriä Colorado Springistä Arizonan puolelle Monument Valleyhyn.

Ostoksilla kävimme 300 km ajamisen jälkeen Alamosan Walmartissa, jonka valikoimat peittosivat Ruoholahden Sittarin. Ostimme kuivalihaa, pekonirouhetta, limesipsejä, kirsikkalimua, mansikkamelatoniiniä sekä paljon munkkeja.

Kuivalihaa ja kirsikkalimu (2016-03-18)

Alko (2016-03-18)

Matkan ensimmäinen luontokohde oli Mesa Verden kansallispuisto, joka on maailmanperintökohde (viite). Puistossa on pueblo-intiaanien tuhat vuotta sitten tekemiä asuinrakennuksia.

Pueblo-intiaanien kylä (c)

Mesa Verden jälkeen piipahdimme nopeasti New Mexicon puolella hakemassa osavaltiopisteet.

Tarkempi tutustuminen New Mexicoon jäi siis toiseen kertaan, mutta osavaltio, johon tie meidät seuraavaksi vei, tuli tutummaksi, sillä vietimme Arizonassa kolme yötä.

Arizona on pinta-alaltaan Yhdysvaltojen 6. suurin osavaltio ja sen pääkaupunki on Phoenix. Arizonan ilmasto on kuivaa ja aavikkomaista. Arizonassa on useita maailmanluokan luontokohteita, kuten Grand Canyon ja Monument Valley. Osavaltion pinta-alasta neljännes on intiaanireservaatteja.

Mexican Hat (2016-03-18)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-18)

Monument Valley (2016-03-18)

Saavuimme kisapaikkaan Monument Valleyhin iltakahdeksalta, joten meillä oli hyvin aikaa nukkua kunnon yöunet ennen seuraavan päivän juoksua.

Kahden hengen teltta... (2016-03-18)

Lauantai, 19.03.2016: Monument Valley (Arizona)

Kännykän huutaessa ylös kello 5:30, oli ulkona ainoastaan pimeys ja sisällä kylmyys. Hermun ideasta jätimme yöksi teltan ovet auki, jottei kosteus häiritse unia. Untuvatakki ostoslistalle.

Oli kuitenkin lopulta hieno hetki seisoa lähtöviivalla auringon noustessa Monument Valleyn ylle. Hermu huomasi rivissä virolaisen juristin, jonka vinkkejä tulisimme vielä arvostamaan.

Monument Valley klo 5:59 (2016-03-18)

Monument Valleyn kansallispuisto sijaitsee navajo-intiaanikansan mailla ja iso osa kisojen järjestäjistä näyttikin olevan alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Oluetkin piti juoda teltassa salaa, sillä reservaattialueilla alkoholin nauttiminen on kiellettyä.

Navajot ovat 300 000 hengellään Pohjois-Amerikan toiseksi suurin alkuperäiskansa ja heidän reservaattinsa on pinta-alaltaan Yhdysvaltojen suurin (viite). Navajot ovat kotoisin Kanadasta, mistä he vaelsivat nykyiselle alueelleen 1000-luvun ensimmäisinä vuosisatoina. He ovat sotineet niin yhdysvaltalaisten, espanjalaisten, meksikolaisten kuin toistenkin intiaaniheimojen kanssa. Kuten niin usein alkuperäiskansoja, myös navajo-intiaaneja vaivaavat osattomuus ja alkoholismi.

Navajojen lippu (c)

Hiekkamaalaus (c)

Mutta palataanpa takaisin juoksuun. Hermulle ei riittänyt 50 km aavikkojuoksua, joten lähdimme eri suuntiin.

Aavikkojuoksu klo 6:47 (2016-03-18)

Klo 6:52 (2016-03-18)

7:16 (2016-03-18)

8:45 (2016-03-18)

10:30 (2016-03-18)

11:06 (2016-03-18)

12:24 (2016-03-18)

Heti juoksun alussa laitoin merkille, kuinka aktiivisesti juoksijat kannustivat toisiaan ja virkkoivat itsestäänselvyyksiä. Yritin siinä sitten itsekin parhaani mukaan keksiä tikusta asiaa. Viimein eräässä vaikeammassa kohdassa avasin sanaisen arkkuni ja totesin edessäni juoksevalle hepulle jenkkimurretta parhaani mukaan matkien: You gotta be careful now! Kaveri kääntyi katsomaan taaksepäin ja kysyi: Are you from Finland? Mihinkäs sitä koira rallienglannistaan pääsisi.

Aksenttini tunnistanut oli Pat, joka on asunut Varkaudessa 38 vuotta sitten ja osasi suomea edelleen. Juttelimme päivän aikana useita kertoja ja sattumalta myös kisan voittanut Justin oli Patin kaveri, joten istuin lopulta voittajan pöydässä.

Minä, Suomen ylpeys sekä Pat (2016-03-19)

Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen. Uui uui uh huh hu... Uui uui uh huh hu... (2016-03-19)

Lisäksi juttelin idaholaisen pankkiirin kanssa, joka mainitsi osavaltionsa parhaaksi puoleksi keväisen pottuloman, jolloin on hyvä aika lähteä juoksemaan. Lisäksi maalissa minua tuli onnittelemaan pitkäpartainen harlikkaukko. Oli hämmentävää kuunnella stubb-kataismaista fantastisuushehkutusta karskilta nahkaliivikörmyltä. Kulttuurieroja, sanovat.

Loppuaikani oli 7:00:58, sijoitus 64/193 ja matkana siis 50 km. Hiekassa oli raskasta juosta. Reitti nousi kerran 300 metriä korkean "butten" päälle, josta näkymät olivat viiskauttaviis.

Intiaanien ihmemaa (2016-03-19)

Kisan huolto toimi mainiosti ja taukopaikoilla oli tarjolla muun muassa grillissä paistettua pekoni-juusto-tortillaa avokadolla.

Maalissa olin iltapäivällä kahden aikaan ja Hermu pääsi perille viisi tuntia myöhemmin. Nukkumaan menimme kello kahdeksan, sillä seuraavasta päivästä oli tuleva pitkä.

Sunnuntai, 20.03.2016: Grand Canyon ja Antelope Canyon (Arizona)

Herätys oli kello neljä. Harmiksemme lipunmyynti oli vielä kiinni, joten emme pystyneet maksamaan leirintämaksua.

Päivän ensimmäinen kohde oli auringonnousu Grand Canyonin yllä.

Grand Canyon (2016-03-20)

Grand Canyonin jälkeen seuraava kohteemme oli näytönsäästäjistä tuttu Antelope Canyon. 37 metriä syvä ja 400 metriä pitkä kanjoni on yhden intiaanisuvun hallussa.

Antelope Canyon (2016-03-20)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-20)

(2016-03-20)

Sitten lähdimme Coloradojokea seuraillin kohtia Pagea, seuraavan yön majapaikkaa. Kaupungin keskustassa on 12 kirkkoa peräkanaa (viite).

Coloradojoen 220 metriä korkea Glen Canyon -pato (2016-03-20)

Horseshoe Bend (2016-03-20)

(2016-03-20)

Illalla maistelimme käsityöoluita, haastattelimme porealtaalta Las Vegasista tulleita tanskalaisia uhkapelaajia ja haukkasimme savukylkeä Big Johnin terassilla.

Maanantai, 21.03.2016: Coyote Buttes (Arizona) ja Zion (Utah)

Päivän ensimmäinen kohde on The Wave, iltapäivälehtien märkä uni. Paikkaan päästetään herkän luonnon vuoksi kaksikymmentä ihmistä päivässä, mutta koska emme kerenneet lupa-arvontaan, niin päätimme turvautua virolaiseen laintulkintaan ja suomalaiseen suunnistustaitoon. Maanantainaamuna kello seitsemän ei puistossa rangereita näkynyt.

Coyote Buttesin luonnonpuistossa liikkuessaan tunsi olevansa keskellä ekstraterrestriaalista tietokonepeliä. Joka puolella näkyi silmänkantamattomiin outoja kivimuodostelmia.

Coyote Buttes (2016-03-21)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-21)

The Wave (2016-03-21)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-21)

Coyote Buttes (2016-03-21)

Coyote Buttesin ja The Waven jälkeen siirryimme Arizonan osavaltiosta Utahin puolelle ja lähdimme ajamaan 150 kilometrin matkaa seuraavaan kohteeseen, Zionin kansallispuistoon.

Utahin pääkaupunki on vuoden 2002 talviolympialaiset järjestänyt Salt Lake City. Asukkaita osavaltiossa on kolme miljoonaa ja pinta-alaltaan se on Yhdysvaltojen 13. suurin. Utahin erikoisuus on mormonikansa, joita osavaltion asukkaista on 55 prosenttia. Mormonit hyväksyvät moniavioisuuden.

Grilli, Utah (2016-03-21)

(2016-03-21)

Zionin kansallispuisto on yksi Yhdysvaltojen suosituimmista ja siellä on useita maailmanluokan kohteita. Meidän valintamme olivat Angels Landing ja The Narrows.

Kohti Angels Landingin huippua - korkeusero 1765 metriä (2016-03-21)

(2016-03-21)

(2016-03-21)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-21)

Enkelin laskeutumisen jälkeen söimme kahdeksan munkkia ja vedimme jalkaan neopreenisukat. Seuraava kohde: The Narrows.

The Narrows (2016-03-21)

(2016-03-21)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-21)

Kävelimme kanjonia ylävirtaan pari tuntia ja toiset takaisin. Illalla ajoimme Kanabiin yöksi.

Tiistai, 22.03.2016: Bryce (Utah)

Aamulla haukkasimme amerikkalaisia makkaroita eli jauhelihatankoja sekä pannukakkua saksanpähkinöillä. Pannukakkukoneen minimiannos oli kaksi pannukakkua. Ohjelmassa oli jälleen maailmanluokan kansallispuisto: Bryce Canyon.

Siltä varalta, ettei se kuvista käy ilmi, niin Bryce Canyon oli hieno paikka. Kiersimme reitit Peek-A-Boo Loop, Navajo Loop ja Queens Garden Trail. Onneksemme puistossa alkoi sataa lunta, jolloin muut ihmiset katosivat reiteiltä.

Bryce Canyonin kansallispuisto (2016-03-22)

Peek-A-Boo (2016-03-22)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-22)

(2016-03-22)

(2016-03-22)

Illan vietimme legendaarisessa Ruby's Inn:ssä. Majatalo on perustettu vuonna 1916.

Keskiviikko, 23.03.2016: Capitol Reef ja Arches (Utah)

Päivän agendalla ovat Highway 12, mormonikylä Torrey, sekä kansallispuistot Capitol Reef ja Arches.

Highway 12 (2016-03-23)

(2016-03-23)

Matkaoppaamme suositteli poikkeamaan hyvin säilyneessä 1800-luvulla perustetussa Torreyn mormonikylässä (viite), mutta ei sieltä kyllä muuta erikoista löytynyt kuin ylihintainen voileipäbaari.

Mormonilainen voileipäbaari (2016-03-23)

Sitten oli vuorossa Capitol Reefin kansallispuisto.

Capitol Reef (2016-03-23)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-23)

Päivän toinen herkku oli Archesin hiekkakivikaaret, joita kansallispuistossa on pari tuhatta.

Archesin kansallispuisto (2016-03-23)

Double Arch (2016-03-23)

Utahilaisten autojen rekisterikilvistä tuttu Delicate Arch (2016-03-23)

Intiaanien ihmemaa (2016-03-23)

Balanced rock (2016-03-23)

Torstai, 24.03.2016: Moab ja Canyonland (Utah)

Sitten oli vuorossa Moab ja maastopyöräilyä legendaarisella Slickrock Traililla (viite). Hiekkakivestä muodostunut maasto on mukavan kumpuilevaa ja pinta hiekkapaperimaisen karkea, missä renkaalla on hyvä pito.

Slickrock Trail (2016-03-24)

(2016-03-24)

(2016-03-24)

(2016-03-24)

Slickrockin jälkeen Hermu jatkoi toiselle reitille (Porcupine Singletrack) ja minä lähdin kaljalle.

Moabin autokannasta noin puolet on maastureita. (2016-03-24)

(2016-03-21)

True Value (2016-03-24)

Muistiin: Yhdysvalloissa hippi tarkoittaa 60-vuotiasta (2016-03-23)

Illalla lähdimme tarkistamaan vielä Canyonlandin kansallispuiston.

Canyonlands (2016-03-24)

Kun matkan teemana on Yhdysvaltojen varhaishistoria, niin tässä kohtaa on aika todeta, että Moabin alueella on useita petroglyyfejä eli alkuperäisasukkaiden kalliomaalauksia noin tuhannen vuoden takaa (viite).

Kokopelli-huilunsoittaja (c)

Kokopelli, Moab (c)

Perjantai, 25.03.2016: Grand Junction (Colorado)

Tänään siirrymme takaisin Coloradon osavaltioon ja tarkemmin Grand Junctionin kaupunkiin. Ohjelmassa oli maastopyöräilyä Lunch Loop Traililla.

Lunch Loop Trail (2016-03-25)

(2016-03-25)

(2016-03-25)

Lauantai, 26.03.2016: Vail (Colorado)

Viimeisenä päivänä ajoimme 500 kilometriä Grand Junctionista Colorado Springsiin.

10,603 jalkaa on 3232 metriä. Uusi ennätys. (2016-03-26)

Buy local - Save the planet. Colorado laillisti kannabiksen viihdekäytön vuonna 2011. (2016-03-26)

(2016-03-26)

Ruoka


Bagel pekonilla ja mansikkatuorejuustolla (2016-03-18)

Juoksukisan kiviuunipizza (2016-03-19)

Savukylki (2016-06-20)

Pannukakkukoneen minimikoko: 2 kpl (2016-03-22)

Ruby's Inn (2016-03-23)

Mormonikylän voileivät (2016-03-23)

Kuulemma Moabin paras ravintola (2016-03-24)

Moab Brewery (2016-03-24)

Wendy's:n triplapurilainen (2016-03-25)

Lufthansa (2016-03-28)

Testasimme reissun aikana useita hampurilaisketjuja ja voittajaksi julistimme Wendy'sin, jonka triplapurilainen neliöpihveillä oli yksinkertaisesti lyömätön (viite). Hampurilaisessa on lihaa 330 grammaa ja hinta oli $6,59 eli 6 euroa, mikä tarkoittaa, että lihan kilohinta on 18,18 €/kg, kun se McDonald'sin juustohampurilaisessa on Suomessa 22,22 €/kg (45 grammaa ja 1 euro).

Loppusanat

Ensinnäkin iso kiitos Hermulle, joka oli matkamme primus motor.

Päällimmäisin havainto reissusta on, että Yhdysvalloissa on paljon hienoja luontokohteita. Toisena jäi mieleen nahkaliivinen prätkäkörmy. Amerikkalaisten ekstroverttius ja small talk ovat poikkeuksellista tapakulttuuria.

Paluumatkalla Suomeen Colorado Springsin lentokenttäsheriffi tuli kysymään, meinaanko yöpyä lentokentällä. Näinhän se oli tosiaan tarkoitus, mietin mielessäni. Olin etukäteen katsonut Sleeping in Airports -verkkosivustolta, että Colorado Springs on hyvä lentokenttä yöpymiseen. Päätin myöntää sheriffille tosiasiat, jonka hän kuittasi sanomalla: Good night. Ihmiset olivat joka puolella hämmentävän ystävällisiä.

Yhdysvallat oli minulle 28. maa. Maailmanperintökohteista voin merkitä käydyiksi Grand Canyonin ja Mesa Verden. Karkeasti arvioituna olen maasta nähnyt nyt 5-10 prosenttia. Osavaltioista listalle pääsivät Colorado, Arizona, New Mexixo sekä Utah.

Tein matkalla uuden henkilökohtaisen korkeusennätyksen merenpinnasta mitattuna: 3232 metriä (Vail). Rikoin myös juoksun pituusennätykseni, joka on nyt 50 km.

Lopullinen päiväbudjettini oli 158 euroa sisältäen kaiken. Lennot maksoivat 800 euroa. Majoituksissa hyödynsimme Hermun bonuksia.

Yhdysvaltojen varhaishistoria on nyt katsottu. Näimme pueblo-intiaanien asuntoja 1000 vuoden takaa ja vierailimme Navajo-intiaanien ihmemailla. Näimme alkuperäiskansalaisia sekä kännissä kuin käki että juoksemassa aavikolla kanssamme.