Pulu-Z

Eurotrip VI: Andalusia, Gibraltar, Sevilla (2015)

Kieli:    Julkaistu: 2015-09-05   Muokattu: 2020-11-14   Katselut: 9545   Kategoria: Travel
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Kiersimme yhdeksän päivän ajan etelä-espanjalaisen maakunnan, Andalusian, hienoimpia paikkoja vuonna 2015.

Artikkelihistoria

  • 2015-09-05 Artikkeli julkaistu.
  • 2015-08-29 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Asuimme Johannan kanssa viisi kuukautta Barcelonassa keväällä 2015. Ennen Espanjaan muuttoa selvittelin käymisen arvoisia kohteita ja varsin pian kävi ilmi, että Andalusia on sekä Espanjan hienoimpia alueita että vastaa parhaiten postikorttikuvaa Espanjasta. Sinne oli siis mentävä.

Islamin uskoiset maurit hallitsivat lähes koko Espanjaa suunnilleen vuosina 711-1492 ja juuri Etelä-Espanja oli heidän vahvinta valta-aluettaan. Erityisesti Córdoba ja Granada olivat sen ajan pääkaupunkeja ja siksi sinne on rakennettu maailman hienoimpia moskeijoita ja palatseja. Muista kohteista Ronda valikoitui siltansa vuoksi, Sevilla alueen isoimpana kaupunkina, Málaga halpana lentokohteena ja Arcos de la Frontera, koska halusimme mukaan myös yhden valkoisen maalaiskylän (pueblo blanco). Reitin varrelle osui myös Gibraltar, joka on yksi Iso-Britannian merentakaisista erityisalueista.

Matkaseuraksi tuli Suomesta jo aiemmilta reissuilta tutuksi tulleet Kimmo ja Konosen Mikko. Auto vuokrattiin.

21.03. lauantai (Málaga)

Reissumme alkoi Málagasta, jonne sai halvat lentoliput niin Suomesta kuin Barcelonastakin. Sieltä sai myös vuokrattua auton.

Saavuimme Johannan kanssa kaupunkiin muutaman tunnin aiemmin kuin pojat, joten kerkesimme hostellin haltuunoton lisäksi käydä hoitamassa kaupat ja katsastamassa läheisen "ihan ok" puiston, kuten hostellin vastaanoton Pedro sitä kuvaili. Samalla kun Pedro hoiti kirjautumistamme alueelle tyypilliseen mañana-tyyliin, lauleskeli hän Jukka-pojan biisiä. Ilmeni että hänellä on ollut suomalainen tyttöystävä.

Málagassa oli paljon hienoja graffiteja.

Poikien viimein päästyä huudeille, lähdimme katsastamaan historiallista keskustaa, joka osoittautuikin erittäin hienoksi alueeksi, missä oli paljon ihmisiä, ravintoloita ja tyylikästä arkkitehtuuria. Illallisvalintamme oli meksikolainen ravintola sekä artesaanijäätelöt.

Matkaposseemme kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Kimmo, Mikko ja Johanna.

22.03. sunnuntai (Málaga)

Uhmasimme majapaikan Pedron neuvoa, ettei meidän kannattaisi mennä katsomaan kaupungin palatsia, maurien 1000-luvulla rakentamaa Alcazabaa, jos ollaan joka tapauksessa menossa Granadaan. Suoraan sanottuna emme sateisessa säässä keksineet parempaakaan tekemistä. Mutta valinta ei ollut kyllä huono, koska palatsi oli komea, sisäänpääsy ainoastaan euron, eikä juuri muita ihmisiä paikalla. Palatsia ennen kiertelimme lisää historiallista keskustaa ja kävimme katsastamassa roomalaisen amfiteatterin sekä tunnelmallisen vermuttibaarin.

Málagan historiallista keskustaa

El Pimpi -ravintolassa sai talon vermuttia ja minuutti sitten leikattua ilmakuivattua kinkkua. Vahva suositus.

Roomalainen teatteri Alcazaba-linnoituksen edustalla

Alcazaban linnoitusta

Palatsin jälkeen seikkailtiin epämääräisillä poluilla valokuvaamassa härkätaisteluareenaa ja käytiin tarkastamassa paikallinen biitsi. Pablo Picasso on asunut Málagassa, joten kaupungissa on myös hänelle omistettu museo. Kävimme ovella toteamassa lippuluukun jonon olevan meille liian pitkä.

Málagan härkätaisteluareena

Illan ohjelmassa oli vielä Kimmon kaverin, Jorgen, tapaaminen. Hän lupautuikin näyttämään meille paikallisten suosimia tapaspaikkoja yliopiston kampusalueella, joka sijaitsee reilun varttitunnin ajomatkan päässä keskustasta. Andalusia on kuuluisa siitä, että monessa paikassa juoman ostaja saa mukaan pienen hiukopalan ja kun juomien hinta on yleensä yhden euron ja hiukopalat yllättävän isoja, niin diili on aivan uskomaton. Kun Suomessa saat oluen kuudella eurolla, niin Málagassa juot ja syöt sillä melkeinpä koko illan. Ei kauan tarvitse ihmetellä, miksi Espanjassa ulkona ravintoloissa istuminen on suositumpaa kuin Suomessa.

Jorge oli kova puhumaan, kuten useimmat espanjalaiset ovat. Kerroimme että Suomessa tyhjästä puhumista kutsutaan shit talkingiksi. Konosen aloituslaini ensimmäisen tunnin jälkeen - "in Finland we don't talk" - näytti vakuuttavan Jorgen. Ymmärrystä ei myöskään tullut romanttisille ilta-ajeluille eli bilistelylle. Espanjassa ei kuulemma kukaan aja autolla huvikseen.

Espanjalainen heiluttaa käsiä puhuessaan. Suomalainen tarttuessaan tuoppiinsa. Málagassa sai juoman ja tapaksen eurolla.

23.03. maanantai (Granada)

Kolmantena päivänä vuokrattiin auto ja lähdettiin ajamaan kohta Sierra Nevadan kansallispuistoa, missä oletettavasti on hienoja maisemia. Ja näin olikin.

Kuljettajamme Andalusian kierroksella

Sierra Nevadaa

Taukopaikka

Tälläistä ei ole Suomessa.

Tälläistä on Suomessa.

Orkesteri ja levynkansi

Auton ikkunasta otetut kuvat harvoin onnistuvat, mutta tässä on värit kohdillaan.

Puiston jälkeen saavuttiin Granadaan. Auton saaminen aivan ytimessä sijaitsevan hotellin maanalaiseen parkkiin oli elämäni vaativin ajosuoritus. Hotelli lähetti meille hyvissä ajoin monivaiheiset ajo-ohjeet, koska kuulemma navigaattorin avulla perille ei löydä katujen ajosääntöjen tiheään vaihtuessa. Ensin piti kääntyä noin kymmenestä risteyksestä oikein - onneksi ohjeissa oli kuvat risteyksistä - ja sitten ajaa kapeaa kävelykatua satoja metrejä varoen shoppailijoita ja vielä lopuksi mennä töötti pohjassa kolmenkymmenen hengen jäätelökioskille jonottavan lapsikatraan läpi. Viimeisenä herkkupalana oli erittäin ahdas spiraaliramppi kaksi kerrosta maan alle; Monacon parkkihalli jäi kakkoseksi. Kerran jouduin spiraalissa pysähtymään ja ottamaan hieman taaksepäin. Juuri tälläisiä hetkiä varten ollaan autoa vuokrattaessa otettu nykyään aina täysvakuutukset ilman omavastuuta, koska jälleen oli kyllä suuri todennäköisyys kolhia autoa. Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin seinäkosketuksilta.

Heitimme kamppeet hotellihuoneeseen ja lähdimme välittömästi kohti yhtä reissun pääkohdetta eli Alhambraa, joka on yli tuhat vuotta vanha palatsi ja linnoitus, jota pidetään yhtenä islamilaisen arkkitehtuurin suurimmista saavutuksista. Kohde on erittäin suosittu ja sinne on hankittava liput hyvissä ajoin. Meilläkin meinasi mennä suunnitelmat pilalle, kun sopivin päivä oli jo loppuunmyyty, vaikka olimme varaamassa lippuja yli kuukauden etuajassa ja vielä low seasonin aikaan. Alhambra on itseoikeutetusti ollut yksi ensimmäisiä UNESCO:n maailmanperintökohteita. Minusta on erittäin kiehtovaa ajatella, miten islamilainen kulttuuri on aikanaan levinnyt niin pitkälle synnyinseuduiltaan Lähi-idästä ja niin tehokkaasti että lähes koko Espanja on ollut niin hyvin hallussa, että maahan on rakennettu aikakauden tyylikkäimpiä rakennuksia.

Tästä portista päästään Alhambran alueelle, joka koostuu Alcazaban linnoituksesta, Generalifen puutarhoista ja useammasta palatsista. Kokonaisuus edustaa yhtä islamilaisen arkkitehtuurin merkittävimmistä teoksista, jonka tärkeimmät osat on rakennettu 1300-luvulla.

Granadan Alcazaba-linnoitus

Islamilaista arkkitehtuuria

Alhambran Myrttipiha

Generalifestä tulee mieleen tuhannen ja yhden yön tarinat.

Gereralife Alhambran yhteydessä Andalusiassa, Espanjassa (0:30)

Granadan El Albayzín kaupunginosa kuuluu Alhambran kanssa UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Sen kapea katuverkosto juontaa juurensa maurien ajoilta.

Alhambran jälkeen lähdettiin vielä kiertämään muutama tapaspaikka, koska Granadassakin saa juoman päälle aina pientä syötävää ja joskus vähän isompaakin. Erinomaista ruokakulttuuria!

Tässä tapasbaarissa oli seinät täynnä Jeesuksen ja Neitsyt Marian kuvia ja telkkarissa pyöri katolinen Semana Santa -paraati. Hämmentävä fiilis juoda kaljaa.

24.03. tiistai (Granada, Setenil de las Bodegas, Ronda)

Aamusta kiertelimme vielä hieman Granadan keskustaa ja yritimme etsiä Lonely Planetin mainostamia graffitteja, mutta löysimme ainoastaan kaksi keskinkertaista. Málagassa oli paljon parempi kattaus.

Granadan söpöjä pikkukujia

Bongaa kissa

Sitten hypättiin taas auton rattiin, ajettiin ylös kauhistuttava spiraaliramppi ja suunnattiin maaseudun pikkuteille.

Andalusiaa

Windows XP desktop

Kononen bongasi reissusuunnitelmaa tehdessä maailmanluokan kohteen, Setenil de las Bodegasin, missä ihmiset kirjaimellisesti löytyvät kiven alta, koska heidän asuntonsa on rakennettu kallion sisään. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen keskustelu on käyty, kun on pohdittu, että uskaltaako rakentaa talon kallion alle. Olisikohan Suomessa saanut rakennusluvan? Setenilissä syötiin myös yksi reissun parhaista ruoista, kun otimme välipalaksi haudutetun potkan. On aina hauskaa matkaa elekielellä possua.

Ihmiset asuvat kalliossa Setenil de las Bodegasissa.

Potkaa kallion alla

Espanja on maailman suosituimpia matkailumaita ja ei ihme, kun tälläisiä paikkoja voi löytää sattumalta.

Setenilin jälkeen ajettiin vielä puoli tuntia Rondaan, joka oli seuraava majapaikkamme. Joudun jälleen kertomaan pitkän tarinan pysäköinnistä, koska se tälläiselle amatöörikuskille on aina niin opettavaista. Yritin etukäteen tiedustella hotellilta, mihin jättäisimme auton ja tarjosin vaihtoehdoksi läheistä parkkihallia, jonka olin itse selvittänyt, vaan aina vastaus oli tyyliin "don't worry, come here and we will see". No, kun päästiin perille, niin eikun auto hotellin eteen pysähdyksiin samalla tukkien koko kadun ja Johanna juoksien sisälle kysymään, että mitäs nyt sitten tehdään. Ohje kuului, että laittakaa auto siihen hotellin edessä olevaan kiellettyyn parkkiruutuun, ja että he hoitavat asian sen jälkeen. No eikun hinkkaamaan viisi minuuttia 20 cm pelivaralla, että sai auton just ja just survottua aivan liian pieneen rakoon. Sen jälkeen matkatavarat sisään hotelliin ja kuulemaan, että nyt voimme seuraavaksi viedä auton samassa korttelissa olevaan isoon parkkihalliin. Kyllä. Juuri siihen samaan, jonka olin itse katsonut hyväksi ja ehdottanut. Espanja... Arvasin tämän ja siksi yritin etukäteen asiaa selvittää, että pääsisimme helpommalla ja nopeammin, mutta ilmeisesti pyyntö oli toisesta ulottuvuudesta. Luulisi että hotellissa työskennellessä oppisi täyttämään asiakkaiden erilaiset toiveet, mutta toisaalta espanjalaiset oppivat sivuparkin äidinmaidosta.

LISÄYS 2020-11-14: itseäni huomauttaen: Italiassa, Espanjassa ja muutamassa muussa maassa parkkeerauslogiikka perustuu siihen, ettei pikkulommoista välitetä. Autonvuokrauksessa on hyvä valita omavastuu nolla.

Iltahämärässä lähdimme vielä katsastamaan kaupungin kuuluisan sillan, Puente Nuevon, joka on myöskin UNESCO:n maailmanperintökohde. 120 metriä korkean sillan rakentaminen alkoi jo vuonna 1751 ja kesti 42 vuotta.

Rondan härkätaisteluareena on Espanjan vanhin edelleen käytössä oleva rinki.

Puente Nuevo on 120 metriä korkea silta, jonka rakentaminen kesti 42 vuotta.

25.03. keskiviikko (Ronda, Gibraltar)

Aamupäivän ohjelmassa oli patikointireissu Rondan sillan alamaille. Vaikka hieman kiirettä piti, niin onneksi kerkesimme, koska näkymät olivat kertakaikkisen ainutlaatuiset. Paluureitti notkon pohjalta ylös meni jo hieman seikkailuksi, kun emme osanneet seurata suuntamerkkejä, vaan päädyimme jonkun takapihalle koirien haukuttavaksi. SportTrackerin avulla löydettiin pusikosta onneksi polku, jota pitkin päästiin kiertämään ihmisten ilmoille.

Rondan kaupunki sijaitsee korkean mäen päällä, joten näkymät viereisille alamaille ovat hulppeat.

Rondan kanjonia

Rondan kanjonia ja vanha silta, Puento Viejo

Virallinen ryhmäkuva Rondan kuuluisan 120 metriä korkean sillan edustalla.

Sitten oli aika jättää Ronda ja vaihtaa rattiin kakkoskuskimme Johanna, jonka kyydissä pääsimme Gibraltarin edustalle. Auto on helpompaa jättää Espanjaan ja kävellä rajan yli Iso-Britannian maaperälle. Englantihan valloitti suurvalta-aikanaan laivastonsa avulla merkittävän määrän maailman strategisia satamia ja osa niistä on edelleen heidän hallussaan. Gibraltar on väkiluvultaan näistä kolmanneksi suurin ja sen strateginen merkitys on iso, koska vieressä oleva samanniminen salmi erottaa Atlantin ja Välimeren sekä Euroopan ja Afrikan. Gibraltarin asukastiheys on korkea ja meidänkin mateleva bussimatka keskustaan olisi taittunut kävellen luultavasti yhtä nopeasti.

Tauko automatkalla kohti Gibraltaria

Gibraltar on kuuluisa jyrkästä vuorestaan, luonnonpuistosta, Euroopan ainoista villeistä apinoista ja omalaatuisesta espanjalaisbrittiläisestä kulttuurista, josta hauska esimerkki on alueella puhuttu kieli, yanito tai llanito. Meillä oli aikaa käytettävissä ainoastaan kolme tuntia, joten valitsimme taistelusuunnitelmaksi fish and chipsit ja korihissin mäen päälle apinoita katsomaan. Gibraltarilla näytti olevan paljon pukuihmisiä töissä, joten mieleen tuli, että käytetäänköhän tätäkin merentakaista aluetta harmaan talouden pyörittämiseen. Paljon oli myös tavallisia brittituristeja, jotka ovat ilmeisesti halunneet lähteä lomalle jonnekin kauas, mutta niin että voi olla kuitenkin kotimaassaan.

Gibraltarin The Rock

Miekkakalaa fish and chipseinä Gibraltarissa

Kovan tuulen takia korihissi oli suljettu, mutta onneksemme paikalliset taksiyrittäjät tarjosivat parempaa diiliä, missä vajaassa tunnissa kierretään saaren parhaimmat kohteet, ja hintakin oli sama kuin mitä korihissi olisi maksanut. Ensimmäisenä kohteena oli jo Platonin mainitsemien Herakleen pylväiden muistomerkki, mistä näkee samalla myös Afrikkaan ja Atlantille.

Kaukana keskellä näkyy Afrikan puolella oleva Ceutan vuori, jolla muutaman tuhannen vuoden vanhan tarun mukaan seisoi Herkuleksen jalka. Toinen jalka oli tässä, mistä kuva on otettu. Herkules seisoi siis Gibraltarinsalmen kohdalla ja vartioi Välimeren ja Atlantin portilla

Seuraavaksi jatkoimme Gibraltarinvuoren huipulle reiluun neljään sataan metriin merenpinnasta ja koska meri oli ihan vieressä, niin pudotus oli todella huima. Gibraltarilla asuu myös pari sataa apinaa ja niistä osa hengailee juuri huipulla. Apinat ovat tottuneita turisteihin, joita he osaavat myös kiusata ja joskus ne voivat jopa varastaa esimerkiksi kameran, joten tarkkana piti olla. Huimassa korkeudessa apinoiden keskellä samaan aikaan Afrikan, Eurooppaa, Atlantin ja Välimeren katselu on kirjoitushetkellä (2015-09-01) minun toisiksi paras reissukokemukseni koskaan.

Gibraltarilla asustaa Euroopan ainoa villi apinayhdyskunta. Pienet pirulaiset ovat oppineet kiusaamaan turisteja.

Gibraltarin vuorenhuippu on yksi hienoimpia paikkoja evö!

Apinoita, Afrikkaa, Espanjaa, Gibraltaria, Atlantia, Välimerta (1:35)

Viimeiseksi ajettiin vielä alueen pohjoispäähän, mistä näkee muunmuassa Espanjaan sekä Gibraltarin hautuumaan ja lentokentän, jonka kiitotien yli on Gibraltariin aina kaikkien tultava.

Tie Gibraltariin menee lentokentän läpi. Huomaa myös hautuumaa ja raja-asema Espanjan kanssa.

Sitten vain kipin kapin takaisin Espanjan puolelle ja auton kyytiin. Vielä oli noin kahden tunnin ajomatka seuraavaan yöpaikkaamme, Arcos de la Fronteraan, jonka valitsimme reitillemme katu-uskottavuutensa vuoksi. Ajomatkalla kohteeseen näimme haikaroita pesissään ja mutkassa lymynneen vuorilehmän, mutta itse puiston jylhät maisemat jäivät pimeän piiloon.

Arcos de la Frontera on pieni kaupunki, jonka etulinjaa tarkoittava nimi viittaa 1200-luvun taisteluun maureja vastaan. Saapuessamme perille oli kylillä jo hiljaista, mitä ei oltu vielä Espanjassa koettu, mutta onneksemme löysimme vielä avoinna olevan ravintolan, missä saimme herkkuja riittämiin.

26.03. torstai (Arcos de la Frontera ja Córdoba)

Aamupäivästä käppäilimme ympäri Fronteran keskustaa ja ihmettelimme kesyjä - ehkä huumattuja - lintuja, kotkia, pöllöjä, haukkoja, kyyhkysiä, papukaijoja sekä ahtaita katuja, missä autot mahtuivat kulkemaan joskus ainoastaan muutaman sentin turvin.

Arcos de la Frontera on ihastuttava valkoinen kylä.

Los Olivas -hotellin kattomeiningit.

Kymmenkiloista huuhkajaa oli jännää pidellä kämmenellä. Rannetta pyörittäessä linnun lentorefleksi aktivoitui tasapainottamaan itseään lähtemättä kuitenkaan lentoon. Lintuja sai pidällä ja ihmetellä tippauksen hinnalla.

Saattaisi itsellä jäädä Audi hankkimatta, jos asuisi Arcos de la Fronterassa.

Hieman alkuperäisistä suunnitelmista poiketen koukkasimme vähän takaisinpäin edellisiltana pimeyden takia missattuun Sierra de Grazaleman -kansallispuistoon, jonka jälkeen ajelimme päivävisiitille Córdobaan, joka oli aikanaan maailman väkirikkain ja yksi edistyneimmistä kaupungeista, ollen samalla islamilaisen kalifaatin pääkaupunki, josta käsin hallittiin koko Iberian niemimaata.

Sierra de Grazalemanin kansallispuistoa

Córdoban historiallinen keskusta ja Mezquitan moskeija-katedraalihybridi ovat UNESCO:n maailmanperintökohteita ja niitä mekin tulimme katsomaan. Alunperin Mezquita oli visigoottien katolinen kirkko, mutta vuoden 711 jälkeen se muunnettiin moskeijaksi ja taas 1500-luvulla katedraaliksi. Rakennus on yksi ihmiskunnan arkkitehtuurin helmistä, missä kahden suuren uskontokunnan muodot ja värit ovat sopusoinnussa. Nykyään tosin rakennusta saavat käyttää pyhiin toimituksiin ainoastaan kristityt. Muslimitkin yrittävät saada paikkaan rukoiluoikeutta, mutta vielä sitä ei ole myönnetty. Henkilökohtaisella listallani Mezquita on kirjoitushetkellä (2015-08-30) viidenneksi hienoin paikka, jossa olen koskaan ollut, joten vahva suositus.

Mezquitan moskeija-katedraali

Mezquitan moskeija-katedraali on hybridi kahden eri uskontokunnan muotoja ja värejä.

Moskeija-katedraali Córdobassa, Espanjan Andalusiassa (1:00)

Islamilaista arkkitehtuuria

Córdobassa vilkaistiin nopeasti vielä Roomalainen silta, joka on rakennettu ennen ajanlaskun alkua ja käytiin syömässä illalliset yhdellä juutalaisen alueen pikkukujista.

Roomalainen silta

Illallisen patatas bravas tulisessa curry-ruohosipulikastikkeessa toimi.

Sitten reilun tunnin ajo Sevillaan palauttamaan autoa ja etsimään majapaikkaa. Sevillassa oli viimein aika huoahtaa, sillä emme olleet lyöneet lukkoon etukäteen Sevillaan juuri mitään tekemistä. Nyt oli mahdollista tehdä mitä huvittaa.

Sevillassa odottamassa majoittajaa. Johanna sanoo: bäää!

27.03. perjantai (Sevilla)

Sevilla on Espanjan neljänneksi suurin kaupunki ja eteläisen Espanjan kulttuurin ja liike-elämän keskus. Vaikka elettiin vasta maaliskuuta, niin lämpömittari näytti päivän aikana makoisaa 28 astetta. Sevilla on Euroopan kuumin suurkaupunki.

Meidän päivä alkoi aamupalalla kattoterassilla ja sitten keskusta-alueen tutkimisella. Vastaan tuli tuttua kaavaa noudattaen roomalaiset pylväät, arabilinnoitus, katedraali ja pari puistoa. Vaan Plaza de España, joka on rakennettu vuoden 1929 espanjalais-amerikkalaisen näyttelyn kunniaksi, ansaitsee erityismaininnan ainutlaatuisuudessaan.

Majapaikkamme kattoterassi oli hulppea aamupalapaikka.

Perinteistä andalusialaista näkymää Sevillassa

Sevillassa puistonpenkit olivat kuin Suomessa: niitä ei jaksa kantaa joen rantaan.

Plaza de España

Plaza de España

Plaza de España

Plaza de España

Seuraavaksi vastaan tulivat sangriat, härkätaisteluareena ja loistava tapaspaikka.

Sevillan härkätaisteluareena

Kävimme härkätaisteluaarenan opastetulla kierroksella kuuntelemassa lajin historiasta.

Tilattiin kahdeksan muutaman euron hintaista tapasta. Tässä näkyy häränhäntää viskikastikkeella ja kesäkurpitsapataa.

Illallista lähdimme viettämään majapaikkamme lähellä olevalle ravintola-alueelle, missä ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme kalliimmanpuoleisen gastropubin ja toiseksi paikallisten suosiman viinibaarin, josta sai halvalla espanjalaisia herkkuja ja tynnyriviinikin maksoi ainoastaan 80 senttiä per lasi. Johanna onnistui tutustumaan alotuslainilla "näytätte muuten suomalaiselta säveltäjältä, Jean Sibeliukselta" vieressä istuneeseen noin viiskymppiseen saksalaiseen merimieheen, joka on asunut Sevillassa jo parikymmentä vuotta, ja hänen galicialaiseen kaveriinsa, joka osasi kertoa meille, miten mustakala valmistetaan oikeaoppisesti. Aitoa menoa.

Saimme ainoan vapaan pöydän gastropubista muutaman metrin päästä tiestä, jota pitkin linja-autot ajoivat muutaman minuutin välein. Aitoa menoa.

Tämä viinibaari oli erittäin suosittu ja ei ihme, kun viini maksoi 80 senttiä lasilta ja menusta löytyi lukemattomia halpoja pikkuherkkuja. Tutustuimme saksalaiseen merimieheen ja galicialaiseen kalmarinkeittäjään.

28.03. lauantai (Sevilla)

Viimeisenä päivänä jatkoimme kaupungin katselua keskustan pikkukujilla ja joen rannalla. Kävime kahdessa lähiöiden tapaspaikassa ja illalla vielä katsomassa erinomaisen intensiivisen flamenco-esityksen. Pienessä salissa oli noin 50 katsojaa ja lavalla kovaääninen tunteikas laulaja, intohimoinen tanssijatar ja taitava klassinen kitaristi. Flamenco, jonka ilmeisesti arabit toivat Espanjaan, on vahvimmillaan juuri Sevillassa.

Sevillaa

Parkkeerauspornoa

Baarin pitäjä oli varsin innokas, kun yhtäkkiä hänen matalaan majaansa tuli turisteja syömään kymmenen annosta tapaksia. Sen verran leppoista oli palvelu, että ymmärtää, miksi paikka on pärjännyt TripAdvisorissa. Safkat olivat keskinkertaisia, mutta sitä kai niiden lähiöbaarista kuuluukin olla? Sitä en kyllä ymmärrä, miten Suomessa ei saa esimerkiksi juustoa mistään pubista.

Flamenco pääsi yllättämään. Tunteikas ja intensiivinen esitys ilahdutti allekirjoittanuttakin, joka harvemmin hullaantuu musiikkiesityksistä.

Flamencoa Sevillassa (1:41)

29.03. sunnuntai (Barcelona)

Junamatka Sevillasta Barcelonaan kesti noin neljä tuntia ja matkalla rikkoontui henkilökohtainen nopeusennätys maan pinnalla: 300 km/h.

300 km/h on uusi henkilökohtainen ennätykseni junan kyydissä!

Pojat jatkoivat Barcelonassa lomailua vielä muutaman päivän, mutta meidän piti alkaa valmistautua jo neljän yön päästä alkavaan Pyreneiden ja Baskimaan reissuun. Välissä oli toki vielä kolme työpäivää, joten kiirettä piteli.

Loppusanat

Kiitokset matkaseurasta kaikille ja Kimmolle erityisesti panoraamakuvista.

Yleensä reissuilla kulut ovat olleet noin sata euroa päivässä sisältäen kaiken, mutta Andalusiasta selvittiin 75 euron päivätahdilla. Ero selittynee lähinnä yhdellä lennolla ja halvemmalla yleisellä hintatasolla - ei me ainakaan ravintoloita tai museoita skippailtu normaalia enempää.

Lopullinen ajoreittimme.

Muutama kohde jäi ensi kertaan: Euroopan ainoa aavikko Tabernas sijaitsee Sierra Nevadan itäreunalla ja siellä on kuvattu useita kohtauksia 60-luvun länkkäreihin. Toinen mielenkiintoinen kohde on maailman vaarallisimmaksi poluksi kutsuttu Caminito del Rey.

Matkan aikana nähtiin useita eläinlajeja: iso musta örrimörriäinen, vuorilehmä, kauris, aasi, kissa, sirkka, sammakko, lepakko, haukka, kotka, korppikotka, huuhkaja, kyyhkynen, kala, papukaija, koira, ruskea sika, vuohi, lammas, jättiläismuurahainen, gekko, haikara, apina, lokki, tornipöllö ja ritariperhonen.


Markdown: ON, HTML: OFF