Pulu-Z

Eurotrip IV: Split, Zagreb, Ljubljana (2014)

Kieli:    Julkaistu: 2014-09-04   Muokattu: 2020-11-29   Katselut: 12164   Kategoria: Travel
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Suuntasimme viikoksi Kroatiaan vuoden 2014 toukokuun lopussa. Samalla reissulla kävimme myös pari päivää Sloveniassa.

Artikkelihistoria

  • 2014-09-07 Artikkeli julkaistu.
  • 2014-06-03 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Johdanto

Johannan ainoa kesäloma sattui toukokuun lopulle, joten siitä määräytyi ajankohta kesäretkellemme. Jo useamman vuoden ajan Johanna on puhunut Kroatiasta myötämieliseen sävyyn ja kun vielä Norwegian lentää Splitiin, niin valitsimme tällä kertaa hieman rantalomaisemman kohteen. Kroatian vetovoimatekijöitä ovat myös postikorttimaiset luontokohteet, Adrianmeri ja halvahko hintataso. Ehkäpä massaturismikaan ei ole vielä maata täysin saavuttanut - ainakaan low seasonilla?

Oma harras toiveeni oli, että kävisimme samalla reissulla myös jossain toisessa minulle uudessa maassa ja pyörittelimmekin Balkanin niemimaan muita maita pitkään mukana suunnitelmissa (Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Albania). Lopulta toiseksi maaksi valikoitui Slovenia, jota ei nykyään lasketa mukaan Balkanian maihin, vaikka se kuuluikin aikanaan Jugoslaviaan. Finnairilta sai halvahkot liput Slovenian pääkaupungista, Ljubljanasta, takaisin Suomeen.

Matka-aikaa meillä oli yhdeksän päivää, joten mahdutimme vielä mukaan Plitvicen luonnonpuiston ja Kroatian pääkaupungin, Zagrebin. Reissustressille oman pikantin lisänsä toi allekirjoittaneen ennen lähtöä ja paluun jälkeen suoritettu muutto Helsingistä Kuopioon.

Lonely Planetit tilattiin, Wikiä hätäisesti selattiin, majotukset varattiin, kulkemisia selviteltiin ja katseltiin hieman ravintolavinkkejä TripAdvisorista. Kaikenlaisten kiireiden vuoksi tällä kertaa ei kerennyt perehtyä kunnolla kohteisiin, mutta Balkanille ollaan menossa luultavasti vielä toistekin. Kroatian kunat haettiin Forexilta.

22.05.2014 torstai

Herätys viideltä, että kerettiin luovuttaa asunto ja puoli yhdeksän lennolle. Kolmen kuukauden asuminen Lauttasaaressa päättyi tähän aamuun. Splitin lentokentältä kesti bussilla reilu puoli tuntia keskustaan. Matkalaukku- ja lippusäätöjen takia jouduimme istumaan bussin keskikäytävällä koko matkan ajan.

Lauttasaaren Pohjoiskaari: 5/5

Splitin bussiasemalta suuntasimme rantaihmettelyjen ja helletuskailujen siivittämänä historiallisessa keskustassa olevaan asuntoomme. Iso osa keskustaa on itse asiassa UNESCO:n maailmanperintökohdetta, Diocletian palatsia, joka on yksi parhaiten säilyneitä roomalaisia palatseja tai paremminkin linnoituksia.

Splitin ranta kuvattu heti saapumisemme jälkeen. (2014-05-22)

Splitin rantaa (2014-05-22)

Haimme kaupasta hieman purtavaa ja juotavaa ja lähdimme kaupungin tunnetuimman paikan eli kävelykatu Rivan kautta Marjan-mäelle. Näkymät olivat makoisia ja paikallisissa kasveissa ja otuksissa oli ihmeteltävää. Mäellä oli myös eläintarha, mutta se oli kiinni. Seikkailimme erittäin kuumassa kelissä mäellä muutaman tunnin, kunnes laskeuduttiin alas uimaan. Löytämämme uimaranta oli aika kämänen: ruokaa ei saanut, vaikka listat löytyi ja juomavalikoimakin oli niukka. Kivinen uimarantakaan ei paljoa innostanut. Kannattaa hommata uimakengät Splitin rannoille.

Välipalaksi pinaattiperunasalaattia ja kasvispiirasta (2014-05-22)

Riva-promenadi on Splitin tunnetuin paikka (2014-05-22)

Marjan-mäen päälle kipuamista (2014-05-22)

Splitin keskustaa Marjan-mäeltä (2014-05-22)

Marjan-mäeltä etelään (2014-05-22)

(2014-05-22)

Iltapalaksi haettiin paikalliset kahden euron cevapit Kantun Paulinasta, josta lopulta haettiin ruokaa 3-4 kertaa. Loistavaa hintalaatupöperöä.

Paikallistenkin suosimasta Kantun Paulinasta sai hyviä ja halpoja cevapeja (2 euroa). (2014-05-22)

23.05.2014 perjantai

Lähdimme tutustumaan tarkemmin historialliseen keskustaan. Käytiin antiikkitorilla ihmettelemässä Jugoslavian aikasia esineitä ja vihannestorilta ostamassa mansikoita paikallisen gelaton kaveriksi. Ostettiin linja-autoliput Plitvicen kansallispuistoon sunnuntaille ja varattiin illaksi pöytä TripAdvisorin suosittelemasta kalaravintolasta.

Brace Radic -aukio vanhassa keskustassa (2014-05-23)

Jugoslaviahan oli sosialistinen valtio, jonka alueeseen kuuluivat nykyisistä valtioista Slovenia, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Montenegro, Serbia, Makedonia ja Kosovo. Valtio syntyi toisen maailmansodan jälkeen, kun Josip Titon johtamat kommunistipartisaanit kaappasivat vallan itselleen. Pääkaupunki oli Belgrad ja serbit olivat valtaväestöä. 1990-luvun alun Jugoslavian hajoamissodissa serbit halusivat pitää valtion kasassa vaikka väkivalloin, kun taas varsinkin Kosovon albaanit ja rikkaimmat osavaltiot, Slovenia ja Kroatia, halusivat erota Jugoslaviasta. Slovenian onnistui erota ensimmäisenä melko kivuttomasti, mutta Kroatian sota sen sijaan kesti kuukausia ja oli raaka. Silloin maa myös miinoitettiin monin paikoin ja nykyäänkin miinojen raivauksessa kuolee useita ihmisiä joka vuosi. Kosovon ja Serbian raja on edelleen tulehtunut, minkä läpikulku voi Suomenkin passillakin olla hankalaa. Mutta käsitellään tätä aihetta tarkemmin, kun olemme päässeet Balkanin reissuraporttiin.

Välissä käytiin juomassa Rivan varrella cocktailit ja sitten jatkettiin taas keskustan pienten katujen tutkimista. Myös Diocletian palatsia tuli nyt kierreltyä tarkemmin, mutta turistilaumojen kanssa ja Roomassa vasta käyneenä siitä ei niin hirveästi saanut irti. Palatsialueella oli runsaasti rihkamakojuja ja muita rahankerääjiä, joita ei olisi oikein jaksanut, mutta klapaa oli viihtyisää kuunnella hetken aikaa. Jupiterin temppelissäkin pyörähdettiin.

Drinkit Rivalla (2014-05-23)

Diocletian palatsissa (2014-05-23)

Diocletian palatsissa (2014-05-23)

Klapa-kuoro Diocletian palatsissa (2014-05-23)

(2014-05-23)

Diocletian palatsin rakennutti keisari Diocletian noin vuonna 300 jaa. Splitin alueella ollut Salona oli siihen aikaan Rooman keisarikunnan Dalmatian provinssin pääkaupunki.

Illalla mentiin syömään Konobo Matejuskaan, jossa syötiin reilulla 60 eurolla simpukat alkuun ja pääruoaksi hammasahventa ja tonnikalaa sekä juomat. Palvelu ja ruoka olivat erinomaisia, ja erityisesti vakuutti alussa esitelty kalavati, josta sai valita noin kymmenestä eri kalasta oman annoksen fisut. Tonnikalafilee oli kyllä petollisen hyvää, mutta ympäristöteko tunan syönti ei taida olla. Jälkiruoaksi haettiin vielä paikallisia limuja, Pipiä ja Orelaa ja käytiin katselemassa iltaelämää.

Seikkailua pikkukujilla (2014-05-23)

Republike-aukio (2014-05-23)

Simpukoita Konobo Matejuskassa (2014-05-23)

24.05.2014 lauantai

Edellisenä päivänä yritimme saada lippuja 11 tunnin pienveneretkelle, missä kierretään lähialuiden parhaita paikkoja (sininen ja vihreä luola, Vis, Stinivan lahti, Hvar), mutta valitettavasti kaikki veneet olivat jo täynnä. Retki olisi kustantanut 110e per nenä, joten emme olleet raskineet etukäteen lyödä lukkoon lähtöä. Lähdimme kuitenkin varasuunnitelmana Hvarin saarelle tavallisella reittikatamaraanilla.

Matka saarelle kesti reilun tunnin. Saarelle päästyämme lähdimme ensimmäisenä puolisukellusveneretkelle, missä pääsi katselemaan vedenalaista elämää, joka oli kyllä harmillisen karua ja vähäeläväistä. Sitten kiipesimme läheisen mäen päällä sijaitsevalle linnoitukselle ja minä otin yhteen kaktuksen kanssa, jonka piikkejä löytyi olkapäästäni vielä parin viikon päästä.

Hvarin aukio (2014-05-24)

Puolisukellusvene (2014-05-24)

Näkymiä sukellusveneestä (2014-05-24)

Kappeli (2014-05-24)

Näkymä Hvarin keskustaan espanjalaiselta linnoitukselta (2014-05-24)

Kävimme syömässä lounaat ravintolasta, jonka näkymät olivat varmaan hienoimmat, missä olen koskaan ruokaillut. Rantaviivaakin käveltiin muutama kilometri ja käytiin uimassa ja muuta yleispyörimistä. Olimme saarella noin seitsemän tuntia ja leppoisan tunnelman takia pidempäänkin olisi viihtynyt. Hvarin saari oli Splitin osuuden parasta antia, ja jos palaamme vielä Kroatian rannikolle, niin aikaa voisi käyttää enemmänkin saaria kierrellen.

Hvarin satama (2014-05-24)

25.05.2014 sunnuntai

Sitten oli aika jättää Split ja lähteä aamubussilla kohti Plitvicen kansallispuistoa, joka sijaitsee suunnilleen puolimatkassa Zagrebiin ja on UNESCO:n maailmanperintökohde. Kroatian upeaa luontoa on monesti hehkutettu Euroopan kauneimmaksi, joten pitihän sitä lähteä katsomaan maan suosituimpaan luonnonpuistoon. Bussimatkalla parsittiin vaatteita, nähtiin karhu ja juteltiin kanadalaisten kanssa.

Levähdyspaikan takapihalla oli omenoita syövä karhu. Näin minulle kerrottiin. Tämän lähemmäksi minä en astunut. (2014-05-25)

Maisemia linja-auton ikkunasta (2014-05-25)

Majapaikkamme Plitvicessä oli 500 metrin päässä puiston sisäänkäynnistä eli sijainti oli mainio. Mutta koska halusimme pysyä suunnilleen 30 euroa per yö per nenä -hintatasossa, niin olimme joutuneet tinkimään majoituksen laadusta. Ja toden totta, Hostelworldin 65/100 pistettä oli kyllä kohdillaan. Perhe jonka luona majoituimme, ei halunnut ottaa meihin kontaktia ollenkaan - hyvä että saatiin pakolliset asiat hoidettua. Sisällä haisi vahva tupakansavu ja yleistunnelma oli ankea. No, sänky löytyi ja sehän riitti. Mutta jatkossa kyllä pitää yrittää pysyä lähempänä 80 pisteen majapaikkoja. Ymmärrän toki, ettei ole kivaa, kun omassa kotona laukkaa random turisteja päivästä toiseen, mutta silloin kannattaisi miettiä, mitä asialle voi tehdä.

Majapaikkamme Rastovačassa (2014-05-25)

Itse Plitvicen puisto oli juuri niin upea kuin uskalsimme odottaakin. Kiertelimme alueelle noin neljä tuntia ja sinä aikana nähtiin kymmeniä vesiputouksia, syviä luolia, tulvivia pitkospuita, kirkasta vettä, taimenia, mölysammakoita, liskomöllyköitä ja paljon japanilaisia turisteja. Paikka oli matkamme pahin turistirysä ja esimerkiksi taukopaikan kahvilassa meitä yritettiin huijata palauttamalla väärä summa rahaa. Kahvikin tuli väärän kokoisena. Voisin kuvitella, että puisto on alueen ainoita työllistäjiä ja asiakaspalveluhommiin on joutunut moni sellainenkin kaveri, jolle kyseinen työ ei oikein sovellu.

Plitvicen puisto oli hyvin hoidettu ja turisteja oli runsaasti. Sisäänpääsylipulla sai kulkea kerran lautalla ja kerran bussilla. Osa reiteistä oli tällä kertaa tulvivan veden peitossa, mutta pystyimme kiertämään puiston melkein kokonaan neljässä tunnissa. (2014-05-25)

(2014-05-25)

(2014-05-25)

(2014-05-25)

Plitvicen kansallispuiston sateenkaari (2014-05-25)

Luolaseikkailua Plitvicen kansallispuistossa (2014-05-25)

Plitvicen tunnetuin näkymä, mihin pääsee vaivatta kävelemään parkkipaikalta. (2014-05-25)

Puistossa oli paljon japanilaisia. (2014-05-25)

(2014-05-25)

(2014-05-25)

Bongattiin harvinainen lintulaji, canonus cameranus. (2014-05-25)

(2014-05-25)

(2014-05-25)

(2014-05-25)

Illalla seurattiin EU-vaalien ääntenlaskentaa.

26.05.2014 maanantai

Lähdimme aamupäivästä kävelemään opastettua polkua läheisen mäen päälle. Parin tunnin kävelyreissun aikana emme nähneet muita ihmisiä, mutta kummallisia otuksia kylläkin.

Aamupalat Plitvicen majapaikassamme (2014-05-26)

Kroatialaista metsää (2014-05-26)

Linja-automatka Zagrebiin kesti kolmisen tuntia. Matkalla oli erittäin hieno Rastoken kylä.

Busseissa oli aina kaksi kuljettajaa, jotka vaihtoivat ajovuoroja ja hukivuorollaan auttoivat rahastamisessa. (2014-05-26)

Zagrebissa oltiin väsyneitä ja asunnon luovuttamisen jälkeen haimme vain ruokaa kaupasta ja kokkasimme itse Balkanin ykkösherkkua eli cevapia. Televisiosta löytyi yli sata kanavaa.

Neuvostohenkisyyttä Zagrebissa (2014-05-26)

Itse kokatut cevapit (2014-05-26)

27.05.2014 tiistai

Koska asuntomme sijaitsi ison risteyksen vieressä lähellä rautatieasemaa, oli ensivaikutelma Zagrebista tympeä: paljon autoja, melua, likaa ja kiirettä. Myöhemmin löydettiin kaupungista paljon miellyttävämpiäkin paikkoja.

Lähdimme kävelemään kohti Gornji Gradia (engl. upper town), missä on kaupungin ykkösnähtävyydet. Matkalla mutkiteltiin arkkitehtuuria kuvaten ja käytiin maistelemassa Zlatni Medvjedin panimon tuotoksia. Turisti-infosta selvitettiin yhden ison ruokakaupan sijainti, josta ajateltiin ostaa tuliaisia halvalla. Torilta ostettu ilmeisen autenttinen cevapi ilman sooseja oli hieman turhan kuivaa meidän makuun, vaikka se olikin paistettu runsaassa rasvassa.

Kroatian kansallisarkisto (2014-05-27)

Medvjedin panimo. Koko setin hinta 10 euroa. Tarkka mitta. (2014-05-27)

(2014-05-27)

Josip Jelačićin aukio (2014-05-27)

True paikallinen rilli (2014-05-27)

Zagrebin katedraalissa tuli hassu mies kertomaan, että hän on historian professori ja jalkapalloerotuomari. Suomessa käyneenä hän osasi myös luetella kaupunkejamme. Kuopionkin tiesi.

Zagrebin katedraali (2014-05-27)

Tolkien's House -nimisessä pubissa kävimme olusilla ja baarimikko vakuutteli olutravintolansa olleen olemassa jo ennen Sormusten herra -elokuvatrilogiaa. Sitten Cookie factorylla kakkukahvit ja Tkalčićeva-bilekadun ihmettelyä. Nähtiin myös ruumis. Onneksemme tilanne oli jo viranomaisten hallinnassa.

Tkalčićevan kuppilakatu (2014-05-27)

Ja yläkaupunkikierroksen lista jatkuu: Stone gate, Pyhän Markuksen kirkko, Kroatian parlamenttitalo, naivismimuseo, Pyhän Katariinan kirkko ja Broken relationships -museo.

Stone gate (2014-05-27)

Naivismimuseo ja taustalla Pyhän Markuksen kirkko (2014-05-27)

Illalla käytiin vielä pienimuotoisella ruokakojufestareilla ja syömässä autenttista paikallista ruokaa ravintola Purgerissa. Niin kuin suurimmassa osassa maailman maista, myös Kroatiassa perinteinen ruoka ei ole kovin kummoista. Söimme tomaattikeittoa riisillä, vihanneskeittoa kananmunalla sekä runsaalla suolalla maustettua vasikkaa ja ankkaa perunoilla ja pastalla. Saatiin mitä haettiinkin, mutta toiste ei kyllä haeta.

Alkuruokakeittoina riisi-muna-vihanneskeitto ja riisi-tomaattikeitto (2014-05-27)

Pääruokina suolasta lammasta ja vasikkaa pottumuusilla ja pastalla (2014-05-27)

28.05.2014 keskiviikko

Toisena Zagreb-päivänä lähdimme katsomaan Mirogojin hautausmaata ja Maksimirin puistoa, missä nähtiin kymmenittäin kilpikonnia sukeltelemassa lammessa ja loikoilemassa oksilla.

Mirogojin hautausmaa (2014-05-28)

Maksimirin puisto (2014-05-28)

Maksimir snackin (leipää, kinkkua, salaattia, kermaviiliä) jälkeen käveltiin muutama kilometri Super Konzum -markettiin ostamaan tuliaisjuomia ja -ruokia. Valitettavasti kaupan tarjonta ei ollut juurikaan kummoisempi kuin keskustan pienten kauppojen, joten reissu oli turha.

Maksimir snack sisälsi leipää, kinkkua, salaattia ja kermaviiliä. (2014-05-28)

Välikuoleman jälkeen saimme kammettua itsemme vielä kerran Kaptolin bilekadulle istuskelemaan Mali Medo -ravintolaan fiilistelemään Zagrebin iltaelämää ja kuuntelemaan yläkerran ikkunalaudalla soittavaa kitaristia. Illan viimeinen (0,75 Tripel Karmeliet) käytiin juomassa Tolkien's Housessa, jonka pikkupienissä oleva baarimikko innostui ihmettelemään, miten on mahdollista, että kahtena päivänä peräkkäin on suomalaisia asiakkaita! Totuuden valjettua pääsimme istuskelemaan hänen kanssaan samaan pöytään muutaman paikallisen kanssa ja pitihän sitä sitten vielä ottaa yhdet, kun talo tarjosi.

Pubiruokaa Mali Medo -olutravintolassa (2014-05-28)

29.05.2014 torstai

Ennen lähtöä Zagrebista kävimme vielä nopeasti asuntomme edessä sijainneessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Linja-autoasemalle oli matkaa pari ratikkapysäkin väliä ja kun lippuja ei saanut ostettua helposti, niin otimme riskin ja matkustimme pummilla. Ja kuten tuntuu aina käyvän, kun Johanna on seurana, niin tarkastajahan se sieltä pamahti. Onneksi hänelle soitti juuri samaan aikaan joku, eikä näin ollen kerennyt jäädä meidän kanssa säätämään, joten pääsimme häipymään sakoitta.

Zagrebin kasvitieteellinen puutarha (2014-05-29)

Bussi oli tavalliseen tapaan myöhässä melkein tunnin, mistä leppoisa unkarilainen kuski syytti rajaviranomaisia. Slovenian puolelle mennessä piti meidänkin mennä näyttämään passeja, mutta Finland vaikutti olevan taikasana, jolla tarkastuksesta pääsi kävelemään lähes suoraan läpi.

Kroatian ja Slovenian raja (2014-05-29)

Ljubljanassa hostellisäätöjen jälkeen lähdettiin samantien kaupunkikierrokselle. Grilliltä paikalliset cevapit ja kaupungin läpi menevän joen ja siellä uivien majavaa muistuttavien otusten ihastelua. Tunnelma oli erittäin miellyttävä: ihmiset kulkivat pyörillä, ei autojen melua, paljon katusoittajia, kahviloita ja kojuja. Ensivaikutelma kaupungista oli hyvin positiivinen.

Triple Bridge Ljubljanassa (2014-05-29)

Ljubljanan ihastuttavaa keskustaa (2014-05-29)

Ljubljanica-joki (2014-05-29)

Paikalliset cevapit (2014-05-29)

Sitten alkoi sataa. Menimme joen reunalla olevan pienen katoksen alle ja hörpimme ajanvietteeksi viiniä. Ohi lipuvista veneistä vilkutettiin meille ja kaikki tuntui täydelliseltä. Viinipullon tyhjennyttyä lähdimme sateesta piittaamatta kuvaamaan parlamenttitaloa ja muita hienoja rakennuksia. Tivoli-puistosta ei sateella kovin paljoa saanut irti.

Sateensuojassa joen varrella viinin lipitystä (2014-05-29)

Slovenian parlamenttitalo (2014-05-29)

Kadulta löytyi suomalaistakin arkkitehtuuria esittelevä juliste. (2014-05-29)

Tivoli-puistoa (2014-05-29)

Päivän viimeisenä ohjelmanumerona oli Hot horse -hampurilaisravintolan testaaminen, missä pihvit valmistetaan hevosen lihasta. Erikoista oli myös tilaaminen, joka tehtiin automaatilla. Kokit alkoivat valmistaa annoksia sitä mukaa, kun saimme tilausta syötettyä koneelle. Kätevää ja tehokasta. Burgeritkin olivat maukkaita, joten 5/5.

Hot Horsessa joku onnistui photobombata. (2014-05-29)

30.05.2014 perjantai

Lähdimme päiväretkelle Blediin, jonne bussilla kesti reilu tunti. Matkalla innokas korealainen mies jutteli meille kaikenlaista ja esitteli tohkeissaan omaa pikkuruista vapaa-ajan mökkiään kännykästään. Ei tohdittu kertoa, että Suomessa jokaisella on kolme kertaa isompi.

Bledin järvi on uskomattoman hieno paikka ja ehdoton kohde, jos Sloveniassa on käymässä. Kävelimme järven ympäri reilun viisi kilometriä ja näimme hauen, joka ei lähtenyt kuin hauki kaislikosta, vaikka kuinka yritimme työntää sitä airolla liikkeelle. Kiipesimme myös linnalle ottamaan makosia kuvia järvestä. Kaikilla tuntui olevan sama ongelma: miten kehtaisi kysyä jotakuta tuntematonta ottamaan kuvan omasta seurueesta. Meidän taktiikkana oli tarjoutua ensin ottamaan kuva jollekin toiselle ja sitten saada vastapalvelukseni kuva itsellekin. Reissuilla näkee monenlaista yrittäjää, mutta tässä olisi kyllä markkinarakoa: useiden eri kameroiden käytön hallitseva tyyppi, joka ottaa sinun omalla kamerallasi kolme kuvaa eurolla. Minä ainakin olisin valmis maksamaan.

Bled-järvi (2014-05-30)

Bledin järven saarella oleva kirkko (2014-05-30)

Bled-järveä (2014-05-30)

Sitten piti tehdä tiukka valinta: vuokrataanko vene järvelle vai lähdetäänkö katsomaan kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa Vintgar Gorgen kanjonia. Onneksi valittiin kanjoni, sanoisin, sillä sekin oli aivan uskomattoman hieno paikka. Menimme yhteen suuntaan bussilla, mutta takaisin käveltiin mutaista polkua. Taksikuskinkin kanssa oli pitkät tinkaukset, mutta emme päässeet sopimukseen hänen kanssaan.

Suukosketus (2014-05-30)

Vintgar Gorge (2014-05-30)

Vintgar Gorge (2014-05-30)

Zasipin kylä (2014-05-30)

Vintgar Gorge (2014-05-30)

Bussimatkalla takaisin Ljubljanaan jollakin pysäkillä kuski lähti vihaisen näköisenä kävelemään kohti auton takaosaa. Kiitin mielessäni, että viimein kovaääniset saksalaispojat saadaan hiljaisiksi, kunnes tajusin että kuski pysähtyikin murisemaan meille jotain epämääräistä. Lopulta "bus, no restaurant" -toistelusta ymmärrettiin, ettei matkaeväitä ole todellakaan suotavaa syödä tässä bussissa. Aika erikoista, sillä tähän asti maailmalla kaikki tälläiset säännöt ovat aina olleet sallivampia kuin rakkaassa synnyinmaassamme ja Suomessakinhan saa sentään syödä linja-autossa.

Illalla vielä kaverustuimme hostellissa yhtä aikaa majoittuneiden Villen ja Nooran kanssa ja kävimme juomassa viimeisen illan drinkit heidän kanssaan.

Hostellikaverimme Noora ja Ville (2014-05-30)

Ljubljanan fransiskaanikirkko (2014-05-30)

31.05.2014 lauantai

Viimeisenä päivänä kipusimme katsomaan aivan keskustan vieressä olevaa Ljubljanan linnaa. Klobasarnan ravintolasta sai perinteikästä makkaraa leivällä, sinapilla ja piparjuurella. Olutkaupassa tuliaisia ostaessa toinen asiakas tunnisti aksentistamme meidät suomalaisiksi ja kutsui heidän katubileisiinsä. Sitten vielä vaatekaupasta pöksyt, katukoristurnauksen seuraamista, hamppumarssin jatkobileissä kääntyminen, liian tuliset ruoat rasti-ruutuun-lomakkeella tilattavasta wok-pikaruokalasta ja viimeiseksi vielä ruokakaupasta random kakunpalat. Loppureissu olikin sitten tympeää matkustamista takaisin kotiseuduille.

Hostellihuoneemme oli tyylikäs. (2014-05-31)

(2014-05-31)

Ljubljanan linnoitus (2014-05-31)

Katukoristurnaus (2014-05-31)

Klobasarna: makkaraa, sämpylää, sinappia ja retiisiä (2014-05-31)

Olisipa Suomessakin tälläisiä olutkauppoja (2014-05-31)

Vaateshoppailua (2014-05-31)

Tupsahdettiin vahingossa hamppumarssin jatkoille (2014-05-31)

Ilmeestäkin sen näkee, että liian tulista wokkia tuli ostettua. (2014-05-31)

Loppusanat

Kiitos muusaselleni matkaseurasta. Kiitos myös Kimmolle panoramakuvien teosta.

Krotia ja Slovenia olivat minun 17. ja 18. maa. Molemmista jäi päällimmäisenä mieleen erittäin kaunis luonto. Välimeren pohjoisrannathan ovat olleet kautta aikojen hyvän elämän tyyssijoja, mutta toisin kuin Espanjan, Ranskan ja Italian rannikoilla, Kroatiassa turismia ei ole vielä tungokseksi asti. Hintatasokin on kohtuullinen.

Slovenia yllätti edistyksellisyydessään. Näin siellä esimerkiksi ensimmäistä kertaa 3d-tulostetut silmälasit, puoliautomaattihampurilaisravintolan, modernia katujätehuoltoa ja maitoautomaatin, josta sai ostaa tuoretta maitoa.

Ljubljanaan voi mennä toistekin nauttimaan hyvästä meiningistä, mutta jos Kroatiaan lähtisin uudestaan, niin viettäisin enemmän aikaa saarilla.

Rahaa paloi tuttuun tapaan noin sadan euron päivätahdilla, joka sisälsi kaiken lennoista majotuksiin ja tuliaisiin. Mitään ei jätetty väliin rahan takia, mutta Splitin toteutumatta jäänyt veneretki olisi kyllä ollut budjetin ylärajalla. Enkkutaidot kehittyivät.

Matkarapsan ensisävelet (2014-05-31)