Suurmestareiden suurmatka

Sisällysluettelo

Johdanto Matkaraportti 05.05.2013, Amsterdam (Hollanti) 06.05.2013, Amsterdam 07.05.2013, Amsterdam 08.05.2013, Amsterdam 09.05.2013, Bryssel (Belgia) 10.05.2013, Bryssel 11.05.2013, Bottrop (Saksa) 12.05.2013, Wuppertal 13.05.2013, Dorsten 14.05.2013, Essen 15.05.2013, Köln 16.05.2013, Firenze (Italia) 17.05.2013, Firenze 18.05.2013, Rooma 19.05.2013, Rantaloma Italiassa (Ostia) 20.05.2013, Castelli Romani 21.05.2013, Vatikaani 22.05.2013, Antiikin Rooma 18-24.5.2013, Rooman kirkot 18-25.5.2013, Rooman sekalaiset Loppusanat

Lyhyesti

Teimme suuren kulttuurimatkan keväällä 2013. Teemat vaihtelivat pilvestä paaviin, etanasta EU:hun ja renessanssista roikkuvaan raitiovaunuun. Tarkka ajankohta: 5-26.5.2013.

Artikkelihistoria

• 2021-02-15 Tarkistettu kieli sekä lisätty kuvia.
• 2013-10-11 Artikkeli julkaistu.
• 2013-06-06 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Johdanto

Lähdimme kolmannelle omatoimiselle ulkomaanmatkalle keväällä 2013. Tällä kertaa ajatus oli rohmuta useampia kohteita ja päätimmekin kulkea läpi Euroopan. Kantavaksi teemaksi muodostui läntisen tarinan metsästys. Matkan alku- ja loppupisteiksi otimme itseoikeutetusti Amsterdamin ja Rooman, liberaalin ja konservatiivin. Lisäksi Saksan Bottropissa oli tarjolla hyvä majapaikka, joten pääreitti oli valmis.

Tällä kertaa siirtymiä ulkomailla kertyi kahdeksan, kun edellisillä kahdella matkalla niitä oli yhteensä yksi (juna Budapestistä Prahaan).

Bottropin lisäksi sovimme tapaamiset Tijsjoriksen kanssa Amsterdamissa ja Aharonin kanssa Brysselissä. Kimmo ja Kononen liittyivät seuraamme Firenzessä loppumatkan ajaksi. Naisten mieliksi sovitimme ohjelmaan myös rantapäivän.

Kaikki kohdemaat kuuluvat Euroopan rahaliittoon, joten valuuttaa meidän ei tarvinnut vaihtaa. Lopulliseksi päiväbudjetiksini muodostui 100 euroa per henkilö sisältäen kaiken.

Matkaraportti

Sunnuntai, 5.5.2013: Amsterdam (Hollanti)

Amsterdamin keskustan rautatieasemalta ulos kävellessä huomio kiinnittyi kevyen liikenteen määrään ja sujuvuuteen. Leveiden pyöräteiden lisäksi keskusta on täynnä kanavia, joissa kulkee niin yksityisveneitä kuin julkisen liikenteen laivoja, ja asuupa moni myös talossa, joka vedessä köllöttelee. Amsterdamin infrastruktuuri vaikutti kehittyneeltä ja toimivalta, keinotekoiseltakin.

Vaikka olimme turistialueen ytimessä, oli ilmapiiri letkeä: katumusiikki raikasi, ihmiset olivat hyväntuulisia ja autojen melu oli poissa. Tätäkö se eläväinen eurooppalainen kulttuuri on? Bongasimme myös kahden miehen intiimihetken. Ja eipä aikaakaan, kun nenään tuoksui yrtti. Liberaalit löydetty.

Majoituimme ensimmäiset kaksi yötä kymmenen hengen dormissa. Olemme tähän asti yöpyneet reissuillamme aina privaattihuoneissa, mutta nyt oli aika kokeilla tälläistä. Hostellissa oli baari, poltteluhuone sekä railakas meno.

Kävimme illalla vielä tarkistamassa lähiseudut.

Illan lopuksi kävimme coffee shopissa (viite). Suomessahan tämän monikäyttöisen kasvin viihdekäyttö kriminalisoitiin 70-luvulla, kuten monissa muissakin maissa, kun Yhdysvallat ajoi maailmaan YK:n kautta uutta politiikkaa hippivuosien kokemuksista viisastuneena.

On mielenkiintoista, etteivät hollantilaiset itse ole erityisen aktiivisia käyttäjiä (lähde).

Maanantai, 6.5.2013: Amsterdam

Ensimmäisen kokonaisen päivän tavoitteeksi otimme Unskin valinnat eli Anne Frankin talo sekä keskustan suuri puisto, Vondelpark.

Anne Frank on yksi holokaustin kuuluisimpia uhreja, koska hän kirjoitti juutalaisvainoilta piileskellessään päiväkirjan, joka on löytänyt tiensä meidän päiviin asti. Näimme päiväkirjan, salakäytävän sekä Frankien asuttamat huoneet.

Ensin kuitenkin suuntasimme keskustan länsipuolelle kaupunginosaan nimeltä Joordaan, missä on paljon taidegallerioita, ravintoloita ja erilaisia toreja (viite).

Ostimme torilta surinamelaisen vihanneksilla ja chilillä täytetyn piiraan. Surinamelaiset ovat indonesialaisten ohella yksi Hollannin suurimmista vähemmistöistä, jonka juuret juontavat aina 1600-luvulle asti, kun Hollanti harjoitti kolonialismia muiden Euroopan suurvaltojen tavoin. New York oli ensimmäiseltä nimeltään New Amsterdam.

Talon jälkeen ostimme ranskalaiset majoneesilla. Ranskalaisten perunoiden alkuperästä on olemassa ristiriitaisia näkymyksiä (viite, viite).

Vondelparkissa oli papukaijoja ja haikaroita, joista yksi tuli tervehtimään meitä parikin kertaa. Puistossa soitti afrikkalainen rumpuryhmä ja akrobaattiporukka harjoitteli ihmistornien tekemistä. Amsterdamin ravintoloiden laaja etninen kirjo on hyvä puoli kulttuurien kohtaamisesta, mutta paikallisen kontaktimme mukaan Amsterdamin lähiöissä kulttuurien törmäilyt eivät ole kaikkien mieleen.

Puistossa oli erikoisuutena erillinen alue, missä grillaaminen oli sallittua sekä sammutusvälineistöä oli hyvin saatavilla.

Puiston jälkeen lähdimme takaisin hostellille ja tarkistimme matkalla Dam Squaren, missä sijaitsevat Hollannin kuninkaallinen palatsi (Royal Palace) sekä Uusi kirkko (Nieuwe Kerk) vuodelta 1385.

Vuokrasimme myös pyöräriksan kuljettajineen ja teimme kierroksen punaisten lyhtyjen alueella (viite). Kuskimme oli kotoisin talouskriisin runtelemasta Espanjasta, missä töitä ei ole, mutta täällä Amsterdamissa hän tekee kuulemma muutaman tonnin viikossa. Ei hänen englannin kielen taitonsa ihan turistioppaan tasolla ollut, mutta meno oli vauhdikasta.

Tiistai, 7.5.2013: Amsterdam

Päivän ensimmäinen tehtävä oli siirtyminen keskustan itäpuolelle, missä sijaitsi toinen majapaikkamme, Anna-vene. Halusimme kokeilla Amsterdamissa sekä hippihostellin että venemajoituksen, joten saimme sitten muuttaa kerran.

Vene oli todella hyvässä kunnossa ja kaikin puolin miellyttävä tapa majoittua. Omistajat asuivat itsekin veneessä. Saimme heiltä käyttöömme museokortit, joilla sai vapaan sisäänpääsyn kaikkiin Amsterdamin museoihin.

Hollannissa oli taidemaalauksen kultakausi 1600-luvulla (lähde). Tuohon aikaan Hollanti oli Euroopan (ja maailman) vauraimpia maita ja johtavassa asemassa niin tieteessä, taiteessa kuin varsinkin kaupankäynnissä. Ensimmäinen pörssi perustettiin juuri Hollantiin (1602), kun Dutch East India Company -niminen yritys tarvitsi vakaampaa rahoitusta Aasian maustekauppaan.

Yhtenä merkittävimmistä syistä maalaustaiteen kukoistuksessa oli Hollantiin levinnyt kalvinismi, joka on yksi 1500-luvun uskonpuhdistuksessa syntyneistä haaroista. Kalvinismi kielsi uskonnolliset maalaukset kirkoissa, mikä sai taidemaalarit tekemään teoksia nopeasti rikastuneelle porvaristolle. Aiheet alkoivat maallistua.

Valitsimme Amsterdamin taidegallerioista Rijksmuseumin (Hollannin kansallismuseo), koska siellä oli monipuolisimmat kokoelmat. Rembrandtin teokset näyttivät keräävän eniten katsojia, mutta itseäni kiinnostivat enemmän kyllä laiva-aiheiset teokset. Myös rokokoon huonekalut olivat komeita – joskin epäkäytännöllisiä.

Lepäsimme loppupäivän.

Keskiviikko, 8.5.2013: Amsterdam

Kolmantena päivänä ohjelmassamme oli ensimmäisenä kellunta- eli aistideprivaatiotankki (viite). Pimeässä ja äänieristetyssä tankissa on ruuminlämpöistä suolavettä. Idea on minimoida kaikki aistiärsykkeet, jolloin ihminen voi vaipua erikoiseen horrostilaan, missä voi kokea hallusinaatioita. Siis uneen? Hintaa 45 minuutin lillumiselle tuli 30 euroa.

Kellunnan jälkeen tapasimme Tijsjoriksen ja Jaran. Kävimme kolmessa pubissa: random, Café Gollem ja Café de Spuyt. Hollannissa on erinomainen oluttarjonta ja hintataso. Join tänään myös ensimmäistä kertaa maailman parhaaksi olueksi monta kertaa valittua Westvleteren 12 (viite).

Oluiden jälkeen menimme Vondelbunkeriin, missä oli menossa Tijsjoriksen kavereiden konsertti. Bunkkeri sijatsee sillan sisällä ja oleskelua siellä rytmitti tasaisin väliajoin sillan yli ajavat raitiovaunut. Konsertissa esiintyivät mieskuoro, flaamilainen tarinankertoja ja mystisen tee-se-itse-instrumentin soittaja. Kuoro oli harjoitellut yhden laulun myös suomeksi (Varjele vakainen luoja).

Kävimme vieäl illan päätteeksi uudestaan punaisten lyhtyjen alueella ja tällä kertaa kiersimme pikkukujatkin. Oli erikoinen tunnelma kävellä metrien levyisiä kujia, kun molemmilla puolilla oli näyteikkunoissa vähäpukeisia naisia keimailemassa seireenin lailla. Alue käsitti useamman korttelin, joten huoneita oli kai satoja.

Punaisten lyhtyjen naiset vuokraavat huoneita käyttöönsä haluamakseen ajaksi ja toimivat niissä ilmeisesti yksityisyrittäjinä. Me emme tällä kertaa tarvinneet heidän palvelujaan, mutta kyllä siellä moni hinnasta neuvotteli. Amsterdam on toden totta liberaali kaupunki. Kävelimme myös yhden homokadun läpi, mikä tarkoitti noin kymmentä perättäistä pubia ja ravintolaa, jotka liputtivat avoimesti sateenkaaren puolesta. Kyllähän pubeissa on tottunut näkemään karvaisia miehiä, mutta näissä oli kyllä toisenlainen tunnelma.

Torstai, 9.5.2013: Bryssel (Belgia)

Päivän ohjelmamme oli siirtyminen linja-autolla Belgian puolelle maan ja maanosamme pääkaupunkiin Brysseliin. Matka EuroLines-bussilla maksoi kahdelta yhteensä 22 euroa.

Bussimatka kesti kaksi ja puoli tuntia.

Veimme tavarat hostelliin ja lähdimme kaupunkikierrokselle.

Perjantai, 10.5.2013: Bryssel

Toinen päivä alkoi Euroopan Unionin hallintorakennuksista.

Puistolounaan jälkeen siirryimme vieressä olevaan luonnontieteelliseen museoon, jonka erikoisuus on laaja dinosauruskokoelma ja erityisesti maailman suurimman löydetyn iguanodonlauman luut (viite).

Museon jälkeen jatkoimme Jubilee-puistoon. Ranskaksi puiston nimi on Cinquantenaire. Belgiassahan kaikelle on aina vähintään kaksi nimeä, nimittäin ranskan- ja flaaminkielinen. Usein on myös vielä englanninkielinen nimi ja Belgian kolmas virallinen kielihän onkin sitten saksa. Brysselissä pääkieli ainakin kaduilla kuulosti olevan ranska. Nämä kielikiistat ovat Belgian suurimpia sisäpoliittisia haasteita ja muun muassa pääasiallinen syy vuoden 2011 hallituskriisiin, jolloin Belgia oli peräti 541 päivää ilman toimivaa hallitusta.

Kiinnitin huomiota, että Belgiassa monet paikannimet on nimetty Leopold II:n mukaan ja ymmärtääkseni nykyinenkin hallitsija on saman suvun edustaja, joten ilmeisesti Belgiassa ei juurikaan häpeillä vuosien 1865-1909 tapahtumia (viite).

Mutta ainahan me voimme katsoa betonibrutalismia.

Illalla tapasimme Aharonin, joka tuli Antwerpenistä meitä tapaamaan (50 km). Kävimme katsomassa kauppakatu Galeries Royales Saint-Hubertia, joka kuulemma edustaa belgialaisuutta hienoimmillaan A la Mort Subite -kahvilan kanssa. Maistelimme kahvilan oman gueuze-oluen eli villihiivalla käyneen maustamattoman lambic-oluen. Erikoista makunautintoa hakevalle tätä voi suositella. Kahvilan sisustus on alkuperäisessä vuoden 1928 kunnossa. Pöytien alla oli sateenvarjotelineet.

Aharon lähti yöjunalla takaisin Antwerpeniin ja me haimme kebab poulet.

Lauantai, 11.5.2013: Bryssel (Belgia) ja Bottrop (Saksa)

Puolen tunnin metromatkan päässä olevan Atomiumin erikoisuus on aikansa nopein hissi (5 m/s). Se rakennettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyyn (viite).

Rakennuksen sisällä tunsi kävelevänsä Space Odysseyn 2001:n sisällä. Ylhäältä oli huikeat näkymät kaupungin ydinkeskustaan ja varsinkin lähellä sijaitsevan Yhdysvaltojen paviljongin ja Mini-Eurooppapuistonkin näki hyvin. Atomiumin jälkeen kävimme kuninkaallisessa puistossa (Parc de Laeken).

Sitten oli aika pakata tavarat ja hypätä linja-autoon suuntana Saksa. Edessä oli neljän tunnin matka Esseniin. Oli mukava möllöttää ja katsella maisemia.

Linja-auto pysähtyi Antwerpenissä (Belgia), Eindhovenissa (Hollanti) ja Duisburgissa (Saksa).

Esseniin saavuimme iltayhdentoista aikaan, missä Liisa-täti olikin jo meitä vastassa. Essen on 580 000 asukkaallaan Saksan yhdeksänneksi suurin kaupunki ja kymmenen kilometrin päässä olevassa Bottropissa asukkaita on noin 116 000. Iltapalaksi saimme saksalaista rusinaleipää herkullisilla juustoilla ja leikkeleillä.

Sunnuntai, 12.5.2013: Wuppertal (Saksa)

Olimme etukäteen miettineet, että Saksassa otamme rennosti, mutta Liisa olikin suunnitellut päivät täyteen ohjelmaa. Tämäkin toki sopi, niin saimme aimo annoksen tätä Nordrhein-Westfalen osavaltiota (viite).

Ensimmäisenä kävimme kuitenkin aamukävelyllä metsäpuistossa.

Ostimme Deutsche Bahnin osavaltiolipun päivän ajaksi. Ensimmäisenä kävimme katsomassa tippikiviluolaa (Dechenhöhle). Luolassa oli luolakarhun jäänteet sekä mineraalipylväs, jota ei oltu myyty miljoonalla eurolla brittiläiselle liikemiehelle. Luolan jälkeen kiipesimme mäelle ja näköalat olivat huikeita. Kyllä Saksa on hieno maa.

Sitten junailimme itsemme Wuppertaliin (43 km), joka on tunnettu erityisesti maailman vanhimmasta roikkuvasta raitiovaunujärjestelmästä vuodelta 1901 (viite). Ratikka kuuluu julkiseen liikenteeseen, joten osavaltiolippumme oikeutti kyytiin. Ratikka kulki näppärästi katujen yläpuolella ja pitkän pätkän myös jokea seuraillen. Hyvin tuntui toimivan yli sata vuotta vanha järjestelmä.

Illalla kiipesimme vielä Bottropin Alpencenterille.

Maanantai, 13.5.2013: Dorsten (Saksa)

Toisena päivänä kävimme ensimmäisenä toteamassa ruokakaupassa, että hyllyssä oli 80 volttista viinaa.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Lembeckin linnaa (viite). Saksassa kuten myös esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa, on paljon linnoja ja tämäkin on erittäin hyvin säilynyt. Linna on rakennettu 1600-luvun lopussa. Saimme henkilökohtaisen oppaan. On aina mielenkiintoista nähdä, miten aikansa eliitti on elänyt.

Linnan jälkeen vuorossa oli Femeichen "tuhatvuotinen" puu, Erle (viite). Puun sisällä on kuulemma pidetty aikanaan oikeudenkäyntejä.

Tiistai, 14.5.2013: Essen (Saksa)

Kolmannen päivän ohjelmassa oli vierailu Essenissä ja erityisesti Zeche Zollvereinissä (viite) ja Villa Hügelissa (viite).

Ruhrin alue (viite), missä pääasiassa aikamme vietimme Saksan osuudella, vaurastui valtavasti 1800- ja 1900-luvuilla teollisen vallankumouksen myötä. Erityisesti hiilikaivos- ja terästeollisuus kukoistivat.

Kaivostoiminta Zollvereinin hiilikaivosteollisuusalueella alkoi vuonna 1847 ja päättyi lopullisesti 1993. Zollverein on maailmanperintökohde.

Kaivokselta kulkee suora ratikkalinja päivän toiseen pääkohteeseemme, Villa Hügeliin. Rakennus on ollut aikanaan Kruppin terästeollisuussuvun edustushuvila. Yrityksen mahtikausi oli 1800-luku ja 1900-luvun alkupuolisko, jolloin yritys oli muun muassa merkittävimpiä Venäjän, Turkin, Preussin ja Saksan armeijan aseistajia.

Villa Hügel lienee yksi aikakautensa moderneimpia asuinrakennuksia. Silmiin pistävää oli puumateriaalien runsas käyttö.

Päivän päätteeksi kävimme ihmettelemässä punkkareita ja Essenin keskustaa. Kaupungissahan on myös Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (viite).

Keskiviikko, 15.5.2013: Köln (Saksa) + Firenze (Italia)

Päivän ohjelmassa oli viiden vaihdon matka Bottropista Firenzeen, jonne Kimmo ja Kononen matkustivat myös samana päivänä.

Reinjoen varrella sijaitseva Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki ja vanhin suurkaupungeista. Se perustettiin roomalaiskaudella 38 eaa. Kaupungin merkittävin rakennus on juna-aseman vieressä oleva goottilaisen tyylisuunnan tuomiokirkko, jonka rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja valmistuttuaan vuonna 1880 se oli maailman korkein rakennus (157 metriä). Kirkko on maailmanperintölistalla.

Kölnin keskustasta menimme junalla Köln-Bonn-lentokentälle, mistä lensimme Italian Bolognaan.

Bolognassa hyppäsimme bussiin, joka ajoi vuoria kierrellen ja kaarrellen noin sadan kilometrin matkan Firenzeen. Kuski ohjasi teräsratsuaan rennolla yhden käden otteella samalla rekkoja ohitellen kaksikaistaisella moottoritiellä, jolla piennarta oli 10 cm. Italia vakuutti minut välittömästi.

Firezen päässä jumituimme motarille kolarin takia. Italia lienee Euroopan hankalin maa liikkua autolla. Maassa on autoja suhteessa asukaslukuun enemmän kuin muissa suurissa maissa, maasto on kumpuilevaa ja vuosituhansien aikana rakentuneet kaupungit yleensä hyvin ahtaita. Lisäksi julkisen liikenteen projektit keskeytyvät jatkuvasti sekä korruption että arkeologian vuoksi.

Perillä Firenzessä rautahevon kuljettaja kiskaisi rinkkamme viereiselle autokaistalle ja heilautti kättä, että asia kunnossa. No, kyllähän siinä viiden sekunnin rako oli liikenteen seassa ja kerkesimme laukut hakea.

Saavuimme Firenzeen iltakahdeksalta ja poijaat tulivat meitä vastaan asemalle. Haimme gyrot, joissa oli ranskalaisia. Italia vakuutti minut jälleen. Illalla juomme viiniä ja kävimme läpi toimintasuunnitelmaa. Näimme gekon.

Torstai, 16.5.2013: Firenze (Italia)

Firenze sijaitsee kolme sataa kilometriä Roomasta pohjoiseen ja ihmisiä siellä asuu 366 000. Firenze on renessanssiajan merkittävin kaupunki.

Renessanssihan oli taiteen kukoistuskausi ja antiikin sivistyksen uudelleensyntyminen, jolloin taiteilijat ja tieteilijät alkoivat vapautua kirkon otteesta. Tämä nähdään myöhemmin johtaneen uskonpuhdistukseen ja tieteen ja teknologian läpimurtoihin.

1200–1700-luvuilla vaikuttanut firenzeläinen Medicin mahtisuku, johon kuului muun muassa kolme paavia, useita Firenzen ja Toscanan hallitsijoita sekä Ranskan kuningashuoneen jäseniä, on kotoisin nimenomaan Firenzestä. Medicit rikastuivat kaupankäynnillä ja pankkitoiminnalla. Saamiansa rahojaan he käyttivät paitsi hulppeiden huviloiden rakentamiseen, myös taiteeseen.

Joka puolella Firenzeä näkyvät Medicin vaakunat ovat muistutus suvun merkittävästä vaikutuksesta ei vain Firenzeen ja Italiaan vaan koko maailmaan ja ihmiskuntaan.

Meidän päivämme alkoi kuitenkin hostellin aamupalalla, jonka tasoista en ole toista nähnyt. Tarjolla oli muun muassa kuten pekoniperunakakkuja, jäätelöä, sipsiä, tiramisua, risottoa ja paistettu pinaattia.

Ensimmäinen kohteemme oli Medicien kappeli. Sakastin on suunnitellut Michelangelo ja kuulemma katolla näkyvä yhdestä marmorista hakattu valkoinen kymmenpylväinen kehikko kannattelee täyskultaista palloa.

Kappelilta muutaman korttelin päässä sijaitsee maailmanperintökohde Santa Maria del Fiore eli Firenzen tuomiokirkko (valmistunut 1436), joka on yksi ihmiskunnan suurimmista voimannäytöistä (viite). Tiesin kyllä että kirkot ovat Italiassa komeita, mutta nyt kyllä vedettiin matto jalkojen alta. Kirkko on 115 metriä korkea, 153 metriä pitkä ja hyvin esteettinen ja yksityiskohtainen. Ulkopinnan vihreistä, valkoisista ja punaisista marmorilaatoista tehdyt nauhat ja ornamenttikuviot eivät edes tuo ensimmäisenä mieleen kirkkoa, jos minulta kysytään.

Tuomiokirkolta jatkoimme Piazza della Signorialle eli aukiolle, joka on ollut aikanaan Firenzen kaupunkivaltion keskus (1115-1531) (viite). Aukiolla sijaitsee myös Palazzo Vecchio, ylväs kaupungintalo, joka on rakennettu vuonna 1299. Aukion reunoilla oli useita taidokkaasti veistettyjä patsaita, joista ainakin osa oli aitojen replikoita.

Seuraavaksi oli vuorossa päivän pääkohde eli Uffizin galleria, joka on yksi maailman vanhimmista museoista (rak. vuonna 1560) ja renessanssitaiteen maailman ykkönen.

Uffizin jälkeen oli ruokaa saatava, mutta kaikki pitseriathan olikin kiinni siestan aikaan ja nyt nimenomaan halusimme testata puu-uunissa paistettua pizzaa. Ei auttanut muu kuin hakea välinälkään gelatot eli italialaista jäätelöä. Olut vaikutti olevan Suomen hinnoissa, mutta varsinkin pulloviinit olivat halpoja: kaupassa muutaman euron ja ravintolassa talon viini oli 6-10 euroa litralta.

Pääsimme lopulta pitseriaan 10 minuuttia avaamisen jälkeen ja saimme viimeisen vapaan pöydän.

No mutta löytyikö viimein Haukiputaan Camillon pitsat voittaneet? Ei. Näissä känkyissä oli turhan paksut pohjat ja täytteitäkin oli säästeliäästi käytetty, mutta tämä se taitaa olla pitsatyyli Italiassa.

Illan viimeisenä kävimme katsomassa uudestaan keskustan uljaimpia rakennuksia.

Perjantai, 17.5.2013: Firenze

Aamupalat, huoneen luovutus ja apteekissa vierailu oli päivän aloitus.

Arno-joen ylittävä Ponte Vecchio, joka on rakennettu vuonna 1335, on vaikuttava ilmestys. Sillan rakenteissa on asuntoja ja katutason yläpuolella menee erillinen käytävä, jota Medicin suvun jäsenet pääsivät kulkemaan joutumatta laskeutumaan rahvaan joukkoon ja välttivät salamurhille otollisen paikan.

Päivän tavoitteena oli kivuta Michelangelon aukiolle (viite). Sitä ennen tarkistimme Palazzo Pittin. Vuonna 1458 rakennettu renessanssiajan palatsi oli firenzeläisen pankkiirin Luca Pittin asunto. Myöhemmin sitä asuttivat Medicit ja Napoleon. Bobolin puutarhassa oli sitruunapuita.

Puutarhojen jälkeen kiipesimme Michelangelon aukiolle, mistä aukeavasta näköalasta otin ensimmäisen panoraamakuvani.

Michelangelon aukiolta laskeuduimme alas syömään sitruunakanaa paikalliseen trattoriaan. Gelatojen kautta siirryimme juna-asemalle odottamaan kiitojunaa Roomaan.

Junan huippunopeus oli 250 km/h, mutta viralliseksi numeroksi kirjataan 242 km/h, josta on säilynyt todiste.

Roomassa saimme ensikosketuksemme yhteen Euroopan ruuhkaisimmista metroista, kun vielä iltakahdeksaltakin piti odottaa pari junaa ennen kuin mahduimmme kyytiin. Metroja kulki kahden minuutin välein.

Muu seurue lähti vielä illan päälle Ólafur Arnaldsin kirkkokeikalle, kun itse valitsin loikoilun.

Lauantai, 18.5.2013: Rooma (Italia)

Pidimme ensimmäisenä Rooman päivänä vapaapäivän. Pitkän aamun jälkeen lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Ajatus oli katsella, mitä vastaan tulee sulkien kuitenkin silmämme pääkohteilta, joihin olimme aikeissa tutustua tarkemmin joka tapauksessa tulevina päivinä.

Roomassa on yli 900 kirkkoa, joten mekin eksyimme samantien kahteen, mutta palaamme Rooman kirkkoihin myöhemmin.

Päivämme jatkui Via Nazionale -kadulla. Piipahdimme välipalalle kahvilaan, jossa oli sattumalta menossa Suomi–Ruotsi-jääkiekkopeli, jota oli muutama muukin suomalainen seurue katsomassa. Yllättävää että Italiassa katsotaan jääkiekkoa. Tai ainakin suomalaiset katsovat.

Kävelimme Via Nazionalen loppuun, missä sijaitsee huikea Vittoria Emmanuele Monumentti, joka on rakennettu vuosina 1885-1925 Italian yhdistymisen kunniaksi (viite).

Vittoria Emmanuele Monumentti sijaitsee aivan antiikan Rooman kuuluisien raunioiden vieressä, joten jatkoimme seuraavaksi kävelyä Via dei Fori Imperiali -katua pitkin, josta on näkymät niin Capitoline hillille, Forumille kuin Colosseumillekin.

Tänään ei kuitenkaan ollut antiikin Rooman päivä, vaan jatkoimme kävelyä kohti majapaikkaamme ohittaen myös Rooman korkeimman obeliskin, Lateraanin (viite). Roomassahan on yli kymmenen obeliskia, jotka on ryöstetty antiikin egyptiläisiltä.

On kiehtova ajatus, että 3500 vuotta sitten jokin kansa (egyptiläiset) on yhdestä kivestä rakentanut 40 metriä korkean kivipylvään, kirjoitellut siihen omat tarinansa ja sitten tulee pari tuhatta vuotta myöhemmin toinen kansa (roomalaiset), jotka varastavat ja kuskaavat pylväät kotikaupunkiinsa. Ja tässä niistä nyt sitten yksi seisoo ja on kolmannen kansan kuvattavana (suomalaiset).

Kaupasta ostimme illallistarpeksi lehtipihvit ja salaattivermeet. Viinillä ne saatoimme kitusiimme. Nousuhumalan siivittämänä kävimme yön pimeydessä katsomassa vuosina 270-275 rakennettua Aurelianuksen muuria (viite).

Rooman ympärillä menee myös Serviuksen muuri, joka on rakennettu 300-luvulla eaa. (viite), mutta jostain käsittämättömästä syystä emme käyneet sitä katsomassa.

Sunnuntai, 19.5.2013: Rantaloma Italiassa (Ostia)

Toisena päivänä lähdimme rannalle. Valitsimme kohteeksemme Ostia-rannan, jonne pääsee metron ja junan avulla tunnissa. Vieressä oleva Ostia Antica oli merkittävä antiikan Rooman satama (viite), mutta kuten todettua, niin tänään oli rantapäivä.

Vesi oli lämmintä ja aallokko voimakas. Saimme rantavahdinkin kerran juoksemaan luoksemme käsiään heiluttamaan.

Useamman tunnin rantaloikoilun aikana naukkailimme muutamat isot oluet per suu. Lähtiessämme kävelemään pois tyhjän pullopussin kanssa, tulivat valvojat huolestuneena kysymään, selviäisimmekö varmasti kotia.

Illallisella kävimme lähipitseriassa. Quattro Stagioneen tuli sientä, artisokkaa, oliivia ja ... nakkia. Ravintolassa saimme reissumme halvimman talonviinin eli 6,5 euroa litra.

Maanantai, 20.5.2013: Castelli Romani

Kolmantena päivänä lähdimme Albano-järvelle, joka on muodostunut tulivuorikraateriin (viite). Järvi sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Roomasta ja junamatka sinne kestää tunnin. Järven ympärillä olevaa useiden pikkukylien muodostamaa ryhmää kutsutaan Castelli Romaniksi (viite). Järven lähettyvillä sijaitsee myös Paavin kesäasunto (viite).

Olimme yrittäneet tavata junalippujen voimassaoloalueita ja poikkeuksen poikkeuksia, mutta niin vain konnari alkoi vaatia meiltä lisämaksua vääristä lipuista. Onneksemme juna kuitenkin pysähtyi poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksellisesti ennen aikojaan ja onnistuimme väistämään. Yksi hankalimmista tehtävistä matkoilla on ymmärtää julkisen liikenteen lippujen hinnoittelua, kun ne ovat joka kerta erilaisia ja harvemmin kovin yksinkertaisia.

Illalliseksi kokkasimme amerikanitalialaista herkkua eli pasta carbonaraa katkarapusalaatilla ja suunnittelimme tulevia päiviä. Vielä on parhaat edessä.

Tiistai, 21.5.2013: Vatikaani

Neljännen päivän ohjelmassa oli viimein Vatikaani, joka on kirjoissani todellakin yksi niistä. Rooman ytimessä sijaitseva pikkuinen kaupunkivaltio on maailman ainoita teokratioita eli valtioita, jotka väittävät olevansa myös jonkin uskonnon tai filosofian itseoikeutettu pääkaupunki. Muut kolme teokratiaa ovat Mount Athos (viite), Iran (viite) sekä Tiibet (viite). Näiden valtioiden johtajia kutsutaan nimillä patriarkka, ajatollah, dalai-lama ja tietenkin paavi.

Nykyinen paavi on kirkon mukaan järjestysnumeroltaan 266 (lähde). Historian kuluessa on ollut myös epävirallisia vastapaaveja (viite) ja onpa paavin istuin sijainnut 1300-luvulla myös Ranskan Avignonissa.

Vatikaanin kaupunkivaltio on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin valtio. Pinta-ala on ainoastaan 0,49 neliökilometriä ja asukkaita maassa on 836 (vuonna 2012). Vatikaanilla ei ole maaseutua, teollisuutta tai luonnonvaroja, mutta sillä on oma posti, rautatieasema, helikopterikenttä ja puutarhoja. Järjestyksestä vastaa Vatikaanin poliisi ja paavia suojelee sveitsiläiskaarti. Kaikilla vatikaanilaisilla on vähintään kaksoiskansalaisuus. Vatikaanin nykyiset rajat on määritetty Benito Mussolinin aikana vuonna 1929.

Varasimme etukäteen pääsyliput Vatikaanin puutarhoihin ja museoihin.

Puutarhojen jälkeen siirryimme sisätiloihin tarkistamaan Vatikaanin museot. Ensimmäisenä oli Pinacoteca (viite).

Seuraavana oli vuorossa Chiaramontin museo (viite) ja Danten käpy (viite).

Ja sitten oli vuorossa Museo Pio Clementino (viite).

Seuraavaksi tarkistimme museot Galleria dei Candelabri ja Galleria delle Carte Geografichen (viite).

Ja sitten seuraa Rafaellon neljä huonetta (viite). Huoneet olivat alunperin paavin yksityistiloja.

Sitten olivat vuorossa Borgian huoneet (viite). Alkujaan Espanjasta kotoisin olleet Borgiat (viite) olivat yksi renessanssiajan Italian vaikutusvaltaisimmista suvuista, josta nousi myös kaksi paavia.

Borgian huoneiden jälkeen astuimme Sikstuksen kappeliin (viite), joka on Ateenan koulun ohella Vatikaanin museoiden ja täten myös koko ihmiskunnan sykähdyttävimpiä nurkkakulmia. Värit ovat osuneet kohdalleen vuosina 1475-1483 suurmestari Michaelangelolla.

Viimeisenä herkkupalana on Vatikaanin kirjasto (viite).

Kirjaston jälkeen kiersimme vielä Pietarinkirkon, mutta palaamme siihen tuonnempana.

Keskiviikko, 22.5.2013: Antiikin Rooma

Tänään oli vuorossa antiikin Rooma, joten sananen historiasta sanottava on.

Noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua Rooman alueella eleli useita kansoja, kuten etruskit, latinalaiset ja sabiinilaiset, jotka kävivät kauppaa Tiber-joen varrella. Mytologian mukaan Rooman kaupunki perustettiin vuonna 753 eaa.

Pari sataa vuotta myöhemmin alueen hallintomuodoksi kehittyi tasavalta, kun viimeinen etruskikuningas syöstiin vallasta vuonna 509 eaa. Tasavallaksi hallintomuotoa voidaan kutsua, koska järjestelmässä oli patriisien eli maata omistavan yläluokan lisäksi merkittävää valtaa myös kansantribuunilla, joka taas valittiin niin sanotun tavallisen kansan parista (plebeijien). Aluksi Rooma oli vain yksi Italian monista kaupunkivaltioista, mutta taitavan diplomatian ja kehittyneiden sotastrategioiden ansioista Rooma levittäytyi pikku hiljaa hallitsemaan koko Välimeren aluetta.

Rooman tasavalta muuntui Rooman valtakunnaksi, kun Julius Caesar, taitava sotilasjohtaja, poliitikko ja juhlia järjestävä kansansuosikki eteni ensin tasavallan korkeimpaan virkaan konsuliksi, valloitti Gallian ja löi vielä vastustajansa aloittamassaan sisällissodassa (viite). Lisäksi hän julistautui Rooman lakiin ja poikkeustilaan vedoten väliaikaiseksi diktaattoriksi.

Kävi kuitenkin sillä tavalla hassusti, että Juliusta vastaan syntyi salaliitto ja hänet murhattiin (44 eaa). Hänen jälkeensä valtaan nousi Gaius Octavius (myöhemmin Augustus), joka ei luopunutkaan diktaattorin valtaoikeuksistaan ja näin hänestä tuli ensimmäinen keisari.

Augustus hallitsi yksinvaltiaana valtakuntaa 40 vuoden ajan. Muita tunnettuja Rooman keisareita ovat olleet Caligula (vuosina 37-41 jaa.), Nero (54-68 jaa.), Trajanus (98-117), Hadrianus (117-138 jaa.), Marcus Aurelius (161-180 jaa.) sekä Konstantinus Suuri (306-337 jaa.), joka laillisti kristinuskon ja siirsi pääkaupungin Konstantinopoliin eli nykyiseen Istanbuliin.

Antiikin Rooman historia voidaan jakaa siis kuningaskunnan, tasavallan ja keisarikunnan ajanjaksoihin, joista erityisesti viimeisin on tunnettu suurimman mahdin, vaurauden ja keisareiden päähänpistojen vuoksi. On arvioitu että Rooman väkiluku oli yli 1,5 miljoonaa ensimmäisellä vuosisadalla, kun edes lähelle vastaavia lukuja ovat yltäneet ainoastaan Konstantinopoli (noin vuosina 400–900), Xi'an (600–900) ja 1800-luvulla Lontoo ja Pariisi (lähde). Rooman valtakunta oli aikansa ylivertainen supervalta.

Roomalaisten kieli, latina, levisi ympäri maailman Rooman valtakunnan aikana, joten nykykielissä on paljon sanoja näiltä, jotka periytyvät Roomasta, kuten vaikka suomen kielessä palatsi, keisari, imperiumi, diktaattori ja konsuli. Latina on edelleenkin katolisen kirkon pääkieli ja sitä käytetään myös paljon lääketieteessä, biologiassa ja oikeustieteissä. Ranskan, espanjan, portugalin, italian ja romanian kielet ovat kehittyneet suoraan latinasta, joten niitä kutsutaankin romaanisiksi kieliksi. Myös englannin kielessä arvioidaan olevan noin 50 % latinalaisperää.

Roomalaisten merkittävimmistä keksinnöistä mainitsen akveduktit, kehittyneet tiet, lämmitetyt asunnot ja viemäröintijärjestelmät, jotka mahdollisivat kaupungin kasvun. Luonnollisesti Rooman valtakaudella myös sotateknologia ja -strategia sekä tieteet ja taiteet yleisesti kehittyivät valtavasti. Antiikin Rooma jatkoi pitkälti Antiikin Kreikan perintöä ja mukautti niitä omiin tarpeisiinsa.

Meidän päivämme antiikin Roomassa alkoi Claudian akveduktilla (rak. 38–52), joka oli yksi Rooman tärkeimmistä vesijärjestelmistä (viite).

Päästyämme pääkallopaikalle kiipesimme ensimmäisenä Palatiumin kukkulalle, jolle Rooma on alunperin perustettu ja jonne myös talonsa rakensivat Rooman ensimmäinen keisari Augustus ja myöhemmin fasismijohtaja Mussolini.

Ja kyllähän pääjohtajalla oma hevosrata pitää olla, joten seuraavaksi tarkistimme Hippodromin (viite).

Ja koska Rooman suuruus voi olla hieman hankala havaita esitetyistä kuvista, niin seuraavassa rekonstruktoitu kuva Palatiumin rakennuksista.

Sitten laskeuduimme Palatiumin kukkulalta alas Forum Romanumille (viite).

Toki kävimme myös Colosseumin tarkistamassa (viite), joka on ehdottomasti yksi niistä. Se on valmistunut vuonna 80. Areenalla järjestettiin gladiaattoritaisteluita, villieläinnäytöksiä, ristiinnaulitsemisia ja meritaisteluita, jolloin areena täytettiin vedellä. Katsomoihin mahtui kerrallaan jopa 50 000 ihmistä. Hartwall-areenalle mahtuu 13 000 katsojaa.

Kolmas roomalainen huvittelualue Hippodromin ja Colosseumin lisäksi on Circus Maximukselle (viite), missä järjestettiin vaunukilpa-ajoja ja muita sirkushuveja kansalle. Areenalle mahtui 150 000 katsojaa.

Lopuksi vielä muutama yleiskuva ja -video tältä maailmanhistorian kenties keskeisimmältä pelipaikalta.

Illallisella haukkasimme äyriäistä ja kalaa.

18-24.5.2013, Rooman kirkot

Kuten lupasin, niin Rooman kirkoista saamme nauttia kokonaisen kappaleen verran! Seuraavassa siis on kymmenen roomalaista kirkkoa rakennusvuosijärjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

Pietarinkirkko (rakentaminen alkoi vuonna 1506)

Vaikka Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko on maailman suurin ja komein kirkkorakennus, niin se ei ole erityisen vanha (viite). Nykyisen Pietarinkirkon paikalla on itse asiassa sijainnut aikanaan Konstantinuksen basilika, joka rakennettiin jo 330-luvulla (viite). Konstantinuksen basilika oli yksi neljästä varhaiskristillisestä basilikasta, joista kolme muuta ovat edelleen pystyssä.

Kristinuskohan syntyi ajanlaskun alussa, mutta vasta keisari Konstantinus Suuri laillisti sen 300-luvulla. Tämän jälkeen osa roomalaisista rakennuksista on muutettu kirkoiksi, joten vanhimmat kirkkorakennukset ovat 300-lukuakin vanhempia. Näemme näistä muutaman tuonnempana.

Pietarinkirkkoon on haudattu 91 paavia. Raffaello ja Michalangelo ovat osallistuneet kirkon suunnitteluun. Kirkko on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Vahva suositus.

Sikstuksen kappeli (1475)

Sikstuksen kappelihan tulikin jo tarkistettu Vatikaanin kierroksella, mutta tämän kerran näemme sen toisen kerran (viite).

Tuhannen vuoden kirkottomuus

Rooman valtakunta romahti 400-luvulla, joten kului tuhat vuotta, kun uusia kirkkoja ei Roomaan rakennettu. Haluan kuitenkin tässä kohtaa mainita neljä muuta kirkkoa, jotka olimme jo reissun aikaisemmissa vaiheissa tarkistaneet: Duomo (1296), Basilica di Santa Crocen basilika (1294), Basilica of Santa Maria Novella (1279) sekä Kölnin katedraali (1248).

Kristinuskohan ei maailmasta hävinnyt, vaan päinvastoin jatkoi vahvistumistaan, mutta 500-luvulta eteenpäin uusia kirkkoja rakennettiin lähinnä bysantin alueelle Kreikkaan ja Turkkiin sekä Espanjaan ja muutamaan muun nykyvaltion alueelle, mutta ei enää Roomaan (lähde).

San Pietro in Vincoli (439)

Rooman valtakunnan aikana rakennetuista kirkoista uusin, jossa kävimme on nimeltään San Pietro in Vincoli (viite). Siellä sijaitsee Pietarin pyhäinjäännökset sekä suurmestari Michelangelon veistämä Mooses.

Santa Maria Maggiore (432)

Santa Maria Maggiore on yksi neljästä katolisen kirkon korkeimman tason kirkoista eli varhaiskristillisistä basilikoista (viite). Kirkko on maailmanperintökohde ja sinne on haudattu muun muassa suurmestari Bernini (viite), Napoleonin sisko Pauline Bonaparte sekä kuusi paavia. Kirkko sijaitsee Vatikaanin eksterritoriaalisella alueella (viite).

Santi Giovanni e Paolo al Celio (398)

Santi Giovanni e Paolo al Celio on rakennettu roomalaisten asuntojen päälle (viite). Kirkon vieressä on myös vankityrmiä, joissa villieläimet ovat kuulemma odottaneet vuoroaan ennen Colosseumille siirtymistä.

San Giovanni in Laterano (324)

San Giovanni in Laterano on katolisen kirkon äitikirkko eli tärkein ja myös vanhin (viite). Näinollen siellä sijaitsee myös paavin valtaistuin. Kirkkoon on haudattu 21 paavia.

Tässä kohtaa on hyvä vielä kerrata, että kristinuskon laillisti Rooman keisari Konstantinus Suuri, joka oli vallassa vuosina 306–337. Lateranon kirkko oli hänen ensimmäinen kirkollinen rakennushanke. Muutaman vuoden päästä tästä noin vuoden 330 tienoilla nykyisen Pietarinkirkon paikalle rakennettiin Konstantinuksen basilika.

Tässä kohtaa olemme käsitelleet kolme neljästä varhaiskristitystä basilikasta (Lateraanikirkko, Konstantinuksen basilika ja Santa Maria Maggiore). Neljäs on nimeltään San Paolo fuori le mura, jonka ensimmäinen versio rakennettiin myös vuonna 324 (viite).

Maxentiuksen basilika (310)

Basilika on alunperin kreikkalainen rakennus, jonka roomalaiset omaksuivat käyttöönsä. Basilikat olivat alunperin tarkoitettu kaupankäyntiin ja oikeudenkäynteihin ja vasta kristinuskon leviämisen myötä niitä alettiin muuntaa kirkoiksi (viite). Nykykielessä basilika on synonyymi kirkolle, jonka arkkitehtuurinen rakenne on sellainen, että rakennuksen keskilaiva on korkeampi kuin sivulaivat, mikä mahdollistaa auringonvalon pääsyn rakennuksen sisään sen yläosan ikkunoista.

Maxentiuksen basilika oli antiikin Rooman suurin ja myös viimeinen basilika (viite). Basilikan rakennustyöt aloitti keisari Maxentius ja ne saattoi päätökseen Konstantinus Suuri. Maxentiuksen basilikan jälkeenhän Konstantinus Suuri keskittyikin jo kirkkojen rakentamiseen, kuten juuri mainitun Lateraanikirkon.

Täsmälleen ottaen Maxentiuksen basilika ei ole koskaan ollut kirkko, mutta koska se on arkkitehtuuriltaan ollut esikuva tuleville kirkkorakennuksille, niin hyväksyn sen mukaan listalle. Ja koska satuin sen vahingossa kuvaamaan.

Diolectian kylpylä (298)

Santa Maria degli Angeli e dei Martiri on rakennettu roomalaisen kylpylän raunioille, minkä vuoksi fasadia ei ole ja itse sali on uima-altaan muotoinen (viite, viite).

Antoninuksen ja Faustinan temppeli (141)

Antoninuksen ja Faustinan temppeli muutettiin San Lorenzo in Mirandan nimiseksi kirkoksi 600- tai 700-luvulla (viite).

Pantheon (120)

Rooman vanhimpien kirkkojen sarjassa viimeisenä meillä on Pantheon (viite), joka on myös yksi parhaiten säilyneitä antiikan ajan rakennuksia. Keisari Hadrianus rakennutti temppelin noin vuonna 120 ja kirkoksi se muutettiin 600-luvulla. Pantheonin kattokupoli on edelleen maailman suurin holvattu rakennelma. Kupolin sisähalkaisija on 43,3 metriä.

Pantheoniin on haudattu Raffaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas, Vittoria Emmanuele II.

18-25.5.2013, Rooman sekalaiset

Lopuksi sekalaiset kuvat, jotka eivät ole vielä löytäneet paikkaansa.

Loppusanat

Kiitos matkaseurueelle! Kiitos Liisalle majoituksesta ja opastuksesta. Kiitos myös Aharonille ja Tijsjorikselle.

Kimmo on myös kirjoittanut matkastamme raportin (viite).

Suuren kulttuurimatkamme kunniaksi nostan esiin kaksi asiaa. Ensinnäkin on sanottava, että italialainen liikennekulttuuri on apokalyptista. Taksikuskin kyyti Rooman kaduilla oli Linnanmäen possujunaakin julmempi. Töötti lauloi ja nyrkki heilui, kun edellä ajavat suharit matelivat ainoastaan 30 km/h yli rajoituksen.

Näimme myös, miten eräs autoilija selvitti tilannetta, kun hän oli joutunut muiden autojen piirittämäksi, niin että hänen ainoa keinonsa poistua tilanteesta olisi ollut peruuttaa satoja metrejä takaisin sinne, mistä tulikin. Jäimme mielenkiinnolla seuraamaan, miten tilanne ratkeaa, koska olimme reissun aikana nähneet kymmeniä kertoja vastaavia tilanteita, missä väärin parkkeeratut autot estivät liikenteen toiminnan. Ensin kuski tööttäili aikansa. Sitten hän hyppäsi ulos heiluttamaan nyrkkiä. Kun sekään ei auttanut, niin hän yritti rekisterinumeron perusteella selvittää edessä olevan auton omistajan. Seuraavaksi hän lähti juoksemaan läpi läheisiä kahviloita ja kukkakauppoja. Tässä vaiheessa me luovutimme. Italia vei voiton.

Toisekseen minulle valkeni, että renessanssin suurmestarit eivät olleet pelkästään oman aikansa suuruuksia, vaan he kestävät vertailun myös tänä päivänä. Paradoksaalisesti he omistivat työnsä kirkolle ja Jumalalle, mutta maailma onkin kehittynyt heidän töidensä ansiosta sekulaarimpaan suuntaan, sillä antiikin ihanteita korostava renessanssi johti seuraavina vuosisatoina ensin valistukseen ja sitten teolliseen vallankumoukseen.

On siis paikallaan ottaa uusintana teos, joka todistaa, että kävin siellä, lännen pyhimmässä paikassa, huoneessa Ateenan koulun.

Lisäksi olen velvoitettu kertomaan, että rikoin matkalla junamatkustuksen nopeusennätykseni: 242 km/h.