Suurmestarit läpi Lännen (Amsterdam-Vatikaani)

Sisällysluettelo

Johdanto Matka 05.05.2013, Amsterdam (Hollanti) 06.05.2013, Amsterdam 07.05.2013, Amsterdam 08.05.2013, Amsterdam 09.05.2013, Bryssel (Belgia) 10.05.2013, Bryssel 11.05.2013, Bottrop (Saksa) 12.05.2013, Wuppertal 13.05.2013, Dorsten 14.05.2013, Essen 15.05.2013, Köln 16.05.2013, Firenze (Italia) 17.05.2013, Firenze 18.05.2013, Rooma 19.05.2013, Rantaloma Italiassa (Ostia) 20.05.2013, Castelli Romani 21.05.2013, Vatikaani 22.05.2013, Antiikin Rooma 18-24.5.2013, Rooman kirkot 18-25.5.2013, Rooman loput Loppusanat

Lyhyesti

Lontoon (2011) ja Itä-Euroopan (2012) jälkeen oli aika tarkistaa Länsi-Eurooppa. Teimme keväällä 2013 suurmestareiden suurmatkan. Tarkka ajankohta: 5-26.5.2013.

Artikkelihistoria

• 2021-04-13 Tarkistettu kieli sekä lisätty kuvia.
• 2013-10-11 Artikkeli julkaistu.
• 2013-06-06 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Johdanto

Lähdimme kolmannelle autonomiselle ulkomaanmatkalle keväällä 2013. Tällä kertaa tavoite oli käydä useammassa kohteessa ja päätimmekin kulkea läpi koko Euroopan. Reitin alku- ja loppupisteiksi otimme Amsterdamin ja Vatikaanin, liberaalin ja konservatiivin. Lisäksi Saksan Bottropissa oli tarjolla majapaikka, joten pääreitti oli valmis.

Bottropin lisäksi sovimme tapaamiset Tijsjoriksen kanssa Amsterdamissa ja Aharonin kanssa Brysselissä. Kimmo ja Kononen liittyivät seuraamme Firenzessä. Naisten mieliksi sovitimme ohjelmaan myös yhden rantapäivän.

Kaikki kohdemaat kuuluvat Euroopan rahaliittoon, joten valuuttaa meidän ei tarvinnut vaihtaa. Lopulliseksi päiväbudjetiksini muodostui 100 euroa per henkilö sisältäen kaiken.

Kimmo on myös kirjoittanut matkasta raportin (viite).

Matka

Sunnuntai, 5.5.2013: Amsterdam (Hollanti)

Amsterdamin rautatieasemalta ulos kävellessä huomio kiinnittyi ensimmäisenä kevyen liikenteen määrään. Leveiden pyöräteiden lisäksi keskusta on täynnä kanavia, joissa kulkee sekä yksityisveneitä että julkisen liikenteen paatteja. Asuupa moni myös talossa, joka vedessä makoilee. Amsterdamin infrastruktuuri vaikutti kehittyneeltä ja toimivalta, aavistuksen keinotekoiseltakin.

Vaikka olimme turistialueen ytimessä, oli ilmapiiri letkeä: katumusiikki raikasi ja ihmiset hyväntuulisia. Näimme myös kahden miehen intiimihetken. Ja eipä aikaakaan, kun nenään tuoksui yrtti. Liberaalius löytyi samantien siis.

Majoituimme ensimmäiset kaksi yötä kymmenen hengen dormissa. Olemme tähän asti yöpyneet reissuillamme aina privaattihuoneissa, mutta nyt oli aika kokeilla tälläistä. Hostellissa oli baari, poltteluhuone sekä railakas meno.

Kävimme illalla vielä tarkistamassa lähiseudut.

Illan lopuksi kävimme coffee shopissa (viite). Suomessahan tämän monikäyttöisen kasvin viihdekäyttö kriminalisoitiin 70-luvulla, kuten monissa muissakin maissa, kun Yhdysvallat ajoi maailmaan YK:n kautta uutta politiikkaa hippivuosien kokemuksista viisastuneena.

On mielenkiintoista, etteivät hollantilaiset itse ole erityisen aktiivisia käyttäjiä (lähde).

Maanantai, 6.5.2013: Amsterdam

Ensimmäisen kokonaisen päivän tavoitteeksi otimme Unskin valinnat eli Anne Frankin talo sekä keskustan suuren puiston, Vondelparkin (viite).

Anne Frank on yksi holokaustin kuuluisimpia uhreja, koska hän kirjoitti juutalaisvainoilta piileskellessään päiväkirjan, joka on löytänyt tiensä meidän päiviin asti. Näimme päiväkirjan, salakäytävän sekä Frankien asuttamat huoneet.

Ensin kuitenkin suuntasimme keskustan länsipuolelle kaupunginosaan nimeltä Joordaan, missä on paljon taidegallerioita, ravintoloita ja erilaisia toreja (viite).

Ostimme torilta surinamelaisen vihanneksilla ja chilillä täytetyn piiraan. Surinamelaiset ovat indonesialaisten ohella yksi Hollannin suurimmista vähemmistöistä, jonka juuret juontavat aina 1600-luvulle asti, kun Hollanti harjoitti kolonialismia muiden Euroopan suurvaltojen tavoin. New York oli ensimmäiseltä nimeltään New Amsterdam.

Talon jälkeen ostimme ranskalaiset majoneesilla. Ranskalaisten perunoiden alkuperästä on olemassa ristiriitaisia näkymyksiä (viite, viite).

Vondelparkissa oli papukaijoja ja haikaroita, joista yksi tuli tervehtimään meitä parikin kertaa. Puistossa soitti afrikkalainen rumpuryhmä ja akrobaattiporukka harjoitteli ihmistornien tekemistä. Amsterdamin ravintoloiden laaja etninen kirjo on hyvä puoli kulttuurien kohtaamisesta, mutta paikallisen kontaktimme mukaan Amsterdamin lähiöissä kulttuurien törmäilyt eivät ole kaikkien mieleen.

Puistossa oli erityinen alue, missä grillaaminen oli sallittua sekä sammutusvälineistöä saatavilla.

Puiston jälkeen lähdimme takaisin hostellille ja tarkistimme matkalla Dam Squaren, missä sijaitsevat Hollannin kuninkaallinen palatsi (Royal Palace) sekä Uusi kirkko vuodelta 1385 (Nieuwe Kerk).

Vuokrasimme myös pyöräriksan kuljettajineen ja teimme kierroksen punaisten lyhtyjen alueella (viite). Kuskimme oli kotoisin talouskriisin runtelemasta Espanjasta, missä töitä ei kuulemma ole, kun taas Amsterdamissa hän tienaa muutaman tonnin viikossa. Kuskin kielitaidossa oli vielä tekemistä, mutta muuten meno oli railakasta.

Tiistai, 7.5.2013: Amsterdam

Päivän ensimmäinen tehtävä oli siirtyminen keskustan itäpuolelle, missä sijaitsi toinen majapaikkamme, Boten Anna. Halusimme kokeilla Amsterdamissa sekä hippihostellin että venemajoituksen.

Vene oli todella hyvässä kunnossa ja kaikin puolin miellyttävä tapa majoittua. Omistajat asuivat itsekin veneessä. Saimme heiltä käyttöömme museokortit, joilla sai vapaan sisäänpääsyn kaikkiin Amsterdamin museoihin.

Hollannissa oli taidemaalauksen kultakausi 1600-luvulla (lähde). Tuohon aikaan Hollanti oli Euroopan eli maailman vauraimpia maita ja johtavassa asemassa niin tieteessä, taiteessa kuin kaupankäynnissäkin. Ensimmäinen pörssi perustettiin Hollantiin vuonna 1602, kun Dutch East India Company -niminen yritys tarvitsi vakaampaa rahoitusta Aasian maustekauppaan.

Valitsimme Amsterdamin taidegallerioista Rijksmuseumin (Hollannin kansallismuseo), koska siellä oli monipuolisimmat kokoelmat. Suurmestari Rembrandtin teokset näyttivät keräävän eniten katsojia, mutta itseäni kiinnostivat enemmän kyllä laiva-aiheiset työt sekä rokokoon huonekalut.

Yksi merkittävimmistä syistä maalaustaiteen kukoistuksessa Hollannissa oli sinne levinnyt kalvinismi, joka on yksi 1500-luvun uskonpuhdistuksessa syntyneistä haaroista. Kalvinismi kielsi uskonnolliset maalaukset kirkoissa, mikä sai työttömäksi jääneet taidemaalarit tekemään teoksia kaupankäynnillä rikastuneelle porvaristolle. Samalla maalausten aiheet alkoivat maallistua.

Lepäsimme loppupäivän.

Keskiviikko, 8.5.2013: Amsterdam

Kolmannen päivän ohjelmassa oli ensimmäisenä kellunta- eli aistideprivaatiotankki (viite). Pimeässä ja äänieristetyssä tankissa on ruuminlämpöistä suolavettä. Idea on minimoida kaikki aistiärsykkeet, jolloin ihminen voi vaipua erikoiseen horrostilaan, missä voi kokea hallusinaatioita. Siis uneen? Hintaa 45 minuutin lillumiselle tuli 30 euroa.

Kellunnan jälkeen tapasimme Tijsjoriksen ja Jaran. Kävimme kolmessa pubissa: random, Café Gollem ja Café de Spuyt. Hollannissa on erinomainen oluttarjonta ja hintataso. Join maailman parhaaksi olueksi valitun Westvleteren 12 (viite).

Oluiden jälkeen menimme Vondelbunkeriin, missä oli menossa Tijsjoriksen kavereiden konsertti. Bunkkeri sijatsee sillan sisällä ja oleskelua siellä rytmitti tasaisin väliajoin sillan yli ajavat raitiovaunut. Konsertissa esiintyivät mieskuoro, flaamilainen tarinankertoja ja mystisen tee-se-itse-instrumentin soittaja. Kuoro oli harjoitellut yhden laulun myös suomeksi (Varjele vakainen luoja).

Illan päätteeksi kävimme toisen kerran punaisten lyhtyjen alueella. Oli mielenkiintoinen tunnelma kävellä metrien levyisiä kujia, kun molemmilla puolilla oli näyteikkunoissa vähäpukeisia naisia keimailemassa seireenien lailla. Me emme tällä kertaa tarvinneet heidän palveluitaan, mutta kyllä siellä moni tuntui hinnasta neuvottelevan.

Torstai, 9.5.2013: Bryssel (Belgia)

Päivän ohjelmamme oli siirtyminen linja-autolla Belgian puolelle Euroopan pääkaupunkiin Brysseliin. Matka EuroLines-bussilla maksoi kahdelta hengeltä 22 euroa. Bussimatka kesti kaksi ja puoli tuntia.

Veimme tavarat hostelliin ja lähdimme kaupunkikierrokselle.

Perjantai, 10.5.2013: Bryssel

Toinen päivä alkoi Euroopan Unionin hallintorakennuksista.

Lounaan jälkeen menimme Brysselin luonnontieteelliseen museoon, missä on laaja dinosauruskokoelma ja maailman suurimman löydetyn iguanodonlauman luut (viite).

Museon jälkeen jatkoimme Jubilee-puistoon. Ranskaksi puiston nimi on Cinquantenaire. Belgiassahan kaikelle on aina vähintään kaksi nimeä, nimittäin ranskan- ja flaaminkielinen. Usein on myös vielä englanninkielinen nimi ja Belgian kolmas virallinen kielihän onkin sitten saksa. Brysselissä pääkieli ainakin kaduilla kuulosti olevan ranska. Nämä kielikiistat ovat Belgian suurimpia sisäpoliittisia haasteita ja muun muassa pääasiallinen syy vuoden 2011 hallituskriisiin, jolloin Belgia oli peräti 541 päivää ilman toimivaa hallitusta.

Kiinnitin huomiota, että Belgiassa monet paikannimet on nimetty Leopold II:n mukaan ja ymmärtääkseni nykyinenkin hallitsija on saman suvun edustaja, joten ilmeisesti Belgiassa ei juurikaan häpeillä vuosien 1865-1909 tapahtumia (viite).

Mutta mehän voimme aina tarkastella betonibrutalismia.

Illalla tapasimme Aharonin, joka saapui kaupunkiin Antwerpenistä (50 km). Kävimme katsomassa kauppakatu Galeries Royales Saint-Hubertia, joka kuulemma edustaa belgialaisuutta hienoimmillaan A la Mort Subite -kahvilan kanssa. Maistelimme kahvilan oman gueuze-oluen eli villihiivalla käyneen maustamattoman lambic-oluen. Erikoiskokemusta hakevalle sitä voi suositella. Kahvilan sisustus on alkuperäisessä vuoden 1928 kunnossa. Pöytien alla oli sateenvarjotelineet.

Illalla haimme kebab poulet.

Lauantai, 11.5.2013: Bryssel (Belgia) ja Bottrop (Saksa)

Keskustasta puolen tunnin metromatkan päässä olevan Atomiumin erikoisuus on aikansa nopein hissi (5 m/s). Se rakennettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyyn (viite).

Rakennuksen sisällä tunsi kävelevänsä Space Odysseyn 2001:n sisällä.

Sitten oli aika pakata tavarat ja hypätä linja-autoon suuntana Saksa. Edessä oli neljän tunnin matka Esseniin. Oli vaihteeksi mukava vain loikoilla ja katsella maisemia.

Linja-auto pysähtyi Antwerpenissä (Belgia), Eindhovenissa (Hollanti) ja Duisburgissa (Saksa).

Esseniin saavuimme iltayhdentoista aikaan, missä Liisa olikin jo meitä vastassa. Essen on 580 000 asukkaallaan Saksan yhdeksänneksi suurin kaupunki. Kkymmenen kilometrin päässä olevassa Bottropissa asukkaita on 116 000. Iltapalaksi saimme saksalaista rusinaleipää erilaisilla juustoilla ja leikkeleillä.

Sunnuntai, 12.5.2013: Wuppertal (Saksa)

Olimme etukäteen miettineet, että Saksassa otamme rennosti, mutta Liisa olikin suunnitellut päivät täyteen ohjelmaa. Tämäkin toki sopi meille erinomaisesti, kun saimme samalla paikallisopastuksen läntiseen Saksaan ja erityisesti legendaariseen Ruhrin alueeseen (viite).

Ostimme Deutsche Bahnin osavaltiolipun päivän ajaksi. Päivä alkoi Bottropin kaupunginpuistolla, jonka jälkeen menimme katsomaan tippukiviluolaa (Dechenhöhle) ja kiipesimme mäen päälle.

Sitten matkustimme Wuppertaliin (43 km), joka on tunnettu erityisesti maailman vanhimmasta roikkuvasta raitiovaunujärjestelmästä vuodelta 1901 (viite). Ratikka kuuluu julkiseen liikenteeseen, joten osavaltiolippumme oikeutti kyytiin. Ratikka kulki näppärästi katujen yläpuolella ja pitkän pätkän myös jokea seuraillen. Hyvin tuntui toimivan yli sata vuotta vanha järjestelmä.

Illalla kävimme Bottropin Alpencenterin päällä.

Maanantai, 13.5.2013: Dorsten (Saksa)

Saksan osuuden toisena päivänä kävimme ruokakaupassa toteamassa, että hyllyssä on 80 volttista viinaa.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Lembeckin hyvin säilynyttä linnaa (viite). Saksassa kuten myös Ranskassa ja Englannissa, on paljon linnoja. Lembeckin linna on rakennettu 1600-luvun lopussa. On aina mielenkiintoista nähdä, miten aikansa eliitti on elänyt.

Linnan jälkeen vuorossa oli Erle, "tuhatvuotinen" puu (viite). Puun sisällä on kuulemma pidetty aikanaan oikeudenkäyntejä.

Tiistai, 14.5.2013: Essen (Saksa)

Kolmannen päivän ohjelmassa olivat vierailut Zeche Zollvereinissä (viite) ja Villa Hügelissa (viite).

Ruhrin alue vaurastui valtavasti 1800- ja 1900-luvuilla teollisen vallankumouksen myötä. Erityisesti hiilikaivos- ja terästeollisuus kukoistivat.

Kaivostoiminta Zollvereinin hiilikaivosteollisuusalueella alkoi vuonna 1847 ja päättyi 1993. Zollverein on maailmanperintökohde.

Kaivokselta kulkee suora ratikkalinja päivän toiseen pääkohteeseemme, Villa Hügeliin. Rakennus on ollut aikanaan Kruppin terästeollisuussuvun edustushuvila. Yrityksen mahtikausi oli 1800-luku ja 1900-luvun alkupuolisko, jolloin yritys oli muun muassa merkittävimpiä Venäjän, Turkin, Preussin ja Saksan armeijan aseistajia.

Villa Hügel lienee yksi aikakautensa moderneimpia asuinrakennuksia. Silmiinpistävää oli puumateriaalien runsas käyttö.

Päivän päätteeksi kävimme ihmettelemässä punkkareita ja Essenin keskustaa. Kaupungissahan on myös suurmestari Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (viite).

Keskiviikko, 15.5.2013: Köln (Saksa) + Firenze (Italia)

Tänään suoritimme viiden vaihdon matkan Bottropista Firenzeen Kölnin kautta kääntyen.

Reinjoen varrella sijaitseva Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki ja vanhin niistä. Se perustettiin roomalaiskaudella 38 ekr. Kaupungin merkittävin rakennus on juna-aseman vieressä oleva goottilaisen tyylisuunnan tuomiokirkko, jonka rakentaminen alkoi 1200-luvulla ja valmistuttuaan vuonna 1880 se oli maailman korkein rakennus (157 metriä). Kirkko on maailmanperintökohde.

Kölnin keskustasta menimme junalla Köln-Bonn-lentokentälle, mistä lensimme Italian Bolognaan.

Bolognassa hyppäsimme bussiin, joka ajoi vuoria kierrellen ja kaarrellen sadan kilometrin matkan Firenzeen. Kuski ohjasi teräsratsuaan rennolla yhden käden otteella samalla rekkoja ohitellen kaksikaistaisella moottoritiellä, jolla piennarta oli 10 cm. Italia vakuutti meidät samantien.

Firezen päässä jumituimme motarille kolarin takia. Italia lienee Euroopan hankalin maa liikkua autolla. Maassa on autoja suhteessa asukaslukuun enemmän kuin muissa suurissa maissa, maasto vuoristoista ja vuosituhansien aikana kehittyneet kaupungit ahtaita. Lisäksi julkisen liikenteen rakennustyöt keskeytyvät alituiseen korruption ja arkeologian vuoksi.

Perillä Firenzessä rautahevon kuljettaja kiskaisi rinkkamme viereiselle autokaistalle ja heilautti kättä, että asia kunnossa. No, kyllähän siinä viiden sekunnin aikaikkuna olikin liikenneruuhkan lomassa, jolloin kerkesimme laukut hyvin hakea.

Saavuimme Firenzeen iltakahdeksalta ja poijaat tulivat meitä vastaan asemalle. Haimme pitagyrot, joiden sisällä oli ranskalaisia. Illalla joimme viiniä ja kävimme läpi toimintasuunnitelmaa. Näimme gekon.

Torstai, 16.5.2013: Firenze (Italia)

Firenze sijaitsee kolme sataa kilometriä Roomasta pohjoiseen ja ihmisiä siellä asuu 366 000. Firenze oli renessanssin päänäyttämöistä.

Renessanssi oli taiteen kukoistuskausi ja antiikin sivistyksen uudelleensyntyminen, kun kaupankäynnillä ja pankkitoiminnalla rikastuneiden Italian kaupunkivaltioiden asukkaat alkoivat sisustaa asuntojaan uuteen uskoon.

1200–1700-luvuilla vaikuttanut firenzeläinen Medicin mahtisuku, johon kuului muun muassa kolme paavia, useita Firenzen ja Toscanan hallitsijoita sekä Ranskan kuningashuoneen jäseniä, on kotoisin nimenomaan Firenzestä.

Meidän päivämme alkoi kuitenkin hostellin aamupalalla, jonka tasoista en ole toista nähnyt. Tarjolla oli muun muassa kuten pekoniperunakakkuja, jäätelöä, sipsiä, tiramisua, risottoa, paistettu pinaattia ja 35 muuta ruoka-ainesta.

Päivän ensimmäinen kohteemme oli Medicien kappeli (viite). Sakastin on suunnitellut suurmestari Michelangelo ja katolla näkyvä yhdestä marmorista tehty kymmenpylväinen valkoinen kehikko kannattelee kuulemma täyskultaista palloa. Hyvä sisustusidea.

Kappelilta muutaman korttelin päässä sijaitsee maailmanperintökohde Santa Maria del Fiore eli Firenzen tuomiokirkko (valmistunut 1436), joka on yksi ihmiskunnan suurimmista voimannäytöistä (viite). Tiesin kyllä että kirkot ovat Italiassa komeita, mutta nyt kyllä vedettiin matto jalkojen alta. Kirkko on 115 metriä korkea, 153 metriä pitkä ja hyvin esteettinen ja yksityiskohtainen. Ulkopinnan vihreistä, valkoisista ja punaisista marmorilaatoista tehdyt nauhat ja ornamenttikuviot eivät tuo mieleen kirkkoa.

Tuomiokirkolta jatkoimme Piazza della Signorialle eli aukiolle, joka on ollut aikanaan Firenzen kaupunkivaltion keskus (1115-1531) (viite). Aukiolla sijaitsee myös Palazzo Vecchio, ylväs kaupungintalo, joka on rakennettu vuonna 1299. Aukion reunoilla oli useita taidokkaasti veistettyjä patsaita, joista ainakin osa oli aitoja replikoita.

Seuraavaksi oli vuorossa päivän pääkohde eli Uffizin galleria, joka on yksi maailman vanhimmista museoista (rak. vuonna 1560) ja renessanssin maalaustaiteen ykkönen.

Uffizin jälkeen oli ruokaa saatava, mutta kaikki pitseriathan olikin kiinni siestan aikaan ja nyt nimenomaan halusimme testata puu-uunissa paistettua pizzaa. Ei auttanut muu kuin hakea välinälkään gelatot eli italialaista jäätelöä. Olut vaikutti olevan Suomen hinnoissa, mutta varsinkin pulloviinit olivat halpoja: kaupassa muutaman euron ja ravintolassa talon viini oli 6-10 euroa litralta.

Pääsimme lopulta pitseriaan 10 minuuttia avaamisen jälkeen ja saimme viimeisen vapaan pöydän.

No mutta löytyikö viimein Haukiputaan Camillon pitsat voittanut? Ei löytynyt. Firenzeläisissä känkyissä oli turhan paksut pohjat ja täytteitä säästeliäästi.

Illan viimeisenä kävimme katsomassa uudestaan keskustan uljaimpia rakennuksia.

Perjantai, 17.5.2013: Firenze

Aamupalat, huoneen luovutus ja apteekissa vierailu oli päivän aloitus.

Päivän toisena tavoitteena oli kivuta Michelangelon aukiolle (viite). Sitä ennen tarkistimme Palazzo Pittin. Vuonna 1458 rakennettu renessanssiajan palatsi oli firenzeläisen pankkiirin Luca Pittin asunto. Myöhemmin sitä asuttivat Medicit ja Napoleon. Bobolin puutarhassa oli sitruunapuita.

Puutarhojen jälkeen kiipesimme Michelangelon aukiolle, mistä aukeavasta näköalasta otin ensimmäisen panoraamakuvani.

Michelangelon aukiolta laskeuduimme alas syömään sitruunakanaa. Sitten lähdimme kiitojunalla Roomaan.

Roomassa saimme ensikosketuksen yhteen Euroopan ruuhkaisimmista metroista, kun vielä iltakahdeksaltakin piti odottaa pari junaa ennen kuin mahduimmme kyytiin, vaikka metrot kulkivat kahden minuutin välein. Taskuvarkaiden paratiisi.

Muu seurue lähti vielä illan päälle Ólafur Arnaldsin kirkkokeikalle, mutta itse valitsin loikoilun.

Lauantai, 18.5.2013: Rooma (Italia)

Otimme ensimmäisen Rooman päivämme rennosti. Pitkän aamun jälkeen lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Ajatus oli katsella, mitä vastaan tulee, sulkien silmämme kuitenkin kohteilta, joihin olimme aikeissa tutustua tarkemmin tulevina päivinä.

Roomassa on yli 900 kirkkoa, joten mekin eksyimme samantien sisälle kahteen, mutta palaamme Rooman kirkkoihin myöhemmin.

Päivämme jatkui Via Nazionale -kadulla. Piipahdimme välipalalle kahvilaan, jossa oli sattumalta menossa Suomi–Ruotsi-jääkiekkopeli, jota oli muutama muukin suomalainen seurue katsomassa. Yllättävää että Italiassa katsotaan jääkiekkoa. Tai ainakin suomalaiset katsovat.

Kävelimme Via Nazionalen loppuun, missä sijaitsee Vittoria Emmanuele Monumentti, joka on rakennettu vuosina 1885-1925 Italian yhdistymisen kunniaksi (viite).

Vittoria Emmanuele Monumentti sijaitsee aivan antiikan Rooman tärkeimpien raunioiden vieressä. Jatkoimme kävelyä Via dei Fori Imperiali -katua pitkin, josta on näkymät niin Capitoline hillille, Forumille kuin Colosseumillekin.

Tänään ei kuitenkaan ollut antiikin Rooman päivä, vaan jatkoimme kävelyä kohti majapaikkaamme ohittaen sattumalta kuitenkin Rooman korkeimman obeliskin, Lateraanin, joka on rakennettu 1500 vuotta ekr (viite). Roomassahan on yli kymmenen obeliskia, jotka on haettu antiikin egyptiläisiltä.

On kiehtova ajatus, että 3500 vuotta sitten jokin kansa (egyptiläiset) on yhdestä kivestä rakentanut 40 metriä korkean kivipylvään, kirjoitellut siihen omat tarinansa ja sitten tulee pari tuhatta vuotta myöhemmin toinen kansa (roomalaiset), jotka varastavat ja kuskaavat pylväät kotikaupunkiinsa. Ja sitten tulee vielä kolmas kansa (suomalaiset), jotka ottavat pylväästä valokuvan.

Kaupasta ostimme illalliseksi lehtipihvit ja salaattivermeet. Viinillä ne saatoimme kitusiimme. Humalan siivittämänä kävimme yön pimeydessä katsomassa vuosina 270-275 rakennettua Aurelianuksen muuria (viite).

Rooman ympärillä menee myös Serviuksen muuri, joka on rakennettu 300-luvulla ekr. (viite), mutta jostain käsittämättömästä syystä emme käyneet sitä katsomassa.

Sunnuntai, 19.5.2013: Rantaloma Italiassa (Ostia)

Toisena päivänä lähdimme rannalle. Valitsimme kohteeksemme Ostia-rannan, jonne pääsee metron ja junan avulla tunnissa. Vieressä oleva Ostia Antica oli merkittävä antiikan Rooman satama (viite), mutta kuten todettua, niin tänään oli rantapäivä.

Vesi oli lämmintä ja aallokko voimakas. Saimme rantavahdinkin kerran juoksemaan luoksemme käsiään heiluttamaan.

Useamman tunnin rantaloikoilun aikana naukkailimme muutamat isot oluet per suu. Lähtiessämme pois tyhjän pullopussin kanssa, tulivat valvojat huolestuneena kysymään, selviäisimmekö varmasti. Eivät selvästikään ole käyneet Suomessa.

Illallisella menimme lähipitseriaan, missä paikallinen mafiaperhe oli pitämässä kai synttärikestejä. Quattro Stagioneen tuli sientä, artisokkaa, oliivia ja ... nakkia. Ravintolassa ostimme reissun halvimman talonviinin (6,5 euroa litra).

Maanantai, 20.5.2013: Castelli Romani

Kolmantena Rooman päivänä lähdimme Albano-järvelle, joka on muodostunut tulivuorikraateriin (viite). Järvi sijaitsee 25 kilometrin päässä Roomasta ja junamatka sinne kestää tunnin. Järven ympärillä olevaa useiden pikkukylien muodostamaa ryhmää kutsutaan Castelli Romaniksi (viite). Järven lähettyvillä sijaitsee myös Paavin kesäasunto (viite).

Olimme yrittäneet tavata junalippujen voimassaoloalueita ja poikkeuksen poikkeuksia, mutta niin vain konnari alkoi vaatia meiltä lisämaksua vääristä lipuista. Sattumalta juna kuitenkin pysähtyi poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksellisesti yllättäen konnarinkin ja onnistuimme väistämään.

Illalliseksi kokkasimme amerikanitalialaista herkkua eli pasta carbonaraa katkarapusalaatilla ja suunnittelimme tulevia päiviä. Vielä on parhaat edessä.

Tiistai, 21.5.2013: Vatikaani

Neljännen päivän ohjelmassa oli Vatikaani. Rooman ytimessä sijaitseva pikkuinen kaupunkivaltio on maailman ainoita teokratioita eli valtioita, jotka väittävät olevansa myös jonkin uskonnon tai filosofian itseoikeutettu pääkaupunki. Muut kolme teokratiaa ovat Mount Athos (viite), Iran (viite) sekä Tiibet (viite). Näiden valtioiden johtajia kutsutaan nimillä patriarkka, ajatollah, dalai-lama sekä tietenkin ystävämme paavi.

Nykyinen paavi on kirkon mukaan järjestysnumeroltaan 266 (lähde). Historian kuluessa on ollut myös epävirallisia vastapaaveja (viite) ja onpa paavin istuin sijainnut 1300-luvulla myös Ranskan Avignonissa.

Vatikaanin kaupunkivaltio on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin valtio. Pinta-ala on ainoastaan 0,49 neliökilometriä ja asukkaita maassa on 836 (vuonna 2012). Vatikaanilla ei ole maaseutua, teollisuutta tai luonnonvaroja, mutta sillä on oma posti, rautatieasema, helikopterikenttä sekä puutarhoja. Järjestyksestä vastaa Vatikaanin poliisi ja paavia suojelee sveitsiläiskaarti. Kaikilla vatikaanilaisilla on vähintään kaksoiskansalaisuus. Vatikaanin nykyiset rajat on määritetty vuonna 1929.

Varasimme etukäteen pääsyliput Vatikaanin puutarhoihin ja museoihin.

Puutarhojen jälkeen siirryimme sisätiloihin tarkistamaan Vatikaanin museot. Ensimmäisenä oli Pinacoteca (viite).

Seuraavana oli vuorossa Chiaramontin museo (viite) sekä suurmestari Danten käpy (viite).

Ja sitten oli vuorossa Museo Pio Clementino (viite).

Seuraavaksi tarkistimme museot Galleria dei Candelabri ja Galleria delle Carte Geografichen (viite).

Ja sitten seuraa suurmestari Rafaellon neljä huonetta (viite). Huoneet olivat alunperin paavin yksityistiloja.

Sitten olivat vuorossa Borgian huoneet (viite). Alkujaan Espanjasta kotoisin olleet Borgiat olivat yksi renessanssiajan Italian vaikutusvaltaisimmista suvuista, josta nousi myös kaksi paavia (viite).

Borgian huoneiden jälkeen astuimme Sikstuksen kappeliin (viite), joka on Ateenan koulun ohella Vatikaanin museoiden ja täten myös koko ihmiskunnan sykähdyttävimpiä nurkkakulmia. Värit ovat osuneet kohdalleen vuosina 1475-1483 suurmestari Michaelangelolla.

Viimeisenä herkkupalana oli vielä Vatikaanin kirjasto (viite).

Kirjaston jälkeen kiersimme Pietarinkirkon sisätilat, mutta palaamme asiaan tuonnempana.

Keskiviikko, 22.5.2013: Antiikin Rooma

Tänään oli vuorossa antiikin Rooma, joten sananen historiasta sanottava on.

Noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua Tiber-joen varrella Rooman lähellä eleli useita keskenään kauppaa käyneitä kansoja, kuten etruskit, latinalaiset ja sabiinilaiset.

Mytologian mukaan Rooman kaupunki perustettiin vuonna 753 ekr, kun Romulus ja Remus imivät naarassuden tissiä.

Pari sataa vuotta myöhemmin alueen hallintomuodoksi kehittyi tasavalta, kun viimeinen etruskikuningas syöstiin vallasta vuonna 509 ekr. Tasavallaksi hallintomuotoa voidaan kutsua, koska järjestelmässä oli patriisien eli maata omistavan yläluokan lisäksi merkittävää valtaa myös kansantribuunilla, joka taas valittiin niin sanotun tavallisen kansan parista (plebeijien). Aluksi Rooma oli vain yksi Italian monista kaupunkivaltioista, mutta diplomatian ja kehittyneiden sotastrategioiden ansioista Rooma hallitsi pian koko Välimeren aluetta.

Rooman tasavallasta tuli käytännössä Rooman valtakunta, kun Julius Caesar, taitava sotilasjohtaja, poliitikko ja juhlia järjestävä kansansuosikki eteni ensin tasavallan korkeimpaan virkaan konsuliksi, valloitti Gallian ja löi vastustajansa aloittamassaan sisällissodassa (viite). Sen jälkeen hän julistautui Rooman lakiin ja poikkeustilaan vedoten väliaikaiseksi diktaattoriksi.

Kävi kuitenkin sillä tavalla hassusti, että Juliusta vastaan syntyi salaliitto ja hänet murhattiin (44 ekr). Hänen jälkeensä valtaan nousi Gaius Octavius, myöhemmin Augustus, joka ei luopunutkaan väliaikaisista diktaattorin valtaoikeuksista.

Augustus hallitsi valtakuntaa yksinvaltiaana 40 vuoden ajan. Hänen jälkeensä kaikki muutkin keisarit näkivät parempana pitää kaikki valta itsellään.

Augustuksen ja Juliuksen lisäksi muita keskeisiä Rooman keisareita ovat olleet Caligula (37-41 jkr), Nero (54-68 jkr), Trajanus (98-117), Hadrianus (117-138 jkr), Marcus Aurelius (161-180 jkr) sekä Konstantinus Suuri (306-337 jkr), joka laillisti kristinuskon ja siirsi pääkaupungin Roomasta Konstantinopoliin eli nykyiseen Istanbuliin.

Antiikin Rooman historia voidaan jakaa siis kuningaskunnan, tasavallan ja keisarikunnan ajanjaksoihin, joista erityisesti viimeisin on populaarikulttuurissa tunnettu suurimman mahdin, vaurauden ja yksittäisten keisareiden saavutusten vuoksi. On arvioitu että Rooman väkiluku oli yli 1,5 miljoonaa ensimmäisellä vuosisadalla, kun edes lähelle vastaavia lukuja ovat yltäneet ainoastaan Konstantinopoli (noin vuosina 400–900), Xi'an (600–900) ja viimein 1800-luvulla Lontoo ja Pariisi (lähde). Rooman valtakunta oli aikansa ylivertainen supervalta.

Roomalaisten kieli (latina) levisi ympäri maailman Rooman valtakunnan aikana, joten nykykielissä on paljon sanoja näiltä ajoilta, kuten vaikka suomen kielessä palatsi, keisari, imperiumi, diktaattori ja konsuli. Latina on edelleenkin katolisen kirkon pääkieli ja sitä käytetään myös paljon lääketieteessä, biologiassa ja oikeustieteissä. Ranskan, espanjan, portugalin, italian ja romanian kielet ovat kehittyneet suoraan latinasta, joten niitä kutsutaankin romaanisiksi kieliksi. Myös englannin kielestä arvioidaan olevan noin 50 % peräisin tästä Tiber-joen varrella eläneestä pienen kalastavan kansan kielestä.

Roomalaisten merkittävimmistä keksinnöistä mainitsen akveduktit, tiet, lämmitetyt asunnot ja viemäröintijärjestelmät, jotka mahdollisivat erityisesti kaupunkien kasvun. Sotateknologia ja -strategiat sekä tieteet ja taiteet yleisesti kehittyivät valtavasti Rooman valtakunnan aikana. Tässä yhteydessä pitää mainita myös antiikin Kreikka, jonka perinnön roomalaiset pitkälti omaksuivat.

Meidän päivämme antiikin Roomassa alkoi Claudian akveduktilla (rak. 38–52), joka oli yksi Rooman tärkeimmistä vesijärjestelmistä (viite).

Päästyämme pääkallopaikalle kiipesimme ensimmäisenä Palatiumin kukkulalle, jolle Rooma on perustettu ja jonne myös talonsa rakensivat Rooman ensimmäinen keisari Augustus ja myöhemmin fasismijohtaja Mussolini.

Ja kyllähän pääjohtajalla oma hevosrata pitää olla, joten seuraavaksi tarkistimme Hippodromin (viite).

Ja koska Rooman suuruus voi olla hieman hankala havaita esitetyistä kuvista, niin seuraavassa rekonstruktoitu kuva Palatiumin rakennuksista.

Sitten laskeuduimme Palatiumin kukkulalta alas Forum Romanumille (viite).

Kävimme myös Colosseumin tarkistamassa (viite). Areena on valmistunut vuonna 80. Colosseumilla järjestettiin gladiaattoritaisteluita, villieläinnäytöksiä, ristiinnaulitsemisia sekä meritaisteluita, jolloin areena täytettiin vedellä. Katsomoihin mahtui kerrallaan 50 000 ihmistä. Hartwall-areenalle mahtuu 13 000 katsojaa.

Kolmas roomalainen huvittelualue Hippodromin ja Colosseumin lisäksi on Circus Maximus (viite). Siellä järjestettiin vaunukilpa-ajoja ja muita sirkushuveja kansalle. Areenalle mahtui 150 000 katsojaa.

Lopuksi vielä yleiskuva tältä maailmanhistorian tärkeimmältä pelipaikalta.

Illallisella haukkasimme äyriäistä ja kalaa.

18-24.5.2013, Rooman kirkot

Kuten lupasin, Rooman kirkoista saamme nauttia kokonaisen oman kappaleen verran. Seuraavaksi tulee kymmenen roomalaista kirkkoa, jotka kävimme tarkistamassa. Kirkot on järjestetty rakennusvuoden mukaan uusimmasta vanhimpaan.

Pietarinkirkko (rakentaminen alkoi vuonna 1506)

Vaikka Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko on maailman suurin ja hienoin kirkko, niin se ei ole erityisen vanha (viite). Nykyisen Pietarinkirkon paikalla on itse asiassa sijainnut aikanaan Konstantinuksen basilika, joka rakennettiin jo 330-luvulla (viite). Konstantinuksen basilika oli yksi neljästä varhaiskristillisestä basilikasta, joista kolme muuta ovat edelleen pystyssä. Näemme näistä muutaman tuonnempana.

Kristinuskohan syntyi ajanlaskun alussa, mutta vasta keisari Konstantinus Suuri laillisti sen 300-luvulla. Tämän jälkeen osa roomalaisista rakennuksista on muutettu kirkoiksi, joten vanhimmat kirkkorakennukset ovat 300-lukuakin vanhempia.

Pietarinkirkkoon on haudattu 91 paavia. Suurmestarit Raffaello ja Michalangelo ovat osallistuneet kirkon suunnitteluun. Kirkko on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Sikstuksen kappeli (1475)

Sikstuksen kappelihan tulikin jo tarkistettua Vatikaanin kierroksella, mutta tämän kerran näemme sen toisen kerran (viite).

Tuhannen vuoden kirkottomuus

Rooman valtakunta romahti 400-luvulla, joten kului tuhat vuotta, jolloin kirkkoja ei Roomaan rakennettu. Kristinuskohan ei kuitenkaan maailmasta hävinnyt, vaan päinvastoin jatkoi vahvistumistaan, mutta 500-luvulta eteenpäin uusia kirkkoja rakennettiin lähinnä bysantin alueelle Kreikkaan ja Turkkiin sekä muun muassa Iberian niemimaalle, mutta ei siis enää Roomaan (lähde).

Tässä kohtaa pitää mainita kuitenkin neljä muuta kirkkoa, jotka ovat rakennettu ennen Sikstuksen kappelia ja jotka olimme tarkistaneet jo reissun aikaisemmissa vaiheissa: Duomo (1296), Basilica di Santa Crocen basilika (1294), Basilica of Santa Maria Novella (1279) sekä Kölnin katedraali (1248).

San Pietro in Vincoli (439)

Rooman valtakunnan aikana rakennetuista kirkoista uusin, jossa kävimme, on nimeltään San Pietro in Vincoli (viite). Siellä sijaitsevat Pietarin pyhäinjäännökset sekä suurmestari Michelangelon veistämä Mooses.

Santa Maria Maggiore (432)

Santa Maria Maggiore on yksi neljästä katolisen kirkon korkeimman tason kirkoista eli varhaiskristillisistä basilikoista (viite). Kirkko on maailmanperintökohde ja sinne on haudattu muun muassa suurmestari Bernini (viite), Napoleonin sisko Pauline Bonaparte sekä kuusi paavia. Kirkko sijaitsee Vatikaanin eksterritoriaalisella alueella (viite).

Santi Giovanni e Paolo al Celio (398)

Santi Giovanni e Paolo al Celio on rakennettu roomalaisten asuntojen päälle (viite). Kirkon vieressä on vankityrmiä, joissa villieläimet ovat kuulemma odottaneet vuoroaan ennen Colosseumille siirtymistä.

San Giovanni in Laterano (324)

San Giovanni in Laterano on katolisen kirkon äitikirkko eli tärkein ja vanhin (viite). Näin ollen siellä sijaitsee myös paavin valtaistuin. Myös kommunistit kokoontuvat kirkon edustalle. Kirkkoon on haudattu 21 paavia.

Tässä kohtaa on hyvä vielä kerrata, että kristinuskon laillisti Rooman keisari Konstantinus Suuri, joka oli vallassa vuosina 306–337. Lateraanikirkko oli hänen ensimmäinen kirkollinen rakennushanke. Muutaman vuoden päästä tästä noin vuoden 330 tienoilla nykyisen Pietarinkirkon paikalle rakennettiin Konstantinuksen basilika, joka on sittemmin purettu.

Tässä kohtaa olemme käsitelleet kolme neljästä varhaiskristitystä basilikasta (Lateraanikirkko, Konstantinuksen basilika ja Santa Maria Maggiore). Neljäs on nimeltään San Paolo fuori le mura, jonka ensimmäinen versio rakennettiin myös vuonna 324 (viite).

Maxentiuksen basilika (310)

Basilika on alunperin kreikkalainen rakennus, jonka roomalaiset omaksuivat käyttöönsä. Alkujaan basilikat olivat kaupan- ja oikeudenkäyntinäyttämöitä ja vasta kristinuskon leviämisen myötä niitä alettiin muuntaa uskonnollisiksi rakennuksiksi (viite). Nykykielessä basilika on synonyymi kirkolle, jonka arkkitehtuurinen rakenne on sellainen, että rakennuksen keskilaiva on korkeampi kuin sivulaivat, jolloin rakennuksen sisälle saadaan isompi määrä auringonvaloa.

Maxentiuksen basilika oli antiikin Rooman suurin ja myös viimeinen basilika (viite). Basilikan rakennustyöt aloitti keisari Maxentius ja ne saattoi päätökseen Konstantinus Suuri. Maxentiuksen basilikan jälkeen Konstantinus Suuri rakennuttikin jo basilikojen sijaan kirkkoja, kuten juuri mainitun Lateraanikirkon.

Täsmälleen ottaen Maxentiuksen basilika ei ole koskaan ollut kirkko, mutta koska se on arkkitehtuuriltaan ollut esikuva tuleville kirkkorakennuksille, niin hyväksyn sen mukaan listalle.

Diolectian kylpylä (298)

Santa Maria degli Angeli e dei Martiri on rakennettu roomalaisen kylpylän raunioille, minkä vuoksi fasadia ei ole ja itse sali on uima-altaan muotoinen (I viite, II viite).

Antoninuksen ja Faustinan temppeli (141)

Antoninuksen ja Faustinan temppeli muutettiin San Lorenzo in Mirandan nimiseksi kirkoksi 600- tai 700-luvulla (viite).

Pantheon (120)

Rooman vanhimpien kirkkojen sarjassa viimeisenä meillä on vuorossa Pantheon (viite), joka on myös yksi parhaiten säilyneitä antiikan ajan rakennuksia. Keisari Hadrianus rakennutti temppelin noin vuonna 120 ja kirkoksi se muutettiin 600-luvulla. Pantheonin kattokupoli on edelleen maailman suurin holvattu rakennelma. Kupolin sisähalkaisija on 43,44 metriä ja näin ollen maailman suurin raudoittamattomasta betonista rakennettu kupoli.

18-25.5.2013, Rooman loput

Lopuksi sekalaisia kuvia, jotka eivät ole vielä paikkaansa löytäneet.

Loppusanat

Suurmatkamme kunniaksi nostan esiin vielä kaksi asiaa. Ensinnäkin on sanottava, että italialainen liikennekulttuuri on apokalyptista, mikä ei tietenkään ole yllätys, kun tietää, että kaikki tiet vievät Roomaan. Taksikuskin kyyti pääkaupungin kaduilla oli Linnanmäen possujunaakin julmempi. Töötti lauloi ja nyrkki heilui, kun edellä ajavat suharit matelivat ainoastaan 30 km/h yli rajoituksen.

Krran jäimme seuraamaan tilannetta, kun eräs autoilija joutui pysäköityjen autojen piirittämäksi kaikista muista suunnista, paitsi siitä, mistä hän oli itse tullut. Kuskin ainoa keino poistua tilanteesta olisi ollut peruuttaa satoja metrejä takaisin sinne, mistä tulikin, mutta hän päättikin toimia toisin. Ensin autoilija tööttäili aikansa. Sitten hän hyppäsi ulos heiluttamaan nyrkkiä. Kun sekään ei auttanut, niin seuraavaksi tarinamme sankari yritti selvittää edessä olevan auton omistajan rekisterinumeron perusteella. Sen jälkeen hän lähti juoksemaan läheisiä kahviloita ja kukkakauppoja läpi. Tässä vaiheessa me luovutimme. Italia vei voiton.

Toisekseen on todettava, että renessanssin suurmestarit eivät olleet pelkästään oman aikansa suuruuksia, vaan he kestävät vertailun myös tähän päivään. Paradoksaalisesti he omistivat työnsä kirkolle ja jumalalle, kun taas heidän töidensä myötä maailma kehittyikin sekulaarimpaan suuntaan, sillä antiikin ihanteita korostava renessanssi johti seuraavina vuosisatoina ensin valistukseen, sitten teolliseen vallankumoukseen ja lopulta tähän kirjoitukseen.

On siis paikallaan ottaa uusintana teos, joka todistaa, että kävin siellä, paikassa pyhimmässä, lännen ytimessä, huoneessa Ateenan koulun.

Lisäksi olen velvoitettu kertomaan, että rikoin matkalla junamatkustuksen nopeusennätykseni: 242 km/h.