Project-Z

Eurooppa (2013): Amsterdamista Roomaan (Kölnin kautta)

Language:    Published: 2013-10-11   Modified: 2021-01-24   Views: 15323   Type: Travel
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Lähdimme Unskin kanssa etsimään eurooppalaista kulttuuria keväällä 2013. Teemat vaihtelivat pilvestä paaviin, etanasta EU:hun ja renessanssista roikkuvaan raitiovaunuun. Tarkka ajankohta: 5-26.5.2013.

Artikkelihistoria

  • 2020-12-23 Tarkistettu kieli.
  • 2013-10-11 Artikkeli julkaistu.
  • 2013-06-06 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Johdanto

Lähdimme siis kolmannelle omatoimimatkalle ulkomaille keväällä 2013. Kantavaksi pääteemaksi valitsimme eurooppalaisen kulttuurin metsästyksen. Matkan alku- ja loppupisteiksi otimme itseoikeutetusti Amsterdamin ja Rooman. Lisäksi Saksan Bottropissa oli tarjolla ilmainen majoitus, joten pääreitti oli valmis. Amsterdamista siirtyisimme linja-autolla ensin Brysseliin ja sitten Saksan puolelle, mistä lentäisimme Italiaan ja päätyisimme lopulta Firenzen kautta Roomaan ja Vatikaaniin.

Tällä kertaa siirtymiä julkisilla liikennevälineillä vaadittiin kahdeksan, kun edellisillä kahdella reissulla (Lontoo + Budapest ja Praha) niitä oli yhteensä yksi - jos meno- ja paluulentoja ei huomioida.

Bottropin Liisa-tädin lisäksi sovimme tapaamiset Tijsjoriksen kanssa Amsterdamissa ja Aharonin kanssa Brysselissä. Kimmo ja Kononen liittyivät seuraamme Firenzessä loppumatkan ajaksi.

Kaikki kohdemaat kuuluvat Euroopan rahaliittoon, joten valuuttaa meidän ei tarvinnut vaihtaa. Lopulliseksi päiväbudjetiksi per henkilö muodostui 100 euroa sisältäen kaiken.

Kimmo on myös tehnyt matkaraportin (viite).

Sunnuntai, 5.5.2013: Amsterdam (Alankomaat)

Ensimmäisenä matkapäivänä piti tehdä neljä vaihtoa: Sörnäisissä, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, Oslossa ja Amsterdamin lentoasemalla. Amsterdamin infrastruktuuri vaikutti kehittyneeltä ja toimivalta, kliiniseltä ja keinotekoiseltakin. Maisemat näyttivät kuin olisi legomaailmassa.

Lähdon hetki (2013-05-05)

Lähdön hetki (2013-05-05)

Keskustan rautatieasemalta ulos kävellessä huomio kiinnittyi kevyen ja julkisen liikenteen määrään ja sujuvuuteen. Leveiden pyöräteiden lisäksi keskusta on täynnä kanavia, joissa kulkee niin yksityisveneitä kuin julkisen liikenteen laivoja ja asuupa moni paikallinen myös talopaatissa.

Vaikka olimme turistialueen ytimessä, oli ilmapiiri positiivinen: katumusiikki raikasi, ihmiset iloitsivat ja autojen melua ei kuulunut juurikaan. Tätäkö se paljon puhuttu eläväinen eurooppalainen meininki on? Bongasimme heti myös reissun ensimmäiset käsi kädessä kävelevät miehet. Ja eipä aikaa kauan kulunut myöskään ennen ensimmäistä kannabishajuhavaintoa. Etukäteismielikuvamme Hollannista tulivat siis samantien vahvistetuiksi.

Amsterdamin rautatieasema (2013-05-05)

Amsterdamin matkakeskuksen pyöräparkki (2013-05-05)

Majoituimme ensimmäiset kaksi yötä kymmenen hengen dormissa reppureissaajien suosimassa Flying Pig Downtown -hostellissa. Olemme tähän asti yöpyneet reissuillamme aina privaattihuoneissa, mutta halusimme nyt kokeilla tälläistäkin. Hostellissa oli baari, poltteluhuone ja railakas meininki.

Flying Pig Downtown king bed (2013-05-05)

Kävimme illalla vielä tarkistamassa lähiseudut.

Nuudelit wannabe japanilaisessa (2013-05-05)

Suomalaisten pyhiinvaelluskohde Amsterdamissa (2013-05-05)

Jalkapallokannattajien karnevaalit (2013-05-05)

Beurs van Berlage, vanha pörssitalo. Osakekauppahan kehitettiin nimenomaan Amsterdamissa 1600-luvulla, kun haluttiin jakaa epävarmojen mertentakaisten kauppareissujen riskejä. (2013-05-05)

Illan lopuksi käytiin coffee shopissa eli paikassa, jossa myydään kannabista ja missä sitä saa myös käyttää (viite). Suomessahan tämän monikäyttöisen kasvin päihdekäyttö kriminalisoitiin 70-luvulla, kun amerikkalaiset saivat YK:n kautta muutettua maailman yleisen mielipiteen kasvia vastaan - lukuunottamatta Intiaa, joka sai poikkeusluvan jatkaa perinnettä.

Vuosien myötä suhtautuminen kasviin on kuitenkin muuttunut jälleen myönteisemmäksi. Jos Intiaa ei lasketa, niin Hollanti oli ensimmäinen maa, joka kasvin laillisti. Kannanbiskahviloita on ollut maassa vuodesta 1976 lähtien. 2000-luvulla on moni muukin maa dekriminalisoinut käytön (viite): Kolumbia (1994), Portugal (2001), Meksiko (2009), Tshekki (2010), Sveitsi (2012), Ecuador (2013). Yhdysvaltojen osavaltioista Coloradossa ja Washingtonissa käyttö on kokonaan laillistettu (2012) ja kahdessatoista muussa osavaltiossa käyttö on dekriminalisoitu. Lisäksi on mielenkiintoista, etteivät hollantilaiset itse ole suuria kannabiksen käyttäjiä (lähde), mutta maan matkailuteollisuus lienee hyötynyt liberaaleista laeistaan valtavasti.

LISÄYS (2018): Itävalta ja Australia liittyivät dekriminalisoijiin vuonna 2016 sekä useat Yhdysvaltojen osavaltiot. Myös Espanjassa ja Georgiassa on henkilökohtainen käyttö sallittua de facto.

Laughing Buddha -budia, käsidesi ja mangomehua kannabiskahvilassa (2013-05-05)

Maanantai, 6.5.2013: Amsterdam

Päivän tavoitteeksi otettiin vierailu Anne Frankin talossa ja keskustan suuressa puistossa, Vondelparkissa. Anne Frank on yksi holokaustin kuuluisimpia uhreja, koska hän kirjoitti juutalaisvainoilta piileskellessään päiväkirjaa, jonka hänen tuttavansa olivat ottaneet talteen ja jonka he antoivat hyvin säilyneenä Annen keskitysleiriltä palanneelle isälleen sodan jälkeen. Kirja on tunnetuin uhrin kirjoittama aikalaiskuvaus toisen maailmansodan juutalaisvainoista.

Ensin kuitenkin suunnattiin keskustan länsipuolelle kaupunginosaan nimeltä Joordaan (viite), joka on tunnettu taidegallerioista, ravintoloista ja toreistaan. Mekin satuttiin markkinoiden aikaan paikalle. Ostimme surinamelainen vihanneksilla ja chilillä täytetyn piiraan ja tuoreista hedelmistä puristetun mehun. Surinamelaiset ovat indonesialaisten ohella yksi Hollannin suurimmista vähemmistöistä, jonka juuret juontuvat aina 1600-luvulle asti, jolloin Hollanti harjoitti muiden Euroopan suurvaltojen tavoin kolonialismia. New York'kinhan oli alkuperäiseltä nimeltään New Amsterdam.

Joordaanin tori (2013-05-06)

Anne Frankin talo osoittautui turistirysäksi. Koska jonoa oli ulkopuolella noin sata metriä, menimme ensin lounastamaan läheiseen viehättävään kasvisravintolaan. Anne Frankin talo, jossa Frankin perhe siis piileksi sodan aikana, on nykyään yksi Hollannin suosituimpia turistikohteita ja tunnelma sen mukainen. Nähtiin päiväkirja, salakäytävä ja Frankien asuttamat huoneet.

Kasvislounas (2013-05-06)

Amsterdamissa monet asuvat laivataloissa. (2013-05-06)

Talon jälkeen haettiin ranskalaiset majoneesilla. Ranskalaiset on muuten ainakin belgialaisten ja hollantilaisten mielestä nimetty virheellisesti, koska ranskalaiset perunat ovat alkujaan Flaamilaisten alueelta, johon kuuluvat siis Hollanti ja Belgian pohjoispuolisko sekä pieni osa Ranskaa. Hollantilaiset ja belgialaiset kutsuvatkin ranskalaisia flaamilaisiksi perunoiksi. Ja olihan amerikkalaisillakin muutaman vuoden (2003-2006) ajan käytössä Freedom fries -nimitys boikottina Ranskaa kohtaan, joka ei tukenut Yhdysvaltoja Irakin sodassa (viite).

Ranskalaisia perunoita tulisi kutsua flaamilaisiksi perunoiksi. (2013-05-06)

Vondelparkissa oli papukaijoja, haikaroita ja muita hassuja lintuja, joista yksi tuli meitäkin katsomaan pari kertaa. Puistossa soitti afrikkalainen rumpuryhmä ja akrobaattiporukka harjoitteli ihmistornien tekemistä. Amsterdamin ravintoloiden laaja etninen kirjo on selkeä hyvä puoli kulttuurien kohtaamisesta, mutta paikallisen kaverin mukaan lähiöissä kulttuurien törmäilyt eivät välttämättä ole kaikkien mieleen.

Puistossa oli erikoisuutena erillinen alue, missä grillaaminen oli sallittua ja sammutusvälineistöä saatavilla.

Hassu haikara Vondelparksisa (2013-05-06)

Grillaaminen sallittua! (2013-05-06)

Puistoilun jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin hostellille ja poikettiin matkalla Dam Squarella, missä sijaitsevat muun muassa Hollannin kuninkaallinen palatsi (Royal Palace) ja Uusi kirkko (Nieuwe Kerk).

Vuokrasimme myös pyöräriksan kuljettajineen ja teimme kierroksen punaisten lyhtyjen alueella (viite). Kuskimme oli kotoisin talouskriisin runtelemasta Espanjasta, missä töitä ei ole tarjolla, mutta Amsterdamissa tekee kuulemma muutaman tonnin tiliä viikossa. Ei hänen englannin kielen taitonsa ihan turistioppaan tasolla ollut, mutta meno oli kyllä vauhdikasta.

Amsterdam (2013-05-06)

Tiistai, 7.5.2013: Amsterdam

Päivän ensimmäinen tehtävä oli siirtyminen keskustan itäpuolelle, missä sijaitsi toinen majapaikkamme, Anna-vene. Halusimme kokeilla Amsterdamissa sekä reppureissaajien suosiman hostellin että venemajoituksen, joten jouduttiin sitten kerran muuttamaan.

Vene oli todella hyvässä kunnossa ja kaikin puolin miellyttävä tapa majoittua. Omistajat asuivat itsekin veneessä. Saimme heiltä käyttöön museokortit, joilla sai vapaan sisäänpääsyn kaikkiin Amsterdamin museoihin. Olimme muutenkin suunnitelleet tästä museopäivää, joten kortit kelpasivat meille erinomaisesti.

Majapaikkamme Boten Anna (2013-05-07)

Anna-laivan keittiö (2013-05-07)

Hollantihan on kuuluisa taidemaalauksen kultakaudestaan 1600-luvulla (lähde). Tuohon aikaan Hollanti oli Euroopan vauraimpia maita ja johti maailmankauppaa, tiedettä ja taidetta. Ensimmäinen pörssikin perustettiin juuri Hollantiin (1602), kun Dutch East India Company -niminen yritys tarvitsi vakaampaa rahoitusta kolonialistiseen maustekauppaan Aasiasta.

Yhtenä merkittävimmistä syistä maalaustaiteen kukoistukseen on Hollantiin levinnyt kalvinismi (yksi 1500-luvun uskonpuhdistuksessa syntyneistä haaroista), joka kielsi uskonnolliset maalaukset kirkoissa. Tämä sai taiteilijat tekemään uudenlaisia tauluja, joita uusi rikastunut porvaristo halusi ostaa itselleen ja osoittaa näin omaa valtaa ja sivistystä. Syntyi kysyntää ja tarjontaa maalliselle taiteelle.

Valitsimme Amsterdamin taidegallerioista Rijksmuseumin (Hollannin kansallismuseo), koska siellä oli monipuolisimmat kokoelmat. Rembrandtin teokset näyttivät keräävän eniten katsojia, mutta itseäni kiinnostivat enemmän kyllä laiva-aiheiset teokset. Myös rokokoon aikaiset huonekalut olivat tyylikkäitä.

(2013-05-07)

Museon jälkeen kävimme syömässä Leidseplein lähellä meksikolaisessa ravintolassa (Matias). Alueella oli lukematon määrä kiinnostavia ravintoloita, mutta tällä kertaa meksikolaisen sisäänheittäjä veti pisimmän korren. Safkan jälkeen haettiin leipomosta pari herkkupalaa ja loppuilta lepäiltiin.

Lepo (2013-05-07)

Keskiviikko, 8.5.2013: Amsterdam

Päivän ohjelmassa olisi ensimmäisenä kellunta- eli aistideprivaatiotankki (viite). Pimeässä ja äänieristetyssä tankissa on ruuminlämpöistä suolavettä. Idea on minimoida kaikki aistiärsykkeet, jolloin ihminen voi vaipua erikoiseen horrostilaan, missä voi kokea hallusinaatioita. Tuntui kuin kelluisi avaruudessa. Hintaa 45 minuutin makoilulle tuli noin 30 euroa.

Aistideprivaatiotankki (2013-05-08)

Kellunnan jälkeen tapasimme kaverini Tijsjoriksen ja Jaran. Käytiin kolmessa pubissa: random kulmapubi, Café Gollem ja Café de Spuyt. Hollannissa on erinomainen oluttarjonta ja hintataso. Näissä pubeissa tuli juotua muun muassa yhtenä maailman parhaimpana oluena pidettyä Westvleteren 12:ta (viite) sekä Gouden Carolus Tripeliä. Suomessa näitä ei saa juuri mistään.

Tijsjoris, Lassi, Jara (2013-05-08)

Café Golemissa (2013-05-08)

Café de Spuytin olutlista (2013-05-08)

Olustelun jälkeen käppäiltiin Voldenparkin vieressä olevalle Vondelbunkerille, missä oli tarjolla Tijsjoriksen koulukavereiden ilmaiskonsertti. Bunkkeri sijatsee sillan sisällä ja oleskelua siellä rytmitti tasaisin väliajoin sillan yli ajavat raitiovaunut. Konsertissa esiintyivät mieskuoro, tarinankertoja (flaamiksi...) ja jonkin mystisen tee-se-itse-instrumentin soittaja. Sattumalta kuoro veti myös yhden biisin suomeksi (Varjele vakainen luoja).

Vondelbunkerilla kuorolaulantaa (2013-05-08)

Varjele vakainen luoja Vondelbunkerilla (2013-05-08)

Konsertin jälkeen lähdettiin etsimään ravintolaa samalta alueelta, missä aiempi meksikolainen ravintola oli - aluetta kuulemma kutsutaan Amsterdamin ravintola-alueeksi. Tällä kertaa päädyttiin indonesialaiseen Bojoon ja tilasimme ruoaksi paahdettua possua ja nautakastiketta, jotka ovat tyypillisiä indonesialaisia ruokia.

Indonesialaista sapuskaa (2013-05-08)

Korpitsat (2013-05-08)

Kävimme illan päätteeksi kävelemässä punaisten lyhtyjen alueella ja tällä kertaa kiersimme hieman tarkemmin pikkukujiakin, jotka todellakin olivat pikkukujia, kun leveys oli luokkaa alle metrin. On kyllä erikoista kävellä katua pitkin, kun puolen metrin päässä itsestä on punainen ikkuna, jonka takana on puolialaston nainen keimailemassa seireenin lailla. Alue käsitti useamman korttelin, joten näitä huoneita on varmasti satoja.

Punaisten lyhtyjen naiset vuokraavat huoneita käyttöönsä haluamakseen ajaksi ja toimivat niissä ilmeisesti yksityisyrittäjinä. Me emme tällä kertaa kaivanneet heidän palvelujaan, mutta kyllä siellä moni hinnasta neuvotteli. Amsterdam on toden totta liberaali kaupunki. Kävelimme myös yhden homokadun läpi, mikä tarkoitti noin kymmentä perättäistä pubia ja ravintolaa, jotka liputtivat avoimesti sateenkaaren puolesta. Kyllähän pubeissa on tottunut näkemään karvaisia miehiä, mutta näissä oli kyllä toisenlainen tunnelma.

Punaiset lyhdyt (2013-05-08)

Torstai, 9.5.2013: Bryssel (Belgia)

Päivän pääohjelmana oli busseilu naapurimaahan Belgiaan ja sen pääkaupunkiin Brysseliin. Matka EuroLines-bussilla maksoi yhteensä 22 euroa.

Bussia odotellessa kerkesi sommitella valokuvan. (2013-05-09)

Bussimatka kesti kaksi ja puoli tuntia ja katseltavaa riitti. Hollanti on tasainen maa.

Yritin kovasti bongata matkalla Belgian rajan, mutta en sitä kyllä huomannut. Jossain vaiheessa alkoi vastaan tulla tuttujen panimoiden nimiä ja viimein nähtiin Belgian lippukin, jolloin viimeistään tiesi olevansa uudessa maassa. Maiden välillä oli hyvin vapaa raja siis.

Alankomaissa on alankoa. (2013-05-09)

Ensimmäinen varma havainto Belgiasta (2013-05-09)

Brysselissä nakattiin kamat hostellille ja lähdettiin samantien katselemaan noin kilometrin päässä olevaa Brysselin kuuluisinta turistikohdetta, UNESCO:n maailmanperintökohde Grand Placea. Ja niin hieno aukio olikin, että allekirjoittaneella repesi housut. Aukion ihmettelyn jälkeen mentiin sivukujalle, jonka varrella oli noin kymmenen kreikkalaista ravintolaa. Ostimme Tessalonika-nimisestä ravintolasta gyrot, joiden laatu oli Budapestin kanssa samalla eli erinomaisella tasolla.

Brysselin Noordstation-bussiasema (2013-05-09)

Helleenien katu ja erinomaiset gyrot (2013-05-09)

Gyrojen jälkeen mentiin viereiseen pubiin eli Little Delirium Caféen, missä oli neljäkymmentä hanaa laatuoluita! Pääasiassa tarjonta oli belgioluita, mikä sopi meille vallan mainiosti. Juomia sai tilattua myös pienemmissä laseissa ja hinnat olivat sopivia: kuusi 2 dl juomaa maksoi 12 euroa (To via... from Mikkeler, Bersalis Triple, Gouden Carolus Xmas, Jean Chris 2, Val Dieu Triple, Olde Scratch Amber).

Little Delirium Café (2013-05-09)

Sitten jatkettiin käppäilyä ja käytiin bongaamassa Manneken Pis, jonka suosiota on vaikea ymmärtää. Seuraava mainitsemisen arvoinen paikka oli Place Royale ja kuninkaallinen palatsi. Sitten käytiin kuninkaallisessa puistossa, kuvattiin Belgian parlamenttitalo sekä Pyhän Mikaelin ja Pyhän Gudulan katedraalit.

Belgian (epä)mielenkiintoisin nähtävyys, Manneken pis (2013-05-09)

(2013-05-09)

Parlamenttitalopisteet haettu (2013-05-09)

Yrittäessämme löytää Manneken pis -patsaan naispuoleista versiota, Jeanneke Pis:iä (viite), päädyimme sympaattiselle ravintolakujalle, missä oli kymmeniä ravintoloita, jotka vaikuttivat olevan pääasiassa mereneläviin keskittyneitä. Joka toisessa pöydässä oli ämpärillinen simpukoita. Jatkoimme kuitenkin matkaa kohti hostellia ja haettiin jälleen halvat gyrot iltapalaksi. Tämänkertaiset gyrot menivät kärkeen ja Brysselissä ei taidettu lopulta muuta syödäkään. Bryssel ohitti Budapestin gyrokuninkuudessa.

Ravintolakujia (2013-05-09)

Perjantai, 10.5.2013: Bryssel

Päivä alkoi uusien housujen ostolla. Sitten metro EU-hallintoalueelle, joka sijaitsee noin kolme kilometriä keskustasta kaakkoon. Kiertelimme EU-parlamentin ulkopuolella ja nautimme välipalaa Leopoldin puistossa.

Leopold II eli Belgian kuningas vuosina 1865-1909 ja melkoinen veijari. Belgian valloittamassa Kongossa kuoli hänen aikanaan 2-15 miljoonaa ihmistä. Lisäksi ihmisten käsiä katkottiin, kun he eivät saaneet kerättyä tarpeeksi kumia tai norsunluuta päivän aikana. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että kongolaiset alkoivat itse katkomaan toisiltaan käsiä, joilla he pystyivät korvaamaan kumikiintiöt.

Belgiassa useat paikannimet on nimetty Leopoldin mukaan ja ymmärtääkseni nykyinenkin hallitsija on saman suvun edustaja, joten ilmeisesti Belgiassa tätä historian ajanjaksoa ei kovin paljoa häpeillä, mikä on outoa.

Missä EU, siellä minä. (2013-05-10)

EU-parlamentti (2013-05-10)

Huumoripaikalla asunto (2013-05-10)

Piknik Maalbeekin puistossa (2013-05-10)

Puistoilun jälkeen menimme luonnontieteelliseen museoon. Tämän museon erikoisuutena on laaja dinosauruskokoelma ja erityisesti maailman suurimman löydetyn iguanodonlauman luut (viite). Vuonna 1878 löydettiin Bernissartin hiilikaivoksesta 29 iguanodon luurankoa ja näistä yhdeksän on näytteillä Brysselin museossa.

Iguanodoneja Belgian luonnontieteellisessä museossa (2013-05-10)

Museon jälkeen jatkettiin Lonely Planetin ehdottamaa kävelyreittiä pitkin kohti Jubilee-puistoa, joka lienee riemukaarineen yksi Brysselin tunnetuimmista näkymistä. Ranskaksi puiston nimi on Cinquantenaire. Belgiassahan kaikelle on aina vähintään kaksi nimeä, nimittäin ranskan- ja flaaminkielinen. Usein on myös vielä englanninkielinen nimi ja Belgian kolmas virallinen kielihän onkin sitten saksa. Brysselissä pääkieli ainakin kaduilla kuulosti olevan ranska. Nämä kielikiistat ovat Belgian suurimpia sisäpoliittisia haasteita ja muun muassa pääasiallinen syy vuoden 2011 hallituskriisiin, jolloin Belgia oli peräti 541 päivää ilman toimivaa hallitusta. Katsomalla karttaa voi havaita syyn: Belgia on usean suuren kielialueen risteymässä.

Brysselin riemukaari (2013-05-10)

Jubilee-puisto (2013-05-10)

Jubilee-puiston jälkeen olivat vuorossa Marie-Louise-aukio, Burundin suurlähetystö (Brysselissä on maailman eniten suurlähetystöjä eli 182), Kongressin kolumni ja Brysselin keskusrautatieasema, johon olimme sopineet tapaamisen työkaverini Aharonin kanssa. Hän asuu Antwerpenissä (50 km Brysselistä) ja tuli sieltä viettämään iltaa kanssamme.

Aharonin kanssa käytiin ensin katsomassa kauppakatu Galeries Royales Saint-Hubertia, joka kuulemma edustaa belgialaisuutta hienoimmillaan A la Mort Subite -kahvilan kanssa, johon menimme seuraavaksi. Maistelimme kahvilan oman gueuze-oluen eli villihiivalla käyneen maustamattoman lambic-oluen. Erikoista makunautintoa hakevalle tätä voi suositella. Kahvilan sisustus on alkuperäisessä vuoden 1928 kunnossa. Pöytien alla oli sateenvarjotelineet.

Johanna ja Aharon Galeries Royales Saint-Hubertissa (2013-05-10)

Aitoa menoa A la Mort Subite -kahvilassa (2013-05-10)

(2013-05-10)

Aharon lähti yöjunalla takaisin kotia ja me kävimme hakemassa yöpalaksi kebab poulet.

Suklaapuodista sai kiitokset suomeksikin. (2013-05-10)

Lauantai, 11.5.2013: Bottrop (Saksa)

Lähdimme aamupäivästä käymään noin puolen tunnin metromatkan päässä olevassa Atomiumissa, joka on erikoisuutensa vuoksi varmasti yksi Brysselin ikonisimpia rakennuksia. Se rakennettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyyn (viite) ja 5 m/s maksiminopeudella kulkeva hissi oli aikansa nopein.

Atomium (2013-05-11)

Rakennuksen sisällä tunsi kävelevänsä Space Odysseyn 2001:n sisällä. Ylhäältä oli huikeat näkymät kaupungin ydinkeskustaan ja varsinkin lähellä sijaitsevan Yhdysvaltojen paviljongin ja Mini-Eurooppapuiston näki hyvin. Atomiumin jälkeen käytiin tallustelemassa viereisessä Parc de Laeken -kuninkaallisessa puistossa.

Atomium (2013-05-11)

Atomium (2013-05-11)

Atomium (2013-05-11)

Atomiumin hissi oli aikansa nopein (5 m/s) (2013-05-11)

Atomium (2013-05-11)

Sitten metroiltiin takaisin hostellille, maisteltiin tuoretta vohvelia karamellikastikkeella, haettiin kaupasta halpaa belgiolutta, syötiin gyrot ja käveltiin Noordstationin bussiasemalle odottamaan linja-autoamme. Edessä oli neljän tunnin matka Esseniin. Oli mukava vain möllöttää ja katsella maisemia.

Vohvelia karamellikastikkeella (2013-05-11)

Belgituliaisia (2013-05-11)

Linja-automme kävi ainakin Antwerpenissä (Belgia), Eindhovenissa (Hollanti) ja Duisburgissa (Saksa).

Antwerpenin rautatieasema (2013-05-11)

Esseniin saavuimme joskus iltayhdentoista aikaan, jossa Johannan Liisa-täti oli meitä vastassa. Essenistä on Bottropiin noin 10 kilometriä. Essen on 580 000 asukkaallaan Saksan yhdeksänneksi suurin kaupunki ja Bottropissa asukkaita on noin 116 000. Iltapalaksi saimme saksalaista rusinaleipää herkullisilla juustoilla ja leikkeleillä.

Sunnuntai, 12.5.2013: Wuppertal (Saksa)

Olimme etukäteen miettineet, että Saksassa otetaan rennosti ja huolletaan itseämme, mutta terästäti-Liisa olikin suunnitellut päivät täyteen ohjelmaa. Tämäkin sopi meille erinomaisesti.

Kävimme aamukävelyllä läheisessä metsäpuistossa.

Windmühlenweg (2013-05-12)

Overbeckshof (2013-05-12)

Bottropin kaupunginpuisto (2013-05-12)

Ostimme juna-asemalta Deutsche Bahnin (Saksan VR) osavaltiolipun päivän ajaksi. Ensimmäiseksi mentiin kolmella vaihdolla Iserlohnin (noin 70 km) tippukiviluolaan (Dechenhöhle), joka löydettiin vuonna 1868 rautatietä rakennettaessa. Luola on 870 metriä pitkä - turisteille esillä on tosin vain 360 metriä - mutta kyllä ohjatulla kierroksella siinäkin oli nähtävää. Emme ole aiemmin käyneet tälläisessä, joten hieno oli. Luolassa oli luolakarhun jäänteet, pari turkoosia vesiallasta ja mineraalipylväs, jota ei oltu myyty miljoonalla eurolla brittiläiselle liikemiehelle. Luolan jälkeen kiivettiin läheisen mäen päälle ja näköalat olivat huimaavia. Kyllä Saksa on hieno maa.

Bottropin juna-asema (2013-05-12)

Dechenhöhle (2013-05-12)

Sonderhorst (2013-05-12)

Sonderhorst (2013-05-12)

Iso etana (2013-05-12)

Sitten junailtiin Wuppertaliin (43 km), joka on tunnettu erityisesti maailman vanhimmasta roikkuvasta raitiovaunujärjestelmästä vuodelta 1901 (viite). Ratikka kuuluu julkiseen liikenteeseen, joten meidän osavaltiolippumme kelpasi. Ratikka kulki näppärästi katujen yläpuolella ja pitkän pätkän myös jokea seuraillen. Hyvin tuntui toimivan yli sata vuotta vanha järjestelmä.

Wuppertalin roikkuva raitiovaunu (2013-05-12)

Wuppertalin roikkuva raitiovaunu (2013-05-12)

(2013-05-12)

Wuppertalissa tuli maisteltua saksalainen gyro, johon oli kovat odotukset, sillä onhan Saksassa suuri turkkilainen vähemmistö. Mutta ainakin Wuppertalin rautatieasematunnelin gyro oli heikoin tähän astisista. Syönnin jälkeen matkustettiin takaisin Bottroppiin (40 km) ja käytiin katsomassa turkkilaista lähiötä, missä ei montaa kantasaksalaista enää asunut. Lopuksi käytiin vielä paikallisen Alpencenterin päällä katselemassa ympäristöä.

Näkymä Bottropin Alpencenteristä (2013-05-12)

Näkymä Bottropin Alpencenteristä (2013-05-12)

Maanantai, 13.5.2013: Dorsten (Saksa)

Aamupäivästä lähdimme katselemaan Bottropin keskustaa. Reilun puolen miljoonan asukkaan Essenin ollessa noin sadantuhannen asukkaan Bottropin vieressä, on Bottrop käytännössä vain tavallista isompi suurkaupungin lähiö. Kierrellessämme kauppoja ja keskustaa näimme tavallisten saksalaisten elämäntapaa, sillä Bottroppiin ei moni turisti eksy. Erikoisuutena mainittakoon 80 voltin viinat ruokakaupassa ja supermarkettityyliset hyvinvointikaupat, joissa myytiin lääkkeitä, erikoisruokavaliotuotteita, hygieniatuotteita ja urheiluravinteita.

Bottropin kunnantalo (2013-05-13)

Bottropin keskuskatu (2013-05-13)

Iltapäivällä ajeltiin Dorsteniin katsomaan Lembeckin linnaa (viite). Saksassa kuten myös esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa, on paljon linnoja ja tämäkin Lembeckin linna on erittäin hyvin säilynyt. Sisätilatkin olivat alkuperäisessä sisustuksessaan. Linna on rakennettu 1600-luvun lopussa, mutta sitä on toki uudistettu useaan otteeseen vuosisatojen aikana. Saimme henkilökohtaisen oppaan, kun muita kävijöitä ei tullut kierrokselle. On mielenkiintoista nähdä, miten eliitti on aikanaan elänyt.

Lembeckin linna (2013-05-13)

Lembeckin linna (2013-05-13)

Linnan jälkeen vuorossa oli Femeichen "tuhatvuotinen" puu, Erle (viite). Puun sisällä on kuulemma pidetty aikanaan oikeudenkäyntejä.

Tuhatvuotinen Erle (2013-05-13)

Tiistai, 14.5.2013: Essen (Saksa)

Päivän ohjelmassa oli vierailu Essenissä ja erityisesti sen kahdessa tunnetuimmassa kohteessa, nimittäin Zeche Zollvereinissä (viite) ja Villa Hügelissa (viite).

UNESCO on valinnut Zollvereinin hiilikaivosteollisuusalueen maailmanperintökohteeksi. Ruhrin alue, missä aikamme pääasiassa vietimme Saksan osuudellamme, on tunnettu 1800-luvun puolivälin tienoilla alkaneesta hiilikaivos- ja terästeollisuudestaan. Zollvereinin kaivos oli yksi suurimmista. Kaivostoiminta alkoi 1847 ja päättyi lopullisesti vuonna 1993. Osa tehtaan sisätiloista on kunnostettu erilaisten gallerioiden ja museoiden käyttöön. Erityisesti tehdasalueen ulkoreunoja pitkin kulkenut reitti oli mielenkiintoinen.

Zeche Zollverein -tehdasalue (1847-1993) (2013-05-14)

Zeche Zollverein (2013-05-14)

Zeche Zollverein (2013-05-14)

Zeche Zollverein (2013-05-14)

Zeche Zollverein (2013-05-14)

Ruhrin museo (2013-05-14)

Kaivokselta kulkee suora ratikkalinja päivän toiseen pääkohteeseemme, Villa Hügeliin. Huvila on ollut aikanaan Kruppin terästeollisuussuvun edustushuvila. Yrityksen mahtikausi oli 1800-luku ja 1900-luvun alkupuolisko, jolloin yritys oli muun muassa merkittävimpiä Venäjän, Turkin, Preussin ja Saksan armeijan aseistajia.

Villa Hügel on rakennettu vuonna 1873. (2013-05-14)

Villa Hügel (2013-05-14)

Villa Hügel lienee yksi aikakautensa moderneimpia asuinrakennuksia. Silmiin pistävää oli puumateriaalien runsas käyttö.

Päivän päätteeksi käytiin vielä ihmettelemässä Essenin keskustaa. Kaupungissahan on myös Alvar Aallon suunnittelema oopperatalo (viite).

Essenin matkakeskus (2013-05-14)

Keskiviikko, 15.5.2013: Köln (Saksa) + Firenze (Italia)

Päivän ohjelmassa oli viiden vaihdon matka Bottropista Firenzeen, jonne Kimmo ja Kononen matkustivat myös samana päivänä Helsingistä Rooman kautta. Onnistuimme melkein missaamaan ensimmäisen vaihdon (Essen-Dellwig Ost), kun juna-asemalta piti osata suunnistaa muutaman sadan metrin päässä olevalle toiselle asemalle ilman opasteita. Oberhausissa vaihdettiin toisen kerran ja sitten tulimmekin Kölniin, jossa meillä oli pari tuntia katseluaikaa.

Liisan talo (2013-05-15)

Reinjoen varrella sijaitseva Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki ja vanhin suurkaupungeista. Se perustettiin roomalaiskaudella 38 eaa. Kaupungin tunnetuin nähtävyys on juna-aseman vieressä oleva goottilaisen tyylisuunnan tuomiokirkko, jonka rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja valmistuttuaan 1880 se oli maailman korkein rakennus (157 metriä). Kirkko kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin.

Kölnin tuomiokirkko ei mahtunut kuvaan.

Kölnin tuomiokirkko (2013-05-15)

Kölnin rautatieasema (2013-05-15)

Kölnin keskustasta mentiin vielä junalla Köln-Bonn-lentokentälle, mistä lennettiin Italian Bolognaan.

Bolognassa hypättiin bussiin, joka ajoi mäkiä kaarrellen noin sadan kilometrin matkan Firenzeen. Kuski ajoi rennolla otteella rekkoja ohitellen kaksikaistaisella moottoritiellä, jolla ei ollut piennarta nimeksikään. Ja kun reitti kulki vuoristoisella seudulla, niin koko ajan toisella puolella tietä oli jyrkkä pudotus.

Firezen päässä jumituttiin vielä motarille kolarin takia. Italiassa on varmaan Euroopan hankalin liikenne: autoja on suhteessa asukaslukuun eniten suurista maista, maasto mäkistä ja kaupungit ahtaita. Lisäksi julkisen liikenteen projektit keskeytyvät vähän väliä, kun tehdään arkeologisia löytöjä. Perillä Firenzessä kuskimme kiskaisi rinkkamme suoraan viereiselle autokaistalle ja heilautti kättä, että homma kunnossa.

Pari tuntia odottelua Bolognan lentokentällä (2013-05-15)

Bussissa Bolognasta Firenzeen (2013-05-15)

Saavuimme Firenzeen iltakahdeksalta ja pojat tulivat meitä vastaan asemalle. Haettiin paikalliset gyrot (ranskalaiset pita-leivän sisällä...?) ja hörpittiin hostellimme sisäpihalla viiniä ja speksattiin tulevien päivien toimintasuunnitelmaa. Nähtiin gekko seinällä.

Kimmo ja Kononen (2013-05-15)

Torstai, 16.5.2013: Firenze (Italia)

Firenze sijaitsee kolme sataa kilometriä Roomasta pohjoiseen ja ihmisiä siellä asuu 366 000. Firenze on renessanssiajan merkittävin kaupunki ja sen myötä Euroopan suosituimpia matkailukohteita.

1200-1700-luvuilla vaikuttanut firenzeläinen Medicin mahtisuku johon kuului muun muassa kolme paavia, useita Firenzen ja Toscanan hallitsijoita sekä Ranskan kuningashuoneen jäseniä, on kotoisin Firenzestä. Medicit rikastuivat kaupankäynnillä ja pankkitoiminnalla. Saamiansa rahojaan he käyttivät paitsi hulppeiden huviloiden rakentamiseen, myös taiteeseen. Heidän tukemia taiteilijoita olivat muun muassa Donatello, Masaccio, Botticelli, Leonardo da Vinci, Michelangelo, Raffaello, Ghirlandaio, Vasari ja Filippo Lippi poikansa Filippinon kanssa. Näitä taiteilijoita on myöhemmin arvioitu renessanssiajan merkittävimmiksi uranuurtajiksi.

Renessanssihan oli taiteen kukoistuskausi ja antiikin sivistyksen uudelleensyntyminen, jolloin taiteilijat ja tieteilijät alkoivat vapautua kirkon otteesta. Tämä nähdään myöhemmin johtaneen uskonpuhdistukseen ja tieteen ja teknologian läpimurtoihin. Tästä syystä on perusteltua sanoa, että joka puolella Firenzeä näkyvät Medicin vaakunat ovat muistutus suvun merkittävästä vaikutuksesta ei vain Firenzeen ja Italiaan vaan koko maailmaan ja ihmiskuntaan.

Meidän päivämme alkoi hostellin aamupalalla, jonka tasoista ei toista ole vastaan tullut. Erilaisia kylmiä ja lämpimiä tarjottavia oli useita kymmeniä, kuten pekoniperunakakkuja, jäätelöä, sipsiä, tiramisua, risottoa ja paistettu pinaattia.

Hostellin aamupala (2013-05-17)

Kävelimme ensin Medicien kappelille, joka on rakennettu suvun kunniaksi. Sakastin on suunnitellut Michelangelo ja katolla näkyvä yhdestä marmorista hakattu kymmenpylväinen kehikko kannattelee täyskultaista palloa.

Medicien kappeli ja taaempana täyskultainen pallo. Rakennettu 1555. (2013-05-16)

Kappelilta muutaman korttelin päässä sijaitsee UNESCO:n maailmanperintökohde Santa Maria del Fiore eli Firenzen tuomiokirkko (valmistunut 1436), joka on yksi maailman upeimmista rakennuksista (viite). Tiesin kyllä että kirkot ovat Italiassa komeita, mutta nyt kyllä vedettiin matto jalkojen alta. Kirkko on 115 metriä korkea, 153 metriä pitkä ja hyvin yksityiskohtainen ja kaikin puolin esteettinen. Ulkopinnan vihreistä, valkoisista ja punaisista marmorilaatoista tehdyt nauhat ja ornamenttikuviot ovat uskomattoman upeita.

Santa Maria del Fiore, Firenzen tuomiokirkko, Duomo. Rakennettu 1296-1436. Revi siitä. (2013-05-16)

Duomo (2013-05-16)

Duomo (2013-05-16)

Duomo (2013-05-16)

Tuomiokirkolta jatkoimme Piazza della Signorialle eli aukiolle, joka on ollut aikanaan Firenzen kaupunkivaltion keskus (1115-1531) (viite). Aukiolla sijaitsee myös ylväs kaupungintalo (rakennettu 1299), joka piti tietenkin kuvata. Aukion reunoilla oli useita taidokkaasti veistettyjä patsaita, joista ainakin osa oli aitojen replikoita.

Palazzo Vecchio, rakennettu 1299 (2013-05-16)

Pialla della Signoria (2013-05-16)

Neptunuksen lähde (2013-05-16)

Herkules ja Nero (2013-05-16)

Seuraavaksi oli vuorossa päivän pääkohde eli Uffizin galleria (rakennettu 1560), joka on renessanssitaiteen ykkösgalleria maailmassa. Gallerian kuuluisimpia töitä ovat muun muassa Venuksen syntymä (Botticelli, 1486) (viite), Annunciation (Leonardo, 1472) (viite), Bacchus (Caravaggio, 1595) (viite), Madonna del cardellino (Raphael, 1505) (viite) ja Doni Tondo (Michelangelo, 1507) (viite).

Huoneita Ufficin galleriassa on loputtomasti ja neljän tunnin jälkeen saimme tarpeeksemme ja kävelimme loput huoneista suoraan läpi - siihenkin meni vielä tunti. En ole intohimoinen taiteen, varsinkaan maalaustaiteen kuluttaja, mutta onneksemme Kimmo on aiheeseen perehtynyt ja luennoi meille olennaisimpien taulujen keskeisimmät huomiot. Marialla on lähes aina sininen mekko päällä ja taiteilija itse, jos on maalauksessa mukana, on yleensä ainoa, joka katsoo taulun katsojaa.

Uffizi ja Kimmo (2013-05-16)

Uffizin jälkeen oli ruokaa saatava, mutta kaikki pitseriathan olikin kiinni siestan aikaan. Halusimme ehdottomasti testata puu-uunipitsaa, joten ei auttanut kuin hakea välinälkään gelatot eli italialaista jäätelöä, joka on muuten parempaa kuin ällömäkeat jenkki- tai sveitsiläisjäätelöt. Juotiin myös odotellessa kahvit, olutta ja viiniä. Olut tuntuu olevan Suomen hinnoissa, mutta varsinkin pulloviinit ovat halpoja: kaupassa muutaman euron ja ravintolassakin talon viini oli aina 6-10 euroa litran kannu.

(2013-05-16)

Pääsimme lopulta pitseriaan 10 minuuttia avaamisen jälkeen ja saimme viimeisen vapaan pöydän. Alkuruoaksi mozzarellaköntti särpimineen ja pääruoaksi pitsat.

No mutta löytyikö viimein Haukiputaan Camillon pitsat voittaneet? Ei. Näissä känkyissä oli turhan paksut pohjat ja täytteitäkin oli säästeliäästi käytetty, mutta tämä se taitaa olla pitsatyyli Italiassa.

Alkupalaksi mozzarellamöhkäle kavereineen (2013-05-16)

Matkalla takaisin hostellille käytiin Piazza della Repubblicalla, missä kymmenet arabit yrittivät myydä uusinta villitystä, jonkinlaista valolennokkia. Olen usein ihmetellyt, miksi aina yhdessä ja samassa paikassa on myymässä kymmeniä tyyppejä yhtä ja samaa tuotetta. Yhdellä aukiolla myydään lennokkeja, seuraavalla sateenvarjoja ja kolmannella hassunhauskoja limaklönttejä. Itse saattaisin etsiä paikan, jossa ei ole ketään muita myymässä ainakaan samaa tuotetta.

Tasavallan aukio oli pari tuhatta vuotta sitten forum eli roomalainen keskustori.

Illan viimeisenä kohteena kävimme vielä uudestaan ihailemassa Firenzen tuomiokirkkoa mustaa taivasta vasten, ah. Hostellin puutarhassa otettiin vielä yhdet pitkät ennen unia.

Firenzen tuomiokirkko yöllä (2013-05-16)

Firenzen tuomiokirkko yöllä (2013-05-16)

Palazzo Vecchio yöllä (2013-05-16)

Perjantai, 17.5.2013: Firenze

Aamupalat, huoneen luovutus ja Lonely Planetista bongatussa apteekissa vierailu (Farmaceutica di Santa Maria Novella) oli päivän aloitus. Johanna on virkansa puolesta pyrkinyt aina uusissa maissa käymään paikallisessa apteekissa. Ihmetyksemme oli suuri, kun apteekkikin oli erittäin hieno. Ilmeisesti apteekki oli jonkinlainen nähtävyys itsessään, kun paikalla tuntui olevan enemmän turisteja valokuvaamassa kuin asiakkaita ostoksilla. Ja ilmeisesti myyntiartikkelitkin olivat lähinnä sikahintaisia tuoksuja. Apteekki on yksi maailman vanhimmista. Perustamisvuodeksi on merkitty 1221.

Farmaceutica di Santa Maria Novella. Avattu 1221. (2013-05-17)

Jatkoimme kävellen Firenzen läpi kulkevan Arno-joen siltoja puolelta toiselle vuorotellen. Erityisesti keskiaikainen Ponte Vecchio (rakennettu 1335), joka ainoana selvisi toisesta maailmansodasta, on sykähdyttävä. Sillan rakenteissa on asuntoja ja katutason yläpuolella menee erillinen käytävä, jota Medicit pääsivät kulkemaan joutumatta laskeutumaan rahvaan joukkoon ja välttivät salamurhille otollisen paikan.

Ponte Vecchio, rak. 1335 (2013-05-17)

Ponte Vecchio (2013-05-17)

Päivän tavoitteena oli kivuta Michelangelon aukiolle (viite. Sitä ennen katsastettiin Palazzo Pitti. Vuonna 1458 rakennettu renessanssiajan palatsi oli firenzeläisen pankkiirin Luca Pittin asunto. Myöhemmin sitä asuttivat Medicit ja Napoleon. Bobolin puutarhassa oli sitruunapuita.

Palazzo Pitti (2013-05-17)

Boboli Gardens (2013-05-17)

Boboli Gardens (2013-05-17)

Reissun virallinen ryhmäkuva, Firenze (2013-05-17)

Puutarhojen jälkeen kiipesimme Michelangelon aukiolle, mistä aukeavasta näköalasta oli pakko ottaa panoramakuvat.

Michelangelohan oli renessanssiajan merkittävimpiä yleisneroja Leonardo da Vincin ja Raffaellon ohella. Hän veisti, maalasi, suunnitteli rakennuksia ja runoili. Hänen tunnetuimpia töitään ovat David-patsas, Pietà (viite), Viimeinen tuomio (viite) ja Sikstuksen kappelin kattofreskot (viite) sekä Piazza del Campidoglion (viite) ja Pietarinkirkon (viite) osittainen suunnittelu. Michelangelo oli erittäin tuottelias ja hänen töitään on useissa paikoissa pääasiassa Firenzessä ja Roomassa. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän toteutti Roomassa useiden eri paavien toimeksiantoja, jolloin hän suunnitteli muun muassa Pietarinkirkon suuren kupolin.

da Vinci on haudattu firenzeläiseen Santa Crocen basilikaan (viite), jonne on näköjään haudattu myös Galileo Galilei (viite) ("nykytieteen isä") ja Niccolò Machiavelli (viite) (politiikan tutkimuksen kehittäjä). En ihan heti keksi kovempaa kolmikkoa haudattuna samaan paikkaan.

Firenze (2013-05-17)

Basilica of Santa Crocen basilikaan on haudattu suurmestarit Galileo, Machiavelli ja Michelangelo. (2013-05-17)

Michelangelon aukiolta laskeuduimme alas syömään paikalliseen trattoriaan, joka erona ristoranteen tarkoittaa enemmän perheravintolaa eli hintataso on edullisempi ja miljöö vähemmän fiini. Sitruunakana oli maukas. Gelatojen ja oluiden kautta juna-asemalle odottamaan kiitojunaa Roomaan.

Sitruunakanaa trattoriassa (2013-05-17)

Firenzen juna-asema (2013-05-17)

Junan huippunopeus oli 250 km/h, mikä on henkilökohtainen maanopeusennätykseni - ainakin jos ei lasketa lentokoneen nousu- tai laskukiihdytystä. Korvat menivät lukkoon, kun juna meni tunneliin tai poistui sieltä. Roomassa piti metrolla säätää itsemme majapaikkaan ja saimmekin ensikosketuksemme yhteen Euroopan ruuhkaisimmista metroista, kun vielä iltakahdeksaltakin piti odottaa pari metrojunaa ennen kuin mahduttiin sisään. Onneksemme niitä kulki minuutin parin välein.

Junasiirtymä Roomaan (2013-05-17)

Majotuimme Roomassa Airbnb-asuntoon. Muut lähtivät vielä illan päälle Ólafur Arnaldsin kirkkokeikalle, kun itse valitsin mieluummin loikoilun.

Ólafur Arnalds

Lauantai, 18.5.2013: Rooma (Italia)

Päätettiin pitää vapaapäivä lomailusta ja tehdä, mitä mieleen tulee. Pitkän aamun jälkeen lähdimme kävelemään kauppahallia kohti ja ensimmäinen mielenkiintoinen kohde oli San Giovannin portti Aurelianuksen muurissa, joka on rakennettu 275 (viite).

Rooman ympärillähän menee myös toisen aikakauden muuri, Serviuksen muuri, joka on rakennettu 300-luvulla eaa (viite). Periaatteessa on vielä kolmaskin muuri aivan Palantium-kukkulan ympärillä (viite), joka oli siis Rooman valtakunnan keisareiden asuinpaikka ja mistä muuten periytyy sana palatsi. Näistä kolmesta eri muurista on säilynyt nykypäivään yllättävän iso osa ja niiden läpi tulikin käveltyä lähes joka päivä.

Aurelianuksen muuri (2013-05-18)

Matkalla kauppahallille näimme San Giovanni in Laterano -kirkon (viite edustalla kommunistien mielenosoitus. Poliisit olivat paikalla. Mainittu kirkko on paavin virallinen kirkko - ei suinkaan Pietarinkirkko. Pietarinkirkko ei ole myöskään katolisen maailman äitikirkko, mutta palataan tähän myöhemmin. Kauppahallista ostettiin tuoreita appelsiinejä, mutta eipä ne sen makoisampia ollut kuin Kontulan Alepasta ostetut.

Kommunistien mielenosoitus (2013-05-18)

Kauppahallin kalatiski (2013-05-18)

Gelatojen jälkeen menimme ensimmäisen kerran kirkon sisälle Roomassa. Kirkko oli Santa Maria Maggiore (viite) ja se on virallisesti Vatikaanin eksterritoriaalinen alue. Vatikaanillahan tai tarkemmin sanoen katolisella kirkolla on ollut vuosisatoja paljon valtaa kulisseissa, mutta onpa heidän hallinnoima maa-aluekin ollut 1700-luvun lopussa tuhansia neliökilometrejä. Tämän päivän Vatikaanin rajat on määritetty Benito Mussolinin aikana vuonna 1929 ja pinta-ala on enää vain 0,44 neliökilometriä.

Santa Maria Maggiore on yksi katolisen kirkon neljästä korkeimman tason kirkoista. Muita ovat jo aiemmin mainitut Pietarinkirkko, San Giovanni in Laterano ja Saint Paul Outside the Walls (viite).

Santa Maria Maggiore on rakennettu vuosien 432-1743 aikana ja se on UNESCO:n maailmanperintökohde. Kirkkoon on haudattu muun muassa Gian Lorenzo Bernini, Napoleonin sisko Pauline Bonaparte ja kuusi paavia.

Santa Maria Maggiore. Rakennettu 432-1743. (2013-05-18)

Roomassahan on yli 900 kirkkoa, joten seuraavaksi menimme taas kirkkoon, joka oli tällä kertaa Santa Maria degli Angeli e dei Martiri (viite). Kirkko on rakennettu 1562 ja sen on suunnitellu Michelangelo. Kirkko on rakennettu roomalaisen kylpylän raunioille ja tämä näkyy kirkon pohjaratkaisussa - fasadia ei ole ja itse sali on uima-altaan kokoinen ja muotoinen. Toisena erikoisuutena kirkon lattialla on suuri aurinkokello.

Toisin kuin aiemmin vierailemissamme italialaisissa kirkoissa, Martirissa oli oikaistu koristelussa ja maalattu katot ja seinät näyttämään kolmiulotteiselta. Yleisesti ottaen on sanottava, että Italian tunnetuimmat kirkot ovat erittäin hienoja sisältä. Joka puolella on hyvin pikkutarkasti tehtyjä maalauksia, veistoksia ja freskoja. Kultaa on usein näkyvillä ja varsinkin kirkkojen kryptat (eli haudat) ovat puhuttelevia, kun joskus voi jopa nähdä haudatun henkilön läpinäkyvässä arkussaan.

Santa Maria degli Angeli e dei Martiri (2013-05-18)

Piazza della Repubblica (2013-05-18)

Päivä jatkui vaateshoppailulla Via Nazionale -kadulla. Piipahdimme välipalalle kahvilaan, jossa oli sattumalta juuri menossa Suomi-Ruotsi-jääkiekkopeli, jota oli muutama suomalainen seuruekin tullut katsomaan. Yllättävää että Italiassa katsotaan jääkiekkoa. Tai ainakin suomalaiset katsovat.

Katudivari (2013-05-18)

Suomi-Ruotsi-jääkiekkopeliä katsomassa (2013-05-18)

Kävelimme Via Nazionalen loppuun, missä sijaitsee huikea Vittoria Emmanuele Monumentti, joka on rakennettu vuonna 1885-1925 yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan kunniaksi. Valkoisesta marmorista tehty rakennus toimii nykyään Italian yhdistymisen museona (viite.

Vittoria Emmanuele Monumentti, Altare della Patria, Isänmaan alttari, rakennettu 1885-1925 (2013-05-18)

Vittoria Emmanuele Monumentti, Altare della Patria, Isänmaan alttari (2013-05-18)

Vittoria Emmanuele Monumentti on aivan antiikan Rooman kuuluisien raunioiden vieressä (ja päälläkin itse asiassa), joten jatkoimme seuraavaksi kävelyä Via dei Fori Imperiali -katua pitkin, josta on näkymät niin Capitoline hillille (viite), Forumille (viite) kuin Colosseumillekin (viit). Syvennyn tähän aiheeseen tarkemmin myöhemmin, mutta erityisesti Colosseum on ollut minulle pitkään yksi niistä. Se on yksi parhaiten säilyneitä rakennuksia roomalaisen kulttuurin ajalta.

Mitä nykyään kutsutaan läntiseksi elämäntavaksi, periytyy hyvin isoilta osin juuri roomalaisesta kulttuurista. On mieltä kohottavaa kävellä näiden rakennelmien keskellä ja miettiä niiden merkitystä.

Matkalla antiikin Rooman raunioille (2013-05-18)

Taustalla näkyvä Palantine Hillin House of the Vestals paloi vuonna 64. (2013-05-18)

Forum Julium (2013-05-18)

Colosseum (2013-05-18)

Tänään ei kuitenkaan ollut antiikin Rooman päivä, vaan jatkoimme kävelyä kohti majapaikkaamme ohittaen myös Rooman korkeimman obeliskin, Lateraanin (viite). Roomassahan on yli kymmenen obeliskia, jotka on ryöstetty antiikin egyptiläisiltä.

On kiehtovaa ajatella, että 3500 vuotta sitten jokin kansa (egyptiläiset) on yhdestä kivestä rakentanut 40 metriä korkean kivipylvään, kirjoitellut siihen omat tarinansa ja sitten tulee pari tuhatta vuotta myöhemmin toinen kansa (roomalaiset), jotka varastavat ja kuskaavat pylväät kotikaupunkiinsa. Ja tässä niistä nyt sitten yksi seisoo ja on kolmannen kansan (suomalaiset) kuvattavana.

Lateraanin obeliski (2013-05-18)

Kaupasta ostimme illallistarpeksi lehtipihvit ja salaattivermeet. Viinillä ne saatoimme kitusiimme. Pienen nousuhumalan siivittämänä kävimme vielä yön pimeydessä kävelemässä läheistä Aurelianuksen muuria seuraillen.

Kimmo valuttaa salaattiinsa aitoa balsamicoa. (2013-05-18)

Aurelianuksen muurilla (2013-05-18)

Sunnuntai, 19.5.2013: Rantaloma (Italia)

Koska sunnuntaina on moni paikka kiinni ja toisaalta ne harvat aukiolevat ovat oletettavasti erityisen täynnä turisteja, päätimme lähteä biitsille, sillä kyllähän Välimeri pitää kokea Italian rannalta. Valitsimme kohteeksemme Ostia-rannan, jonne pääsi metron ja junan avulla vajaassa tunnissa. Vieressä oleva Ostia Antica (iite) on myös merkittävä antiikan rooman ajan satama, mutta emme tällä kertaa poikenneet katsomaan raunioita, vaan suuntasimme gyropaikan kautta suoraan rannalle.

Kymmeniä kilometrejä pitkä ranta on jaettu useisiin kymmeniin yksityisrantoihin, joihin sisäänpääsy oli viisi euroa henkilöltä. Presidentille oli varattu omaa rantaa useampi kilometri. Italian lain mukaan viiden metrin matkaa rantaviivasta maalle ei voi vuokrata, joten sillä alueella olisi saanut ilmaiseksi oleskella. Maksoimme kuitenkin, jotta saimme rauhassa lokoilla.

Vesi oli lämmintä ja aallokko voimakas. Kerran saimme rantavahdinkin juoksemaan luoksemme käsiään huitomaan.

Useamman tunnin rantaköllöttelyn aikana naukkailimme muutamat isot oluet per nenä. Kun lähdimme tyhjän pullopussin kanssa kävelemään pois, tulivat valvojat huolestuneena kysymään, että selviäisimmekö varmasti. En ymmärtänyt syytä heidän huolenaiheelleen, mutta ehkä he luulivat, että hyppäämme rattiin itse tai sitten heidän mielestään pussillinen tyhjiä pulloja neljälle ihmisille on hengenvaarallinen määrä alkoholia. Tai sitten he hämmentyivät siitä, kun kuljetimme itse roskat pois.

Ostia Antican rannalla (2013-05-19)

(2013-05-19)

(2013-05-19)

(2013-05-19)

Palasimme takaisin asunnollemme keskustaan ja menimme iltapalalle vuokraajan suosittelemaan lähipitseriaan, missä vaikutti olevan aidontuntuinen mafiaperhemeininki. Quattro Stagioneen tuli sientä, artisokkaa, oliivia ja ... nakkia. Ravintolassa oli reissumme halvin talonviini eli 6,5 euroa litra. Vaikka varsinkin jälkiruoat olivat herkullisia, niin ei nämä italialaiset pitsat nyt oikein aukene. Kyllä Suomesta saa parempaa.

Jälkiruoka (2013-05-19)

Maanantai, 20.5.2013: Castelli Romani (Italia)

Lähdimme päiväreissulle tulivuorikraateriin muodostuneeseen Albano-järvelle (viite), joka sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Roomasta. Junamatka sinne kesti tunnin. Järven ympärillä olevaa useiden pikkukylien muodostamaa ryhmää kutsutaan Castelli Romaniksi (viite). Järvellä pidettiin vuoden 1960 kesäolympialaisten soutu- ja melontakilpailut ja myös Paavin kesäasunto (viite) sijaitsee järven reunalla. Matkaoppaan mukaan alueella tuotetaan myös keskinkertaista valkoviiniä.

Juna vei meidät Albano Laziale -nimiseen kylään. Lounaaksi ostettiin kurkku- ja perunapitsaa.

Roomalaista neliöpitsaa (2013-05-20)

Albano Lazialesta lähdimme kävellen kohti seuraavaa kylään, Castello Gandolfoa. Katsoimme kartasta, että noin neljän kilometrin matka kylästä toiseen on varmaan ihanteellinen kävelyetappi, mutta näin ei ollut kyllä tien suunnittelija ajatellut. Tienpiennar oli olematon ja autoja paahtoi ohitsemme alituiseen.

Castel Candolfo oli idyllinen perinteinen kylä, mistä löysimme hienon ravintolan upeilla näköaloilla. Nautittiin kahvit, jäätelöt ja kannu keskinkertaista paikallista viiniä. Isossa ravintolassa oli meidän lisäksi vain yksi muu seurue, joten sesonki ei ollut todellaan vielä käynnissä.

Albano-järvi (2013-05-20)

Albano-järvi (2013-05-20)

Paavin kesä-asunto (2013-05-20)

Kahvittelun jälkeen siirryttiin kylän piazzalle, missä oli paljon turisteja ottamassa kuvia Paavin kesäasunnon ulkosivusta. Olipa siellä joku onneton sielu kokenut juuri sydänpysähdyksenkin. Tilanne oli jo hallinnassa.

Castel Gandolfosta laskeuduimme järven rannalle, jonka rantahietikko on aivan mustaa, kuten kraaterijärvissä tuppaa olemaan. Sieltä jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kylää, Marinoa, josta pääsisimme junalla takaisin Roomaan. Lähdimme oikaisemaan metsän läpi ja arvasihan sen, miten siinä käy. Myöhästyimme junasta ja hädin tuskin kerkesimme seuraavaankaan junaan, joka lähti sentään tunnin myöhemmin.

Kävelymatkalla löydettiin pikkuruinen kyläkauppa, missä oli Stockmanninkin leikkeletiskiäkin paremmat lihat. Kaupoissa ei koskaan kukaan puhunut englantia ja asiointi oli joskus vaikeanpuoleista. Tällä kertaa ttettiin vain juomat, mutta Roomassa ostimme lähes aina jotain lihatiskiltä ja lopulta lähikaupassamme alkoi jo tuntua siltä, että he tunnistivat meidät ja katseesta oli luettavissa: "ei hitto, taasko noi tulee". Ei meinannut raha kelvata.

Tulivuoren kraateriin muodostunut Albano-järvi. Oikealla ylhäällä näkyy Paavin kesäasunto. (2013-05-20)

Pikamarssilla Albono-järven ympäristössä (2013-05-20)

(2013-05-20)

(2013-05-20)

Kauppa (2013-05-20)

Marino Lazialen kylä (2013-05-20)

Olimme yrittäneet tavata junalippujen voimassaoloalueita ja poikkeuksen poikkeuksia, mutta niin vain konnari tuli ja alkoi vaatia meiltä maksua maksamattomista lipuista. Onneksemme juna kuitenkin pysähtyi poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksellisesti ennen aikojaan ja konnari ei kerennyt rahastaa kuin yhden. Onnistuimme vaihtamaan junaa, jolla pääsimme takaisin Roomaan ilman lisämaksuja. Yksi hankalimmista tehtävistä matkoilla on yrittää päästä kärryille paikalliseen matkalippuhinnoitteluihin, kun ne ovat joka kerta erilaisia ja harvemmin liian yksinkertaisia.

Illalla kokattiin amerikanitalialainen herkku pasta carbonara katkarapusalaatilla ja suunniteltiin seuraavien päivien ohjelmaa. Vielä oli parhaat palat jäljellä.

Pasta carbonara (2013-05-20)

Tiistai, 21.5.2013: Vatikaanivaltio

Matteuksen evankeliumissa Jeesus ilmoittaa: "Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet." Katolinen kirkko tulkitsee tämän niin, että Jeesus nimitti opetuslapsensa apostoli Pietarin ensimmäiseksi paaviksi ja että ensimmäinen kirkko kuuluu rakentaa kukkulalle, jolla nykyinen Vatikaanin alueella sijaitseva Pietarinkirkko on. Siksi Paaviuden tunnuksena on avaimet ja siksi Pietari kuvataan usein avaimet kädessään.

1950-luvulla Vatikaani suoritti Pietarinkirkon alla kaivauksia, joissa löydettiin hautamuistomerkki, minkä viereen on kirjoitettu "Pietari on täällä". Kirkko pitää tästä syystä erittäin todennäköisenä, että hauta ja sieltä löydetyt luut ovat juuri Pietarin.

Nykytiede ei kuitenkaan tue kirkon näkemystä. Luita ja hautaa ei ole riippumattomat tahot päässeet tutkimaan ja Rooman seurakunta oli perustettu jo ennen Pietarin uskottua saapumista Roomaan. Lisäksi koko paaviuden käsite syntyi vasta 100-luvulla. Ensimmäinen todennettu paavi, Anicetus (viite), toimi tehtävässään vuosina 152-160. Kirkon uskottavuuden ja vallan tae on kuitenkin väittää, että paavius periytyy Jeesuksen opetuslapsesta asti, joten sillä mennään.

Nykyinen Pietarinkirkko on rakennettu vasta 1500-luvulla, mutta sen paikalla sijaitsi Vanha Pietarinkirkko (viite), jonka rakennutti 300-luvun alussa Rooman keisari Konstantinus Suuri. Hänet tunnetaan yleisemminkin kristinuskon laillistajana.

Vatikaanin kaupunkivaltio on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin valtio (noin 600 metriä kertaa 700) ja se sijaitsee keskellä Roomaa. Vuonna 2012 asukkaita oli 836, joista kuitenkin harva asuu Vatikaanin alueella. Kaikilla vatikaanilaisilla on vähintään kaksoiskansalaisuus. Vatikaanin päämies on paavi ja kaikki poliittinen valta on papistolla, joten valtiomuoto on näin ollen teokratia. Vatikaanilla ei ole maaseutua, teollisuutta tai luonnonvaroja, mutta sillä on oma posti ja rautatieasema. Käytännössä Italian valtio hoitaa suuren osan Vatikaanin toiminnoista. Puolustuksesta vastaa Sveitsiläiskaarti Italian poliisin kanssa.

Kihlaus

Vatikaanin kartta

Nykyinen paavi on kirkon mukaan järjestysnumeroltaan 266 (lähde). Historian kuluessa on paaveja kuitenkin ollut useampia, kuten esimerkiksi opposition vastapaaveja (viite). Paaviuden historia on täynnä valtataisteluita ja onpa paavin istuin sijainnut välissä myös Rooman ulkopuolella Ranskan Avignonissa. Katolinen kirkko on ollut historiansa aikana merkittävä valtapeluri ja sille onkin kertynyt suunnattomat määrät varallisuutta. Vatikaanin museoiden taidekokoelmia pidetäänkin maailman merkittävimpinä kulttuurihistoriallisena aarteina. Niitä mekin olimme nyt tulleet katselemaan.

Ostimmet liput etukäteen netistä ja varasimme kierroksen Vatikaanin puutarhoihin. Kierros alkoi kello 9:30 ja myöhästyneitä ei odoteltu, joten metroruuhkiin varautuen heräsimme jo seitsemältä.

Jono Vatikaaniin (2013-05-21)

Kiersimme siis noin 40 hengen ryhmällä Vatikaanin puutarhoja. Oli erityisen mielenkiintoista nähdä rakennuksia harvinaisemmista suunnista ja myös alueen erikoisempia paikkoja, kuten paavin helikopterikenttä, radio- ja juna-asema ja myös taidegallerioiden ulkosivujen hienoja koristeluja.

Pinacotecan taidegalleria (2013-05-21)

Vatikaanin puutarhoja sekä takana pilkottava rautatieasema (2013-05-21)

Vatikaanin radioasema (2013-05-21)

Kierros kesti 90 minuuttia. Sen jälkeen lähdettiin kiertämään museoita omaan tahtiin. Firenzen Uffizista oppineena päätimme pysähtyä vain kun esillä oli jotain erityisen mielenkiintoista.

Vatikaanin museoiden eteisaulan portaat (2013-05-21)

Ensimmäinen galleria oli Pinacoteca (viite), jonka ulkosivun kultauksia olimme jo puutarhakierroksella katselleet. Gallerian tunnetuimpia teoksia ovat Raffaellon Transfiguration (viite), Leonardo da Vincin St. Jerome in the Wilderness (viite) ja Caravaggion The Entombment of Christ (viite). Raffaelloon palaan myöhemmin, mutta Leonardo da Vinci, tähän astisen ihmiskunnan kenties lahjakkain yleisnero, on varmasti kaikille tuttu.

Caravaggion kunniaksi luetaan maalaustaiteen kehittyminen jälkirenessanssin manierismista (viite) barokkiin (viite), joka myöhemmin koki kukoistuskautensa Hollannissa Rembrandtin, Rubensin ja Vermeerin aikana. Näiden herrojen tuotoksiahan me käytiinkin jo katsomassa reissun alkupuolella Amsterdamin Rijksmuseumissa.

Folignon Madonna, Kirkastuminen, Marian kruunaus, Raffaello (2013-05-21)

Museo Gregoriano Profano ja Museo Pio Cristiano olivat suljettuina. Sen sijaan Museo Chiaramontin (viite) uusi Braccio Nuovo -siipi oli avoinna. Museossa on maailman kattavin kokoelma kivikirjoituslaattoja. Lisäksi siellä oli valtava määrä patsaita, tunnetuimpana pari tuhatta vuotta vanha Augustus of Prima Porta (viite), joka esittää Rooman valtakunnan ensimmäistä keisaria, alkuperäiseltä nimeltään Gaius Octaviusta. Useiden patsaiden genitaaleja peitti Da Vinci -koodistakin tutut viikunanlehdet, jotka osa renessanssiajan jälkeisistä paaveista oli häveliäisyyssyistä määrännyt lisättävän.

(2013-05-21)

Taidokasta geometristä rakentamista (2013-05-21)

Seuraavana oli vuorossa Museo Pio Clementino (viite) ja sen noin kymmenen salia (esimerkiksi Cortile Ottagono, Sala degli Animali, Sala delle Muse, Sala Rotonda, Sala a Croce Greca ja Sala della Biga). En pureudu näihin nyt tarkemmin muuten kuin sanomalla, että mielestäni museo on väärä sana kuvaamaan näitä saleja, jotka olisivat jo tyhjinä huoneinakin ällistyttäviä mestariteoksia. Sen lisäksi ne on täytetty ihmiskuntamme arvokkaimmilla taideaarteilla.

Cortilo Ottagono, Pio Clementinon museo (2013-05-21)

River God (2013-05-21)

Laocoön (2013-05-21)

Osa museovieraista katsoo Belvederen torsoa ohi LCD-näytön. (2013-05-21)

Sala degli Animali (2013-05-21)

Sala Rotonda (2013-05-21)

Herkules (2013-05-21)

Museo Gregoriano Egiziano (viite) ja Museo Gregoriano Etrusco (viite) eivät selvästikään monia kiinnostaneet. Ensimmäisessä museoassa oli esillä antiikin Egyptistä varastettua esineistöä ja toisessa museossa esiteltiin Rooman varhaishistorian aikana Keski- ja Pohjois-Italiassa eläneiden etruskien historiaa.

Sitten lähdettiin kävelemään pitkää käytävää pitkin museoiden kuuluisinta kohdetta eli Sikstuksen kappelia kohti. Sitä ennen oli kuitenkin vielä muun muassa Galleria dei Candelabrin kattokoristelut ja Galleria degli Arazzin seinävaatteet. Itse karttaintoilijana olin erityisen ihastunut Galleria delle Carte Geografichen (viite) valtavista, useiden neliömetrien kokoisista kartoista, jotka kattoivat koko Italian niemimaan. Kartat ovat 1500-luvun lopulta.

Arazzin galleria (2013-05-21)

Karttagalleria (2013-05-21)

Karttagalleria (2013-05-21)

Seuraavista kolmesta salista jäi parhaiten mieleen Sala dell'Immacolata Concezione. Kaksi muuta olivat Pyhä Pius viidennen asunto ja Sobieskin sali. Sitten vuorossa oli yksi museoiden kohokodista eli Raffaellon neljä huonetta (viite), jotka on alunperin suunniteltu paavi Julius toisen yksityistiloiksi. Huoneiden freskoja pidetään ei vain Raffaellon vaan myös renenssanssin merkittävimpinä töinä. Ja vaikka en taiteesta paljoa ymmärrä, niin tähän näkemykseen oli helppo yhtyä huoneiden kattoja niska kipeänä katsellessa.

Room of the fire in the Borgo, 2. Raffaellon huone (2013-05-21)

Room of Constantine, 3. Raffaellon huone (2013-05-21)

Room of Heliodorus, 4. Raffaellon huone (2013-05-21)

Kaarle Suuren kruunaus (2013-05-21)

Ateenan koulu, Raffaello (2013-05-21)

Viimeinen teos Ateenan koulu (viite) nostettakoon esille erikseen. Siinä Raffaello on kuvannut antiikin kreikan suurimpia filosofeja, kuten Platonin, Aristoteleen ja Sokrateen. Renessanssihan oli siis antiikin sivistyksen uudelleenarvostamista ja tämä teos on loistava esimerkki tästä. Huomauttaisin vielä, että nämä tieteen suuret hahmot on siis maalattu paavin yksityistiloihin - arvostaisipa nykyajankin paavit tiedettä yhtä paljon.

Raffaellon huoneiden jälkeen tulivat Cappella di Urbano VIII ja osittain kunnostettavana olleet Borgian asunnot (viite). Alkujaan Espanjasta kotoisin olleet Borgiat (viite) olivat yksi renessanssiajan Italian mahtavimmista suvuista, josta nousi myös kaksi paavia.

Borgian asunnot (2013-05-21)

Sitten oli vuorossa Vatikaanin suosituin nähtävyys eli Sikstuksen kappeli (viite) ja sen kattofreskot. Kappelissa ei saanut kuvata. Kappelissa käy päivittäin noin 25 000 vierailijaa, joten meidänkin aikana siellä oli noin pari sataa muuta vierasta. Vietimme noin viisitoista minuuttia tutkien yhtä ihmiskunnan merkittävintä työtä, joka on valmistunut vuosina 1475-83. Freskojen kuuluisimmat maalaukset ovat Michaelangelon Aatamin luominen (viite) ja Viimeinen tuomio (viite). Kun näkee omin silmin maalausten tarkkuuden, koon ja koristeelisuuden, voi uskoa, ettei mitään muuta tälläistä ole tehty. Paitsi Photarilla.

Sellaisia olivat Vatikaanin museot. Haukkasimme pikkupurtavaa, lähetimme postikortit ja lähdimme siirtymään Vatikaanin toiseen pääkohteeseen eli Pietarinkirkkoon (viite), jonka uusin versio on rakennettu pääosin 1600-luvulla. Kirkko on 212 metriä pitkä ja 133 metriä korkea ja se onkin maailman suurin uskonnollinen rakennus. Pääarkkitehteinä ovat toimineet muun muassa Donato Bramante ja aiemmin mainitut Raffaello ja Michelangelo.

Pietarinkirkko on yksi maailman hienoimmista rakennuksista. Hehkutin aiemmin Firenzen katedraalia, mutta kyllä nyt päästiin taas uudelle tasolle. Kirkko on täynnä toinen toistaan upeampia halleja, veistoksia ja maalauksia. Massiivisen suuren tilan kokeminen on henkeä salpaavaa. Vaikka kirkot eivät muuten kiinnostaisi, niin tämä kannattaa katsoa. Kirkkoon on haudattu 91 paavia. Kirkon kupoli on toiminut kirkkojen lisäksi myös Yhdysvaltojen kongressirakennuksen esikuvana. Amerikkalaiset ovat muutenkin kopioineet paljon symboliikkaansa juuri Rooman imperiumilta. Kirkko on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Pietarinkirkon aukio (2013-05-21)

Pietarinkirkko (2013-05-21)

Pietarin valtaistuin (2013-05-21)

Aito Pietà, Michelangelo (2013-05-21)

Paavi Gregorius XVI:n hauta (2013-05-21)

Pietarinkirkolta lähdimme kävelemään Tiber-joen vartta pitkin. Vastaan tuli Castel Sant'Angelo (viite), joka rakennettiin vuosina 120-139 keisari Hadrianuksen hautapaikaksi. Myöhemmin rakennus on toiminut linnoituksena ja paavien asuinpaikkana. Nykyään se on museo. Linnoituksen pääportille tulee antiikkinen Ponte Sant'Angelo -silta (viite), joka oli pitkään ainoa joen ylittävä silta, joten sen hallinnan merkitys on ollut strategisesti erittäin tärkeää. Seuraavana joen varressa tuli vastaan Italian Korkein oikeus, mutta Silvio Berlusconea ei nähty tällä kertaa. Kävimme vielä nopeasti pyörähtämässä Piazza del Popololla (viite) ja bongasimme jälleen yhden egyptiläisen obeliskin. Sitten vesisade ajoi meidät takaisin kämpille.

Sant'Angelon silta ja linna (2013-05-21)

Italian korkein oikeus (2013-05-21)

Piazza del Popolo (2013-05-21)

Keskiviikko, 22.5.2013: Antiikin Rooma

Päivä alkoi vierailulla lähellä majapaikkaamme olevassa San Giovanni in Laterano -kirkossa (viite, joka on Rooman piispan (eli paavin) istuin ja myös katolisen kirkon äitikirkko. Vaikka Pietarinkirkko on katolisen maailman hienoin ja suurin kirkko, niin juuri Lateraanikirkko on muodollisesti merkittävin. Lisäksi huomionarvoista näissä Rooman suurissa kirkoissa on kirkkojen sisällä olevat merkittävien sukujen omat kappelit alttareineen, vaakunoineen ja suvun mahtia heijastelevine koristeluineen. Kirkkoon on haudattu 21 paavia.

Basilica di San Giovanni in Laterano (2013-05-22)

Paavin valtaistuin (2013-05-22)

Piipahdimme vielä nopeasti vuonna 398 rakennetussa Santi Giovanni e Paolon -kirkossa (viite) (jonka vieressä oli vankityrmiä, joissa Colosseumin gladiaattoritaisteluiden eläimet odottivat vuoroaan) ennen kuin pääsimme viimein Palatine Hillin (viite) juurelle eli antiikin Rooman parhaille pelipaikoille, missä useat valtakunnan keisarit asustivat ja minne myöhemmin myös Mussolini rakennutti palatsinsa.

Santi Giovanni e Paolo (2013-05-22)

Otetaanpas pieni historian kertaus. Noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua Rooman alueella eleli useita kansoja, kuten etruskit, latinalaiset ja sabiinilaiset, jotka kävivät kauppaa nykyisen Rooman läpi kulkevan Tiber-joen varrella. Hieman myöhemmin jokisuistoon perustettiinkin kaupunki, nimeltään Rooma. Tässä vaiheessa poliittisesti vahvimpia olivat etruskit ja he hallitsivatkin aluetta kuningaskuntanaan. Pari sataa vuotta myöhemmin alueen hallintomuodoksi kehittyi tasavalta. Tasavallaksi hallintomuotoa voidaan kutsua, koska järjestelmässä oli maata omistavan yläluokan (patriisien) lisäksi merkittävää valtaa myös kansantribuunilla, joka valittiin aina köyhien (plebeijien) parista (ei kuitenkaan orjien).

Aluksi Rooma oli vain yksi Italian monista kaupunkivaltioista. Taitavan diplomatian ja kehittyneiden sotastrategioiden ansioista Rooma levittäytyi pikku hiljaa hallitsemaan koko Välimeren aluetta. Rooman historian kuuluisin henkilö, Julius Caesar (syntynyt 100 eaa.), oli taitava sotilasjohtaja, poliitikko ja juhlia järjestävä kansansuosikki ja hän etenikin urallaan tasavallan korkeimpaan virkaan eli konsuliksi. Myöhemmin hän aloitti ja voitti kansalaissodan. Sen jälkeen hän julistautui lakiin perustuvaan poikkeustilaan vedoten diktaattoriksi, jonka myötä hän sai väliaikaisen rajoittamattoman vallan. Ceasar kuitenkin murhattiin ja valtaan nousi Gaius Octavius (myöhemmin Augustus), joka hankki lähes absoluuttiset valtaoikeudet ja näin hänestä tuli käytännössä ensimmäinen Rooman keisari. Tästä voidaan katsoa alkaneen Rooman keisarikunnan kausi.

Rooman historia jakautuu siis kuningaskunnan, tasavallan ja keisarikunnan ajanjaksoihin, joista jälkimmäinen on suuremman vaurauden ja keisareiden tempausten vuoksi tunnetumpi.

Vaikka Augustus säilytti tasavallan muodot ja tavat, hallitsi hän käytännössä yksinvaltiaana valtakuntaa 40 vuoden ajan. Muita tunnettuja Rooman keisareita ovat olleet Marcus Aurelius (filosofi), Caligula (hullu despootti), Konstantinus Suuri (laillisti kristinuskon), Hadrianus (rakennutti Pantheonin) ja Nero (Rooman palo).

Rooman ajan merkittävin perintö on tasavaltalainen hallintomuoto, jonka symboliikkaa, mutta myös rakenteita on edelleen käytössä ympäri maailman.

Koska latinalaisten kieli, latina, levisi ympäri maailman Rooman valtakunnan myötä, on useissa kielissä sanoja, jotka periytyvät juuri Rooman ajoilta. Yllä mainituista suomen kielen sanoista ainakin palatsi, keisari, imperiumi, diktaattori ja konsuli ovat tälläisiä. Latina on edelleen katolisen kirkon pääkieli ja sitä käytetään edelleen paljon esimerkiksi lääketieteessä, biologiassa ja oikeustieteissä. Laajalti puhutuista nykykielistä ranska, espanja, portugali, italia ja romania ovat kehittyneet latinasta. Myös englannin kielessä arvioidaan olevan noin 50 % peräisin latinasta. Käyttämämme latinalainen kirjaimisto periytyy myös tältä samaiselta keski-italialaiselta kauppiasheimolta. Numeromme ovat sen sijaan arabialaisia. Roomalaisista keksinnöistä mainittakoon akveduktit, kehittyneet tiet ("Kaikki tiet vievät Roomaan"), lämmitetyt asunnot, viemäröintijärjestelmät ja lukemattomat arkkitehtuuriset ja sotatekniset innovaatiot. Tässä muutamia syitä, miksi antiikin Rooma on niin merkittävä ajanjakso ja siksi mekin menimme katsomaan.

Jonottaessamme Palantine Hillin lippuluukulle tuli nuori jenkki kysymään, josko haluttaisiin tulla ilmaiseksi mukaan hänen opaskierrokselleen, johon kuuluisi myös sisäänpääsy. Heppu vaikutti mukavalta, joten tartuttiin tarjoukseen ja päästiin jonon ohi sisään. Ilmeisesti ei ole riittänyt tarpeeksi asiakkaita kierroksille, niin hän teki näitä tippitaktiikalla, joka vaikutti toimivan.

Kierroksella tulivat vastaan keisareiden yksityisstadion, Hippodrome ja Augustuksen palatsi (viite). Fasistisen Italian diktaattori Mussolini näki itsensä uuden ajan Augustuksena ja niinpä hän rakennutti oman palatsinsa Augustuksen pytingin viereen.

Hippodrome, Palatium (2013-05-22)

Keisari Augustuksen ja Benito Mussolinin palatsit (2013-05-22)

Orjien käytävä meni maan alla, mistä käsin myös katuja lämmitettiin vesihöyryn avulla. (2013-05-22)

Laskeuduimme alemmas mäen päältä ja seuraavana vastaan tuli Tituksen riemukaari (viite), joka on rakennettu Jerusalemin valtauksen kunniaksi vuonna 82. Kaaren läpi kulkee voitonparaateissa käytetty Rooman pääkatu, Via Sacra (viite).

Jatkoimme kävelyä kohti Forum Romanumia eli roomalaista keskustoria (viite, jonka ympärillä sijaitsi tärkeitä julkisia rakennuksia. Opas luetteli nopeaan tahtiin ympärillä olevia raunioita: Julius Ceaserin temppeli (viite), Vestaksen temppeli (viite), Septimus Severuksen riemukaari (viite), Saturnuksen temppeli (viite), Maxentiuksen basilika (viite), Julian basilika (viite) ja Antoniuksen ja Faustinan temppeli (viite).

Näkymä Palatiumilta Forumille (2013-05-22)

Pitkin Via Sacraa (2013-05-22)

Septimius Severuksen riemukaari, valmistunut vuonna 203 (2013-05-22)

House of Vestals (2013-05-22)

Tituksen riemukaari, valmistunut vuonna 82 (2013-05-22)

Forumin jälkeen opas lopetti kierroksen ja jatkoimme itseksemme alueen kiertelyä etsien maasta roomalaisia rahoja, joita kuulemma edelleen löytyy ainakin yksi vuosikymmenessä. Sitten oli vuorossa Colosseum (viite), joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä forumilta.

Colosseum on rakennettu ajanlaskun alussa 70-luvulla ja se on erittäin hyvin säilynyt antiikin ajan rakennus. Areenalla pidettiin kuuluisia sirkushuveja, kuten gladiaattoritaisteluita, villieläinnäytöksiä, ristiinnaulitsemisia, draamoja ja meritaisteluita, jolloin areena täytettiin vedellä. Viihdettä kansalle, kuten sanotaan. Katsomoihin mahtui kerrallaan jopa 50 000 ihmistä, mikä on huomattava määrä nykymittapuullakin. Hartwall-areenalle mahtuu 13 000 katsojaa.

On käsittämättömän ylevöittävää seisoa tälläisen rakennuksen ylätasolla ja katsella valtavia rakenteita ja miettiä menneitä aikoja.

Colosseum (2013-05-22)

Colosseum (2013-05-22)

Konstantinuksen riemukaari (2013-05-22)

Illalla mentiin syömään lähellä olevaan kalaravintolaan Al Piccolo Fioreen.

Äyriäispeti (2013-05-22)

Torstai, 23.5.2013: Renessanssin Rooma

Päivän ohjelmassa oli kiertää renessanssikeskustaa. Ensimmäisenä oli vuorossa Espanjalaiset portaat (viite) ja Fontana di Trevi (viite). Paahdetit kastanjat eivät pääse jatkoon.

Espanjalaiset portaat, Spanish Steps (2013-05-23)

Trevi Fountain (2013-05-23)

Paahdettuja kastanjoita voi peukuttaa ennen maistamista. (2013-05-23)

Rooma (2013-05-23)

Parlamentin kuvaamisen jälkeen tulimme Pantheonille (viite), joka on yksi parhaiten säilyneitä antiikan ajan rakennuksia ja näin ollen myös Rooman merkittävimpiä nähtävyyksiä. Keisari Hadrianus rakennutti temppelin noin vuonna 120. Myöhemmin kun keisarikunta kääntyi kristityiksi, temppelit muutettiin kirkoiksi. Tämän vuoksi Pantheonkin on nykyään roomalaiskatolinen kirkko, vaikkei se siltä kyllä näytä.

Pantheoniin on haudattu Raffaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas, Vittoria Emmanuele II, jonka hautaa kunniavartioidaan edelleen. Rakennus on hieno esimerkki kreikkalaisen ja roomalaisen arkkitehtuurin fuusiosta. Sen kattokupoli on edelleen maailman suurin holvattu rakennelma: sisähalkaisija on 43,3 metriä. Sattumalta meidän vierailun aikana sisällä oli harjoittelemassa kuoro. Oli vaikuttava kokemus kuunnella ainutlaatuista akustiikkaa yhdessä maailman kulttuurihistoriallisesti merkittävimmistä rakennuksista.

Pantheon, rakennettu vuonna 120 (2013-05-23)

Pantheon (2013-05-23)

Kuoroharjoitukset Pantheonissa (2013-05-23)

Vittoria Emmanuele II:n hauta ja kunniavartio (2013-05-23)

Raffaellon hauta (2013-05-23)

Seuraavaksi kuvattiin Italian senaatti sekä Piazza Navona (viite), jonka paikalla on ollut antiikin aikana Dominitianuksen stadion (viite). Vielä piipahdettiin yhdessä kirkossa Santa Maria in Vallicellassa (viite).

Piazza Navona, aiemmin Dominitianuksen stadion (2013-05-23)

Jatkoimme valumista kohti Trasteveren kaupunginosaa, joka on Rooman paikallisen nuorison suosimaa aluetta. Sieltä pitäisi löytyä etsimiämme olutravintoloita. Reittimme kulki Campo de Fiorin (viite) ja Michelangelon suunnitteleman Palazzo Farnesen ohi (viite, joka toimii nykyään Ranskan suurlähetystönä.

Löysimme itsemme Balatin-olutravintolasta, joka vaikutti olevan suosittu ja trendikäs paikka. Paljon oli tarjolla italialaisia oluita ja ruokalistalla burgereita. Maisteltiin talon sipsejä. Tunnelma nousussa.

Olutravintola Baladin (2013-05-23)

Balatinin jälkeen ylitimme Tiber-joen Ponteo Sisto -siltaa pitkin (viite). Joen toiselta puolelta alkoi Trasteveren kaupunginosa, missä tunnelma on eläväinen. Suuntasimme seuraavaan olutravintolaan, Bir and Fudiin. Johanna jatkoi täydellisen pitsan metsästystä.

Tiber-joki (2013-05-23)

Olutravintola Bir and Fud (2013-05-23)

Taksikuskin kyyti Rooman kaduilla oli Linnanmäen vuoristorataakin julmempi. Töötti vain lauloi, kun edellä ajavat suharit matelivat ainoastaan 30 km/h yli rajoituksen.

Perjantai, 24.5.2013: Rooma

Tänään Johanna ja Kononen lähtivät takaisin Suomeen. Jäimme Kimmon kanssa vielä pariksi päiväksi Roomaan.

Siirsimme ensin kamat Lella Hostelliin ja menimme lounaalle etiopialaiseen ravintolaan, Ristorante Africaan. Sitten jatkettiin keskustan kohteiden läpikäyntiä, jotka olivat vielä näkemättä.

Etiopialaista ruokaa (2013-05-24)

Pietarin pyhäinjäännökset (2013-05-24)

Forum Romanum Vittoria Emmanuele Monumentin päältä (2013-05-24)

Capitoline Hill (viite) sijaitsee Forum Romanomin vieressä. Antiikin aikana tällä Rooman korkeimmalla kukkulalla on ollut Jupiterin temppeli (viite). 1100-luvulla mäelle rakennettiin Santa Maria in Aracoelin kirkko (viite) ja renessanssin aikana 1500-luvulla Michelangelo suunnitteli mäen päälle Vatikaania kohti aukeavan aukion. Aukion keskellä on antiikkinen keisari Marcus Aureliuksen patsas.

Marcus Aureliuksen kirjoittamaa Itselleni-kirjoituskokoelmaa pidetään yhtenä stoalaisen filosofian (viite merkittävimmistä teoksista.

Capitoline Hill ja keisari Marcus Aureliuksen patsas (2013-05-24)

Niilin Jumala (2013-05-24)

Jatkoimme kävellen Circus Maximukselle (viite), missä on antiikin aikana pidetty vaunukilpa-ajoja ja erilaisia festivaaleja.

Circus Maximus (2013-05-24)

Lauantai, 25.5.2013: Rooma

Matkaväsymys alkoi jo painaa. Kävimme kuitenkin vielä tarkistamassa Porta Pian portin (viite), jonka on suunnitellut - kukapas muukaan kuin - Michelangelo. Iltapäivästä käytiin kiertelemässä Rooman suurimmassa puistossa, Borghesen puutarhoissa (viite). Borgheset olivat alunperin sienalainen mahtisuku, joihin on kuulunut yksi paavi, kardinaaleja ja myös Napoleon Bonaparten sisko Pauline. Suku on edelleen voimissaan.

Porta Pia, Michelangelo (2013-05-25)

Ristorante da Checco e Lina (2013-05-25)

Villa Borghese (2013-05-25)

Borghesien puisto (2013-05-25)

Matkaväsymystä ilmoilla (2013-05-25)

Sunnuntai, 26.5.2013: Helsinki (Suomi)

Päivä kului aikaa tuhlaten. Kahvit mäkissä. Gyrot. Oluet. Lentokentällä cannoli sisiliano -jälkiruoka.

Näimme myös erikoisen tilanteen, kun eräs autoilija joutui muiden pysäköityjen autojen blokkaamaksi. Jäimme mielenkiinnolla seuraamaan, miten tilanne ratkeaa, koska olimme reissun aikana nähneet kymmeniä kertoja vastaavia tilanteita, missä parkkeeratut autot blokkaavat jonkin toisen auton. Ensin kuski tööttäili aikansa. Sitten hän hyppäsi ulos heiluttamaan nyrkkiä ja kiroilemaan. Viisi minuuttia oli kulunut, kun kuski ilmeisesti rekisterinumeron perusteella yritti saada auton kuljettajaa kiinni. Seuraavaksi hän lähti juoksemaan läpi lähellä olevia kahviloita. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut ehkä kymmenen minuuttia ja mitään ratkaisua asiaan ei ollut tullut. Jatkoimme matkaa miettien, kuinka paljon tälläiset tapaukset, joita tapahtunee jatkuvasti ympäri Italiaa, vaikuttavat Italian kansantalouteen.

Viimeinen voitelu (2013-05-26)

Loppusanat

Kiitos koko matkaseurueelle! Kiitos myös Liisalle majoituksesta ja erinomaisesta oppaudesta. Kiitos Aharonille ja Tijsjorikselle miittailuista.

Lopullinen päiväbudjettini oli noin sata euroa päivässä sisältäen kaiken.

Kuten etukäteen uumoilin, oli italialainen liikennekulttuuri apokalyptista. Jokaisessa autossa oli naarmuja ja lommoja ja parkkipaikoilla oli hyvin yleistä blokkata toisia autoja. Sen sijaan Amsterdamin pyöräilykulttuuria on mukava katsoa. Ihmiset suhtautuvat pyörään siellä hyvin arkisesti ja käytännönläheisesti. Pyörät ovat vanhoja ja kukaan ei käytä kypärää. Autoilijat kunnioittavat pyöräilijöitä.

Italialaista parkkeerausta

Matkan aikana minulle valkeni, että renessanssin nerot (Raffaello, Leonardo da Vinci, Michelangelo) eivät olleet pelkästään oman aikansa suuruuksia vaan heidän työnsä ovat vertailukelpoisia edelleen. On hauska ajatella, että nämä herrat omistivat työnsä nimenomaan kirkolle ja Jumalalle, mutta osittain heidän töidensä ansiosta maailma onkin kehittynyt sekulaarimpaan suuntaan.

Jostain syystä renessanssista tiedetään aina ensimmäisenä Leonardo da Vincin Mona Lisa -taulu. Oma valintani olisi kyllä Raffaellon huoneet, joten otetaanpa niistä vielä uusintana paras omalla preesensillä, joka olkoon todiste, että kävin siellä eli läntisen maailman pyhimmässä paikassa, huoneessa Ateenan koulun. Tämä jos mikä, on kulttuuria.