Project-Z

Eurooppa (2011): Lontoo

Language:    Published: 2011-05-08   Modified: 2021-01-21   Views: 13395   Type: Travel
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Maailman navastahan se Vernekin aloitti, joten sinne kävi meidänkin tie. Tarkka ajankohta: 8-14.4.2011.

Artikkelihistoria

  • 2020-12-21 Tarkistettu kieli.
  • 2015-06-19 Lisätty viittaukset UNESCO-kohteisiin.
  • 2011-05-08 Artikkeli julkaistu.
  • 2011-04-28 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Johdanto

Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkani naisen kanssa kahdestaan, joten nyt piti olla tarkkana.

Blue1 lentää Kuopiosta Lontoohon, Riikaan, Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin (tilanne vuonna 2011). Näistä vaihtoehdoista valitsimme Unskin kanssa Lontoon selvin perustein: kohteen kaukaisuus on selvä etu, nähtävyydet maailmanluokkaa ja englannin kielellä pitäisi pärjätä. Ja onhan Lontoo yksi Euroopan tärkeimmistä kaupungeista – ehkä jopa maailman napa?

Majoituksemme valitsimme Hostelworldin kautta kuukauden ennen matkaa. Aluksi vaikutti siltä, että parhaat paikat oli jo viety, mutta muutaman tunnin kahlaamisen jälkeen osui kohdalle helmi: Westminster House Hotel. Halpa, kahden hengen huoneita vapaana ja hyvä sijainti. Teimme varauksen ja laitoimme sormet ristiin, että kaikki oli kunnossa.

Selvitimme myös etukäteen Lontoon joukkoliikenteen käyttöä, potentiaalisia ravintoloita, nähtävyyksiä ja alustavaa päiväohjelmaa. Vaihdoimme jonkin verran valuuttaa Suomessa (huomautus: Lontoon paikallisissa posteissa valuutanvaihto on ilmaista), otimme paperikopiot matkustusasiakirjoista ja tallensimme digitaalikopiot sähköpostiin. Lisäksi laitoimme osan rahoista ja maksukorteista reppuihin niin, että jos rinkka katotaa tai joudumme ryöstetyksi, niin säästyisi ainakin jokin maksuväline. Merkkasimme myös karttaan ensiapupisteitä ja tilasimme eurooppalaiset sairaanhoitokortit (viite). Matkavakuutus piti tietenkin ostaa ja selvittää, miten puhelimet toimivat ja missä on nettikahviloita.

Perjantai, 8.4.2011: Heathrow (Lontoo)

Lentomme lähti klo 18:25 Kuopion lentokentältä, mutta kotoa lähdimme jo puoli neljä. Matka alkoi kilometrin kävelyllä KYS-pihalle, josta bussilla kesti puoli tuntia lentokentälle. Baggade drop ei ollut auennut vielä, joten oli aika oluen ja päivän lehden. Check-inin olimme tehteet edellisiltana netissä. Tunnin odottelun jälkeen saimme tavarat jätettyä ja siirryttyä turvatarkastuksesta boarding arealle. So far, so easy.

Lentomatkalla Helsinki-Vantaalle kerkesimme kahvit hörppiä ja katsella koneen siipeä. Helsingissä vaihtoaikaa oli tunti, minkä tapoimme tutkimalla terminaalia, taxfree:tä ja syömällä patongin.

Lento Helsingistä Lontoohon kesti kolme tuntia. Joimme taas kahvit ja koitimme arvata, missä ollaan. Hollannin rannikolla olimme jo näkemässä Lontoota, mutta kun viimein saavuimme Lontoon metropolitanian alueelle, ei enää tarvinnut arpoa. Kokoluokka oli valtava. Valomeri jatkui horisonttiin asti. Lentokone kaarteli hyvän tovin kaupungin yläpuolella ja kun matkustamosta sammutettiin valot, olivat näkymät mykistävät.

Suoritimme Heathrown kentällä, joka on yksi maailman suurimmista, puolen tunnin putkijuoksut metroasemalle. Sieltä ostimme Oyster card -matkakortit ja matkasimme Victorian asemalle lähelle hotelliamme.

Metrossa

Loppahuulet Lontoon metrossa matkalla majapaikkaan (2011-04-08)

Toiminta Heathrowssa oli selkeää ja ongelmatonta. Metrokin oli selkeä. Puissa oli lehdet. Aikaerohan Lontoon ja Helsingin välillä on kaksi tuntia taaksepäin ja kun kello alkoi olla paikallista aikaa iltakymmenen, niin aloimme tunnin metromatkalla jo hieman nukahdella. Mutta kun Victorian asemalta pääsimme viimein ulkoilmaan, ensimmäisen kerran kahdeksaan tuntiin, oli kokemus iso ja nopeaasti herättävä. Joka puolella oli valtavasti uutta. Ihmisiä vilisi ympäriinsä ja kaupat olivat auki. Olimme astuneet uuteen todellisuuteen.

Iltapalan haimme McDonald's:lta - pehmeä lasku vieraalle maaperälle.

Hotellihuoneemme vaikutti muuten kaikinpuolin siistiltä ja odotuksemme helposti täyttävältä, mutta huoneen kolmas sänky herätti ajatuksia. Onkohan huoneeseemme tulossa vielä joku? Tässäkö syy huoneen edulliseen hintaan?

Lauantai, 9.4.2011: Portobello ja Tate Modern

Englannissa ei osata rakentaa ikkunoita. Muistakaa ottaa korvatulpat ja villasukat mukaan.

Herättyämme keitimme kahvit, pakkasimme reput ja suuntasimme respaan hoitamaan rekisteröinnin ja maksun. Samalla saimme varmuuden, ettei huoneeseemme ole tulossa ketään muita: "THIS IS HOTEL!!!" Ok. En sitä kyllä epäillytkään, mutta ilmeisesti sitten hotellin käsitteeseen on sisäänkirjoitettuna tieto, ettei huoneita jaeta vieraiden ihmisten kanssa. Tämä sopi meille.

Kun ilmakin oli mitä mainioin (aurinkoista ja 20 astetta lämmintä), niin lähdimme ensimmäiseksi Lontoon keskusta-alueen suurimpaan puistoon, Hyde Parkiin (viite).

Hyde Park, Lassi

Onnellinen mies Hyde Parkissa (2011-04-09)

Hyde Park, Johanna

(2011-04-09)

Aukion vierestä alkava Hyde Park oli täynnä turisteja ja paikallisia viettämässä kesäistä lauantaipäivää. Oli ratsastajia, rullaluistelijoita, soutelijoita, piknikinpitäjiä, leijan lennättäjiä ja random hiippareita värillisissä kokovartalouima-asuissa.

Wellington arch

Wellington Arch (2011-04-09)

Hyde Parkista olimme alunperin ajatelleet jatkavamme kävellen Portobello Roadin katutorille (viite), mutta päätimme kuitenkin koukata ensin pohjoiseen testaamaan burmalaisen ravintolan (Mandalayn).

Burmalaisessa tilasimme alkupalaksi papadumit (ohut, rapea leipä, joka maistuu Raffel-sipsiltä) ja uppopaistettuna pinaattia, katkarapuja ja kesäkurpitsaa. Lisäksi saatiin soija-, chili- ja tamarind-dipit. Pääruoaksi minttulammasta ja tamarind-kanaa, jotka olivat suolaisia ruokia. Paikkaa kehuttiin matkaoppaassamme erinomaiseksi hintalaadultaan, mutta meiltä tulee pisteitä 3/5. Raaka-aineet olivat Suomen tasoon nähden heikompia ja ruoassa oli liikaa suolaa. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja vastasi kysymyksiimme ilolla.

Ruokailun jälkeen otimme metron Edgware Roadilta Notting Hillin asemalle. Portobellon katu on kaksi kilometriä pitkä ja se jakautuu karkeasti neljään osaan. Ensimmäisestä pätkästä löytää antiikkiputiikkeja, seuraavasta tuoreiden vihannesten ja muiden ruoka-aineiden myyjiä sekä katukeittiöitä. Kolmannessa osiossa on pääasiassa uutta tavaraa, joista valtaosa oli niin sanottua humpuukirihkamaa, mutta oli siellä seassa pätevänkin oloisia suunnittelijoita. Viimeinen neljännes oli kirpputoreja.

Antiikki ei meitä kumpaakaan kiinnosta, mutta ruoka-alueella oli toinen toistaan herkullisemman näköisiä katukeittiötä. Vaan meidän mahathan olivatkin jo täynnä burmalaista suolakanaa.

Portobello

Portobello Roadin lauantaimarkkinat (2011-04-09)

Portobello, Lassi

(2011-04-09)

Portobellosta lähdimme kiertäen Westbourne Parkin metroasemalle.

Kerrostalo

Mikontalon voittanut (2011-04-09)

Skatepark

(2011-04-09)

Westbourne Parkista metroilimme London Bridgen asemalle. Sen jälkeen vastaan tulivat London Dungeon, Thames, HMS Belfast (C35) (viite) sekä näkymät Tower Bridgelle ja Tower of Londonille (viite), joka on maailmanperintökohde (UNESCO).

Laiva

HMS Belfast (C35) (2011-04-09)

Sitten oli vuorossa Borough Market (viite), joka vastaa suomalaista kauppahallia. Mutta se olikin kiinni. Ja viereinen pubi oli täynnä. Sen lisäksi että Englannissa myydään viinaa joka kaupassa ympäri vuorokauden, niin myös baareista voi ostaa juomia ulosvietäväksi. Reissun aikana näimme monta kertaa ihmisiä baarin edessä juomassa ja hakemassa lisää sisältä.

Näimme kadulla myös eurasierien pentuja (viite), jotka oli tuotu ihmisvilinään rapsuteltavaksi ja tottumaan ihmisiin. Tästä muutama kymmenen metriä ja kohdallamme oli katutaiteilija, joka onnistui huuteluillaan saamaan meidätkin pysäyttämään. Seurasimme noin kymmenen minuuttia taiteilijaa, joka lähinnä hauskuutti ihmisiä jutuillaan, mutta myös jonglööräsi ja heitti pari volttia. Kävi ilmi, että hän on suomalainen ja nimeltään Jouni. Hän kertoi katutaiteilleensa Lontoossa jo pari vuotta. Tämän lisäksi kuulimme Suomea kerran metrossa ja näimme nimen KONE.

Jouni

Sinivalkoinen katutaiteilija Lontoossa (2011-04-09)

Sitten kohdalle sattui Tate Modern eli maailman vierailluin nykytaiteen museo (viite). Suunnitelmissamme sitä ei ollut, mutta annoimme mahdollisuuden, kun se nyt ilmanen iltayhdeksältä oli.

Tate modern

Isä aurinkoisen siemenet Tate Modernissa (2011-04-09)

Tate Modernin jälkeen lähdimme takaisin hotellille. Matkalla löysimme Tesco-ruokakaupan, josta haimme Jack Daniels kolajuomat ja siiderit. Useimmissa reissun aikana käymissämme Tescoissa oli itsepalvelukassat. Edistyksellistä!

Päivän viimeisen metromatkan kuljimme välillä Waterloo ja Victoria. Iltapalaksi ostimme aasialaista ruokaa myyvään take-away-ravintolaan, jossa näytti olevan kova kiire ja asiakkaita pitkä jono. Selvästi ruoka kelpasi ainakin paikallisille. Heillä oli tarjolla myös sushihylly, mistä olisi voinut kerätä oman sushiaterian kymmenistä erilaisista paloista. Me kuitenkin ostimme ison kupin teriyakikanaa kymmenellä eurolla. Vaan mauton oli kana.

Ei mennyt tämän päivän syömiset putkeen: burmalainen oli liian suolaista, Portobellon tarjonta piti jättää väliin ja iltapalakanakin oli vaatimaton esitys. Tiedän kyllä, ettei brittiläinen keittiö ole korkealle arvostettu, mutta että se koskisi myös etnisiä ravintoloita?

Sunnuntai, 10.4.2011: City ja Chinatown

Nukuimme kymmenen tunnin unet. Jos joskus on tuntunut, ettei majapaikalla ole merkitystä, niin pakko se on myöntää, että kun koko päivän ravaa ulkona, niin on se vaan nautinnollista päästä hyvään sänkyyn.

Päivän alustava ohjelma oli kierrellä kauppoja ja tutustua Cityyn (viite), joka nimestään huolimatta on kaupunginosa, vaikkakin siellä on ilmeisesti myös oma verolainsäädäntö. Ota tästä nyt selvää. Joka tapauksessa City on ainakin kaupungin liike-elämän keskus.

Otimme päivän ensimmäisen metron Liverpoolin asemalle, joka sijaitsee ydinkeskustasta itään. Asemalta ulos astuessamme näimme valtavan kokoisia rakennuksia, jollaisia ei kyllä ainakaan Pohjois-Suomessa ole. Jatkoimme Old Spitalfieldsin torille (viite) tavoitteenamme löytää uusia vaatteita. Löysimmekin Rainforest Roti -wrapit. Wrappiin tuli avokadotahnaa, tomaattisalsaa, falafeliä, punajuurta ja erilaisia salaatteja. Maku oli tuore ja herkullinen. Ravintolan nimi kirjattakoon talteen: Rainforest Creations. He tekivät ainoastaan kasvisruokia. Muuten torilla oli lähinnä rihkamakauppoja ja tyyriitä ryysy- ja taulukojuja. Suomalaista kirpparimeininkiä emme oikeastaan nähneet.

Spitalfields Market

Spitalfieldsin tori (2011-04-10)

Old Spitalfieldsin selätyksen jälkeen hörppäsimme kahvit auringossa ja lähdimme kierrellen kävelemään kohti hotelliamme 8 km päähän.

Sitten näimme kurkkutalon. 30 St Mary Axe on arkkitehtuurinen helmi (viite) kuin myös Leadenhall Market (viite).

St. Mary Axe

Kurkkutalo (2011-04-10)

St. Mary Axe

(2011-04-10)

Leadenhall Market

Leadenhallin tori (2011-04-10)

Sitten ostimme piknik-tarpeksi halvinta löytämäämme valkoviiniä ja take-away-sushipaketit.

Bank

Englannin pankki vasemmalla (2011-04-10)

Hyvä paikka piknikille löytyi St. Paulin katedraalin nurmikolta (viite).

St. Paul

Pyhän Paavalin katedraali (2011-04-10)

Sushit

Yhteishinta 8 euroa (2011-04-10)

Pyhältä Paavalilta matkaa jatkettuamme vastaan tulivat muun muassa Royal Courts of Justice (viite) ja National Gallery (viite), jonka edessä oli mielenilmauksia ja katutaitelijoita. Yksi niistä, italialainen huuliveikko, sai meidätkin pysähtymään, jonka myötä katsoimme hänen höpötyksiään ainakin kymmenen minuuttia. Hänen konseptinsa tuntui olevan sama kuin aiemmin näkemämme Jounin: paljon puhetta ja vähän tekoja. Katsojia kertyi esityksen aikana ainakin sata ja tippiä satoi.

Toby

(2011-04-10)

Seuraavaksi otimme suunnaksi Sohon, josta toivoimme löytävämme hyvän pubin. Katsastelimme myös hieman ravintoloita, kun mahat huhuilivat jo iltapalaa. Päädyimmekin sitten yhtäkkiä Piccadilly Circukselle (viite), josta piti tietenkin räpsiä todisteet, sillä onhan se maailman tunnetuimpia paikkoja. Ja mistä syystä? Siellä on iso mainos.

Piccadilly Circus

Piccadilly Circus (2011-04-10)

Pubissa huomasimme, että olemme lähellä Chinatownia (viite), joten sinne siis. Perillä oli kortteli täynnä kiinalaisia ravintoloita ja kauppoja. Näky oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka paikka vaikutti osittain myös turisteille rakennetulta. Kiertelimme arviolta kolmenkymmenen ravintolan menut ja ikkunat läpi ja lopulta valitsimme keskihintaisen buffet-paikan. Ruokakin oli keskinhintaisen keskinkertaista. Lisäksi ostimme kadulta kolme höyrysämpylää (viite) hotellille vietäviksi (vihannes-, porsas- ja mustapapuversiot). Ostimme mukaan myös punariisiä, chiliöljyä, maustettua inkivääriä sekä vihannesjerkyä.

Buffet

Kiinalainen buffet (2011-04-10)

Chinatown

Chinatown, Lontoo (2011-04-10)

Illan päätteeksi kävelimme Oxford Streetillä (viite), joka on Lontoon ja ilmeisesti myös Euroopan suurin ostoskatu. Siellä sijaitsee useita lippulaivamyymälöitä.

Maanantai, 11.4.2011: Zoo ja Camden Town

Ensimmäisen arkipäivän ohjelma oli London Zoo (viite).

Kirsikkapuu

Kirsikkapuu (2011-04-11)

Karppeja

Karppeja Regent's Parkissa (2011-04-11)

Maksoimme sisään eläintarhaan ja teimme nopean taistelusuunnitelman eli missä haluamme käydä. Ensimmäiseksi lähdimme savannille katsomaan Afrikan eläimiä: kirahveja, seeproja ja okapeja. Okapit olivat uusi tuttavuus isoina ja arkoina sorkkaeläiminä – mitenhän pysyvät hengissä? Savannilla oli myös hyeenakoiria sekä suosikkejani, villisikoja. Sitten siirryimme sademetsään ja yöeläjien luo. Pimeässä tilassa oli ainakin kummituseläin, silmättömiä luolakaloja ja lepakoita. Sademetsän päiväalueelta jäi mieleen apinametsä, missä kuljimme latvojen tasalla ja apinat pystyivät tulemaan ihmisten luo. Tunnelma oli mielenkiintoinen, kun eri apinalajit - me mukaan luettuna - touhusimme keskenään keinotekoisen vesisateen kastellessa tilaa.

Apinat

Sademetsän apinat (2011-04-11)

Aamupala oli jäänyt niukaksi ja eläintarhan portilta ostetut pienet sipsipussit eivät kauaksi nälkäämme siirtäneet, joten murua rinnan alle oli saatava. Totesimme että hodari maksaa käsittämättömät 7,5 puntaa eli noin 8-9 euroa, joten ei kiitos. Mieluummin kärvistellään koko päivä. Onneksi löysimme kuitenkin pirtelöbaarin, josta sai isoja pirtelöjä kuudella eurolla. Onhan sekin pirtelöstä suolainen hinta, mutta koska konsepti kiinnosti muutenkin, niin annoimme rahan palaa. Pirtelöömme tuli murskattua suklaapatukkaa, maitoa, kermavaahtoa ja suklaapalloja. Nautimme mässymme katsellen pelikaaneja ja tiikereitä.

Animal shake

Onnellinen mies (2011-04-11)

Pirtelön jälkeen menimme perhostelttaan, joka oli täynnä kymmeniä ellei satoja isoja perhosia, jotka lentelivät ihmisten seassa.

Perhosteltta

Perhosteltta (2011-04-11)

Perhosten jälkeen kävimme kiertämässä hyönteistalon. Talon yli sadassa lajissa oli erilaisia hämähäkkejä, pillerinpyörittäjä, tokaroita, matoja ja okapiruja. Hyönteistalon ulkopuolella oli muutama muurahaiskarhu.

Sen jälkeen menimme katsomaan gorilloja ja saimme nähdä vaikuttavan spektaakkelin, kun naarasgorilla näytti viestivän jotain uroolle, joka taas vaikutti ärtyneeltä ja agressiiviseltä. Näytti kuin uros käyttäisi kohta väkivaltaa naarasta kohtaan ja tilanteen kehittymistä seuranneet ihmiset pidättivät hengitystään. Gorillat ovat niin ihmismäisiä ja on hyvin harvinaista todistaa väkivaltaa oikeassa elämässä suorana lähetyksenä. Thrilleri päättyi lemmenhetkeen.

Sitten kävimme katsomassa kameleita, virtahepoja, satavuotiaita kilpikonnia, komodon varaaneja, kenguruita sekä pingviinejä. Matelijatalossa oli värillisiä psykesammakoita.

Rapu

Toljot (2011-04-11)

Rokkari

Rock Pingviini (2011-04-11)

London Zoon jälkeen lähdimme Camden Towniin, taiteelliseen kaupunginosaan (viite).

Camden Town

Camden Town (2011-04-11)

Syönnin jälkeen päätimme hajaantua, sillä Johannaa kiinnosti Camdenin kaupat ja minua muutaman kilometrin päässä sijaitseva Highgate Cemetery (viite), johon on haudattu Karl Marx.

Hautausmaa oli kuitenkin jo kiinni, mutta puoli pulloa punaviiniä sentään join - luullen sitä kuitenkin koko ajan valkoviiniksi. Mitä näitä nyt on.

Portti

Highgate Cemetery (2011-04-11)

Tiistai, 12.4.2011: Harrods ja Thames

Olimme kymmeneltä jo kävelemässä kohti Harrodsia (viite). Hotellimme, joka oli sopiva reppureissaajillekin, sijaitsi eliittialueella, jonka naapurustossa asuvilla näytti olevan lähinnä ferrareita, porscheja ja rolls-royceja. Alueella on myös useita suurlähetystöjä, kuten esimerkiksi Suomen.

Kiersimme Harrodsin osastot pikaisesti läpi. Löysimme esimerkiksi pöytähopeille omistetun osaston ja keittiöosastolla oli hyllyssä vierekkäin kymmenien tuhansien puntien arvoisia hedelmäkulhoja. Meidän budjettiluokasta löytyi kaksi patonkia, pieni salaatti sekä mandariinilimu. Valittavana oli satoja ruokia yli kymmenestä eri keittiöstä. Mieleen jäivät: kiinalainen, japanilainen, intialainen, italialainen, libanonilainen, marokkolainen ja ranskalainen.

Harrods

Mandariinilimu (2011-04-12)

Luonnontieteelliseen museoon oli liian pitkä jono, joten Darwinin kokoelma jäi seuraavaan kertaan.

Luonnontieteellinen museo

Luonnontieteellinen museo (2011-04-12)

Sitten oli vuorossa Buckinghamin palatsi (viite) sekä Green Park -puisto (viite) ja London Eye -maailmanpyörä.

Buckinghamin palatsi

Kuningatar Elizabeth II:n linna (2011-04-12)

Green Park

Green Park (2011-04-12)

Green Parkista menimme tarkistamaan Westminster Abbeyn (viite), missä William ja Kate vihkittiin pari viikkoa myöhemmin.

Seuraavaksi kuvasimme ikoniset Big Benin (viite) ja Westminsterin parlamenttitalon (viite). Nämä historialliset alueet ovat vaikuttavia. Muutkin olivat löytäneet paikalle, sillä arkipäivänä kello 14 kävelytiet olivat täynnä turisteja ja ohitse kulki jatkuvalla syötöllä kiertoajelubusseja. Parlamenttitalo ja Westminster Abbey ovat UNESCO:n maailmanperintökohteita.

Big Ben

(2011-04-12)

Parlamenttitalo

Parlamenttitalo (2011-04-12)

Sitten tulimme Thamesin rannalle, missä on Euroopan suurin maailmanpyörä, London Eye (viite).

London Eye

London Eye (2011-04-12)

Thames

Thames (2011-04-12)

Nähtävyystykityksen jälkeen jatkoimme kävelyä Thamesin rantaa pitkin pohjoiseen ja Embankmentin metroasemalta siirryimme British Museumiin (viite). Rosettan kivi oli mielenkiintoinen.

British museum

British Museumin Afrikka-osasto (2011-04-12)

Museon jälkeen siirryimme Sohoon syömään ja sieltä menin Victorian asemalle elmakaveria vastaan (milagros). Emme olleet nähneet aiemmin, joten juttua riitti. Johanna sai mennä kiertämään vaatekauppoja.

milagros, Lassi

milagros & Abula (2011-04-12)

Valintamme milagrossin kanssa oli Cask Pub and Kitchen. Joimme hanoissa olevia real aleja, mielenkiintoisia belgioluita ja yhdet brandyt. Johanna liittyi seuraamme parin tunnin päästä. Maistelemamme oluet: Cantillon Rose, Nøgne Ø Tiger Tripel, Val Dieu Bruin, Left Hand Imperial Stout, Victoria Storm King ja D.P.A. Dudley. Tunnelma oli korkealla.

Pubin sulkeutumisaika oli jo kello 23:00, mutta ostimme mukaamme kolme 0,75 litran pulloa, joista tosin matkalla hotellille yksi hajosi, toinen hävisi ja vain kolmannen joimme. Pubista olimme ulkona vähän ennen keskiyötä, joten briteillä on näköjään sulkeutumisaikojen suhteen rennompaa. Suomessa olisi potkittu pihalle tasan kello 23 ja viimeiset oluet olisi pitänyt olla ostettuna kello 22:29.

Baarista hortoilimme muutaman mutkan kautta takaisin Victorian asemalle ostamaan Burger Kingistä Triple Whopperit. Sitten heilutimme kättä milagrossille ja sammuimme sänkyyn yhdeltä yöllä. On aina hauska nähdä tuttuja maailmalla.

Keskiviikko, 13.4.2011: Borough ja Simply Food

Kostea ilta nukutti hyvin ja lähdimme liikkelle vasta iltapäivällä kahden aikaan. Vaikka olikin loistava ilta, niin ehkä viimeisen olisi voinut jättää väliin, mistä kieli ulko-ovesta löytynyt huoneemme avain. Aamupalaksi kuivunut Tripple Whopper.

Päivän ohjelmassa oli tuliaisten ostelua. Kävimme ostamassa Utobeer-olutkaupasta kymmenisen pulloa: La Trappe Quadrupel, St. Bernardus Pater 6, St. Bernardus Prior 8, St. Bernardus Tripel, Great Divide Espresso Oak Aged Yeti Imperial Stout, Saranac Imperial Stout, Bosteels Tripel Karmeliet, Dark Star Espresso Stout ja Meantime Raspberry. Kaupassa oli erinomainen tarjonta. Olisipa Suomessakin. Kuinkahan moni nuori on muuttanut Suomesta pois oluiden heikon maitokauppatarjonnan vuoksi?

Utobeer

Utobeerin oivalliset olutvalikoimat (2011-04-13)

Borough'sta metroilimme toisen kerran Camden Towniin. Ostimme suitsukkeita, viinipullotelineen, seinäkankaan sekä valkosuklaalla kuorrutetun donitsin, joka valmistettiin silmiemme edessä.

Camdenissä tulostimme myös boarding passit internet-kahvilassa. Ja haimme ruokaa Simply Foodista, jonka konsepti on myydä yksinkertaisia pieniä ruoka-annoksia, joista ihmiset voivat koota itselleen sopivan aterian. Esimerkiksi metroasemilla näitä kauppoja näimme usein.

Simply Foodin valikoimassa oli esimerkiksi paistettuja lihoja (siis pelkästään vain rasia yhtä lihaa), erilaisia salaatteja, hedelmäkuppeja (valmiiksi paloteltuna), marjarasioita, juustopaloja, susheja, viininlehtikääryleitä, jugurtteja ja rahkoja. Tarjontaa oli keittiöistä ympäri maailman. Hinnat olivat noin 3-4 euroa per rasia. Ostimme kaksi sandwichiä: selleri-juusto- ja karpalo-viinirypäle-brie-täytteiset.

Illalla pakkasimme reput ja otimme rennosti.

Torstai, 14.4.2011: Kuopio (Suomi)

Viimeisen päivän ohjelmassa oli vain pakollista puskua. Huone piti luovuttaa kello 10:30, jonka jälkeen siirryimme Victorian asemalle odottamaan. Rinkkojen säilytys olisi maksanut 16 puntaa, joten hoidimme vartioinnin itse.

Victorian asemalta metroilimme Green Parkin kautta Heathrowiin, jossa hoidimme muodollisuudet ja ostimme viinat tax-freestä.

Cappuccino massimo

Reissun päätöskahvina Cappuccino Massimo (2011-04-14)

Lentokone saapui Helsinkiin myöhässä ja ehdimme juuri ja juuri Kuopion koneeseen. Tavarat tulivat seuraavana päivänä ja kaikki pullot olivat ehjiä. Kotona teimme ruisleivät HK:n sinisellä ja Auran sinapilla. Kyytipojaksi olut.

Loppusanat

Viihdyimme Lontoossa loistavasti. Kaupunki on täynnä kaikenlaista. Kaupunki on myös kulttuurialueemme pääkaupunki ja kehitystasoltaan korkealla.

Kaikki matkustamiskäytännöt ja -muodollisuudet olivat selkeitä ja helppoja. Majoituspaikan suhteen kävi tuuri ja vielä kerran pitää mainostaa hotelliamme Westminster House Hotellia.

Kulinarististen nautintojen odotusarvo oli korkeammalla kuin toteutunut. Yllättäen parhaat maut löytyivät halvoista pikaeväistä eli kasviswrapista sekä kauppaketjujen sandwicheista. Kalliimmat ravintolakäynnit olivat vaatimattomia kokemuksia. Rahaa paloi 800 euroa per matkailija. Hotelli oli 200e, lennot 260e, metro 40e ja loput pienempiä kuluja. Yhden hengen päiväbudjetti oli siis 114 euroa sisältäen kaiken.

Oli mielenkiintoista nähdä toisen länsimaisen yhteiskunnan toimintaa, joka monilta osilta vakuutti. Pyöräilijöille oli ruuhkaisessa kaupungissa järjestetty hyvät puitteet. Metroverkko oli kattava ja kätevä tapa liikkua. Puistot olivat hyvässä kunnossa ja yksinkertaista raakaruokaa oli tarjolla.

Mutta löytyikö maailman napa? Piccadilly Circus vai London Eye? Kurkkutalo vai Kuningattaren linna? Kuka maailmanpyörää pyörittää? Big Ben vai Pyhä Paavali? Marx vai Darwin? Vai onko napa sittenkin Greenwichin nollameridiaani?

Comments

Author Comment
Matias2015-10-07 20:49

Hyvin mukava artikkeli ja täynnä infoa Lontoosta!

Dis6662011-05-08 20:50

Erittäin mielenkiintoista. Pitäisi itse kans käy tutustumassa. :P


Markdown: ON, HTML: OFF