Pulu-Z

Tour de Lappi II (2008)

Kieli:    Julkaistu: 2008-11-13   Muokattu: 2020-11-23   Katselut: 11928   Kategoria: Travel
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Ajelimme marraskuussa 2008 mr:n kanssa vajaa 3000 kilometria Suomen ja Norjan lapissa keräten materiaalia kuntaprojekteihin.

Artikkelihistoria

  • 2008-11-18 Artikkeli julkaistu.
  • 2008-11-13 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Johdanto

En yleensä kirjoita erillistä raporttia kuntakylttireissuista, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen - niin leppoisa oli 37. kylttireissuni.

Vuonna 2003 kävimme px:n ja Manen kanssa ajamassa Tour de Lappi I (2232 km), jolloin kuntaprojekti alkoi. Kuvasimme kaikki vastaantulleet kuntakyltit niin Suomen kuin Norjankin puolella. Pääpiirteissään reitti kulki Oulusta Sallan ja Sodankylän kautta Nuorgamiin, missä ylitettiin raja ja jatkettiin Norjan 98-tietä Lakselviin ja sieltä edelleen E6:sta pitkin Altaan, mistä lähdettiin suoraan etelään Kautokeinon kautta Suomeen ja lopulta taas Ouluun. Matkasta ei ole olemassa ainakaan vielä raporttia. LISÄYS (2020-11-23): nyt on (viite).

Myöhemmin olen laajentanut kuntaprojektin kattamaan myös kunnantalot, joten tästä syystä piti lähteä nyt uudestaan Lapin kierrokselle. Päätimme kiertää kaikkien Suomen Lapin kuntien kuntakeskusten kautta (toim. huom. Posio jäi välistä) ja käydä vielä ajelemassa pätkä Norjankin puolella.

Ajatus oli että reissussa menisi noin kolme yötä.

Reissu

Matkamme alkupiste oli siis Oulu, jonne mr oli ajellut edellisenä päivänä Joensuusta. Kävimme illalla ostamassa marketista ison kasan matkaevästä, jottei tarvitse kärsiä Norjan hintatasosta enempää kuin on pakko. Aamulla oli vielä digitaalisen videonkäsittelyn laskarit ja niistä selvittyäni lähdimme heti liikkeelle. Tiuku osoitti tässä vaiheessa klo 9:35.

Ylikiimingin (noin 3500 asukasta) rajakyltti sai olla ensimmäinen kuvauskohde. mr keräsi reissun aikana sekä kuntakyltit että -talot, mutta minulle riitti pelkät talot, koska kyltit olin kerännyt jo vuonna 2003. Ylikiiminkiin ei olisi muuten poikettu, mutta kun kunta liitetään vuoden 2009 alussa Ouluun, niin nyt oli viimeisiä mahdollisuuksia ikuistaa häviävän kunnan data.

Ylikiimingin kyltti

Ylikiimingin raja (2008-11-05)

Ylikiimingistä jatkoimme matkaa kohti Pudasjärveä (9000 as.), josta käännyttiin tielle 78, joka vei meidät ensin Ranualle (3500 as.) ja sitten Rovaniemelle (59 000 as.).

Ylikiimingin ja Pudasjärven vanha kyltti

Ylikiimingin ja Pudasjärven vanha kuntakyltti (2008-11-05)

Rovaniemen maalaiskunnan vanha kunnantalo

Rovaniemen maalaiskunta lakkautettiin 2006, mutta vanha kunnantalo on edelleen olemassa. (2008-11-05)

Rovaniemellä uhrasimme kaksi tuntia tankaten auton, syöden ja etsien oluttuoppeja kirpputoreilta, joita mr kerää. Kävimme läpi kaikki Rovaniemen kahdeksan kirpparia. Tuoppeja löytyikin useampi kymmenen, joten tältä osin reissu oli jo onnistunut.

Rovaniemeltä suuntasimme kantatietä 82 Kemijärven (9000 as.) kautta Sallaan (4300 as.), Savukoskelle (1200 as.) ja lopulta Pelkosenniemen (1000 as.) kautta Sodankylään (9000 as.).

Savukoskella on poroja 10 kertaa enemmän kuin ihmisiä. Pelkosenniemi ja Savukoski ovat pinta-alaltaan suuria ja asukasluvultaan hyvin pieniä kuntia, joten ne ovat Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kanssa Suomen harvaan asutuimpia kuntia. Enontekiöllä ja Utsjoella on sentään matkailun aiheuttamaa vilinää, mutta Pelkosenniemeltä ja Savukoskelta sekin puuttuu. Tästä syystä voidaan sanoa, että kyseessä olevissa kunnissa ollaan todellakin periferiassa. Jos rauhaa haluaa, niin näistä kunnista sitä löytyy.

Kemijärven kaupungintalo

Kemijärven kaupungintalo (2008-11-05)

Lähtiessämme Oulusta emme tienneet vielä tarkasti reittiämme tai missä olisimme yötä. Oli varsin epäselvää, kuinka kauan etappeihin kuluisi aikaa ja kuinka pitkiä ajorupeamia pystyimme tekemään. Näistä syistä päädyimme selvittämään majoituspaikat vasta viime hetkillä. Olimme ottaneet mukaan varalta teltan ja katselleet hieman autiotupien sijainteja, mutta pääasiallinen tavoitteemme oli löytää kohtuuhintaisia (noin 20e per nenä) mökkimajoituksia.

Ensimmäisenä iltana aloitimme soittopuuhat vasta Sallan jälkeen joskus iltaseitsemän aikoihin. Mukana oli läppäri kännykkänetteineen, jonka avulla saimme selville muutamia yhteystietoja. Myöhemmässä vaiheessa reissua tämä kombinaatio lakkasi toimimasta, jolloin turvauduimme kännykän vaatimattomaan selaimeen.

Sodankylän keskustan campingista meidät ohjattiin soittamaan Sodankylästä 10 km kaakkoon sijaitsevalle mökkimajoittajalle, jolta tinkaamisen jälkeen saimmekin mökin 45 euron hintaan. Tämä oli kipurajoillamme, mutta mielemme heltyi välittömästi astuessamme sisään mökkiin: saunasta lähtien todellinen luksusmökki ainakin meidän tarpeisiimme. Vielä kun olisi kerennyt tehdä muutakin kuin nukkua, mutta sauna toki tarkistettiin. Tavoite oli lähteä liikkeelle aamuvarhain.

Sodankylän mökki ulkopuolelta

Sodankylän mökki ulkopuolelta (2008-11-06)

Pääsimme aamulla liikkeelle puoli kahdeksan aikoihin. Mökin maksamisen jälkeen ajettiin ensin 10 kilometriä Sodankylän keskustaan, mistä matka jatkui pohjoiseen Ivaloon ja Inariin (samaa kunta). Viimein vähän ennen Kaamasta käännyttiin nelostieltä pois Sevettijärventielle (971), jota pitkin päästiin Näätämöstä Norjaan. Inari on pinta-alaltaan Suomen suurin kunta ja siellä asuu yli kaksi tuhatta saamelaista. Se on myös Suomen ainoa nelikielinen kunta: kunnassa puhutaan suomen lisäksi pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.

Sodankylän kunnantalo

Sodankylän kunnantalo (2008-11-06)

Suomi-Norja-raja Näätämössä

Suomi-Norja-raja Näätämössä (2008-11-06)

Alunperin meidän oli tarkoitus ajaa Ivalosta suoraan Utsjoelle ja sieltä Norjaan, mutta Sodankylän mökissä iltapuhteilla saimme idean käydä myös Kirkkoniemessä.

Tarkoitus oli viettää seuraava yö Karigasniemellä rajan kupeessa, jotta voisimme ajaa koko Norjan osuuden yhdellä valvomisella ja näin ei tarvitsisi naapurimaassa yöpyä ollenkaan. Sodankylästä Karigasniemeen Utsjoen kautta on matkaa reilu neljäsataa kilometriä ja Kirkkoniemen mutkalla saimme noin kolme sataa lisää, joten ylimääräinen kiekka tuntui realistiselta.

Eli jatkoimme Näätämöstä teitä 893 ja E6 kohti Kirkkoniemeä. E6:han menee lähes koko Norjan poikki (ja osan myös Etelä-Ruotsista) ja pituutta sillä on Norjan puolella 2630 kilometriä. E6 loppuu juuri Kirkkoniemeen ja tämä osuus tiestä on varmaankin heikoimmassa kunnossa. Kuvasimme myös Norjan puolella kaikki vastaantulleet kuntakyltit ja kunnantalot.

Sør-Varangerin kyltti

Sør-Varangerin kyltti (2008-11-06)

Tien 893 jokivartta

Tien 893 jokivartta (2008-11-06)

Kirkkoniemessä ajoimme hieman ympyrää keskustassa etsiessämme kunnantaloa. Lopulta löysimme turistineuvonnan, josta saimme kaupungin kartan ja niin myös Rådhus löytyi. Vierailu Kirkkoniemessä oli yksi reissun turisteimmista tilanteista, kun käytimme jopa useita minuutteja ottammalla maisemakuvia ilman kuntaprojektimotiivia. Mielenkiintoinen huomio on se, että Kirkkoniemessä, niin kuin ei muuallakaan Norjassa ole Golfvirran ansiosta niin kylmä kuin Suomen Lapissa - paitsi toki korkealla tunturissa.

Kirkkoniemen satamaa

Kirkkoniemen satamaa (2008-11-06)

Kirkkoniemestä matkamme jatkui takaisin E6:ta ja lopulta tulimme Tana Bru:hun (suom. Tenon silta), missä kuvasimme talon ja lähdimme taas kohti Suomen rajaa seuraillen Tenojoen vartta.

Nuorgamissa ylitimme rajan ja tulimme Suomen pohjoisimpaan kuntaan, Utsjoelle (1300 as.). Nuorgamissahan on Suomen ja myös Euroopan Unioinin pohjoisin piste. Tästä täytyi toki kuvat ottaa. Nuorgamissa on myös pohjoisin Alko, mutta harmillisesti emme aivan kerenneet sen aukioloaikana paikalle.

Talvisin kosken pauhantaa

Norjalainen koski (2008-11-06)

Kunnantalo Tana Brussa

Kunnantalo Tana Bru (2008-11-06)

Suomi-Norja-raja Nuorgamissa

Suomi-Norja-raja Nuorgamissa (2008-11-06)

Suomen puolella aloimme soitella jälleen majoituksia ja lopulta mökki heltisi tiukan tinkaamisen jälkeen 45 eurolla paikalliselta Aslakilta. Myöhemmin näimme netin hinnastosta, että mökki on 130 euron hintainen per vuorokausi. Mökki sijaitsi aivan Tenojoen rannalla noin 10 km päässä Utsjoen keskustasta Karigasniemelle päin. Alunperin oli ajatuksena siis päästä Karigasniemelle asti yötä, mutta soittamamme yöpymispaikat olivat liian hintavia budjetillemme.

Saunoimme jälleen ja painuimme unten maille ennen kymmentä, jotta jaksaisimme taas herätä varhain aamulla. Edessä oli pitkä päivä, koska tarkoituksena oli ajaa nukkumatta Keminmaahan noin 1300 kilometrin siivu, josta vieläpä iso osa ajettaisiin Norjan mutkaisilla vuonoja kiertävillä teillä.

Perjantaiaamuna heräsimme 4:30 ja olimme liikenteessä jo klo 5:05 eli varsin nopea herätys, aamupala, mökin siivous ja auton pakkaaminen. Reissu jatkui Tenojokea myötäilevää seututietä numero 970, joka tosin alkaa jo Nuorgamista. Maisemat ovat lukemani perusteella silmiähivelevät, mutta pilkkopimeässä me emme sitä voineet todentaa. Onneksi suunnitelmaamme kuului se, että olemme Norjan rannikkoteillä valoisan aikaan, joten nähtävää oli vielä kyllä tiedossa.

Karigasniemellä tankkasimme auton viimeisen kerran täyteen ja sitten ylitimme taas rajan.

Ensimmäinen etappi Norjan puolella (Karasjoki-Lakselv) kulki sisämaassa. Karigasniemeltä ajoimme Karasjoelle Norjan tietä numero 93 ja sen jälkeen jatkettiin taas E6:sta, jolta käännyttiin pois vasta noin 500 kilometrin jälkeen Skibotnissa.

Porsangerin kylttikuva

Porsangerin kylttikuva (2008-11-07)

Seuraavaksi olimme reissumme isoimmassa kaupunginssa Norjan puolella eli Altassa (18 000 as.), joka on myös Oulun ystävyyskaupunki.

Paikallinen jalkapallokenttä

Altalainen jalkapallokenttä (2008-11-07)

Altan kunnantalo

Altan kunnantalo (2008-11-07)

Altassa pohdimme, jatkammeko vielä Norjan rannikon kyntämistä vai käännämmekö jo kelkan kohti Suomea eli tietä 93 pitkin Kautokeinon kautta Enontekiön Hettaan. Päätimme jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti käsivartta.

Seuraavat vastaantulleet kunnat olivat Kvænangen (1400 as.), Nordreisa (4700 as.), Kåfjord (2300 as.) ja Storfjord (1900 as.).

Seuraavassa kuvasarja Norjan rannikon jylhistä maisemista, jotka nähtiin ajellessa E6:sta Altasta Skibotniin (285 km).

Maisema 1

Alta-Skibotn (2008-11-07)

Maisema 2

Alta-Skibotn (2008-11-07)

Maisema 3

Alta-Skibotn (2008-11-07)

Maisema 4

Alta-Skibotn (2008-11-07)

Nordreissan kyltti

Nordreissa (2008-11-07)

Nordreissan keskusta

Nordreissa (2008-11-07)

Olderdalenin keskusta

Olderdalen (2008-11-07)

Isfjellet, 1376m

1376 metriä korkea Isfjellet (2008-11-07)

Skibotnin jälkeen käännyimme kohti Suomea ja Kilpisjärveä. Saanan jälkeen ajettiin läpi koko Käsivarren tie, jota en ollut siis koskaan aikaisemmin nähnyt. Nytkin oli niin pimeää ja sumuista (ilmeisesti viereinen joki jäätyessään nosti tielle vesihöyryä), ettei tälläkään kertaa juuri mitään nähnyt, mutta onpahan tie nyt ajettu ainakin läpi. GPS näytti kätevästi tien muotoa niin, että pystyimme ajamaan jopa hieman näkyvyyden sallimaa nopeutta kovempaa päästen jopa välillä huimaan 60 km/h nopeuteen.

Suomi-Norja-raja Kilpisjärvellä

Suomi-Norja-raja Kilpisjärvellä (2008-11-07)

Saana

Saana (2008-11-07)

Karesuvannolla tankattiin taas ja pian sen jälkeen tehtiin tieltä 21 pisto Enontekiön (1900 as.) Hettaan kuvaamaan kunnantalo. Minähän olin tämän talon jo kuvannut kesäisen vaelluksen yhteydessä, mutta mr:ltä se vielä puuttui. Tässä vaiheessa kello oli noin kymmenen illalla.

Matka jatkui Muonion (2400 as.), Kittilän (6000 as.), Kolarin (3800 as.), Pellon (4100 as.), Ylitornion (4900 as.) ja Karungin (2200 asukasta vuonna 1970) kuntakeskuksien kautta Keminmaahan (8700 as.) nukkumaan. Tältä osuudelta jäi mieleen revontulia, 10 asteen pakkanen ja loputon alamäki Torniojokilaaksossa neljän tuulen tiellä.

Revontulia Kittilän ja Muonion rajalla

Revontulia Kittilän ja Muonion rajalla (2008-11-08)

Tornion kuntakyltti

(2008-11-08)

Perille Keminmaahan pääsimme kello neljän aikoihin aamulla ja näin päivän urakka otti yli 23 tuntia. Suunta siis samantien sänkyyn.

Perillä Keminmaan Viitakoskella

Perillä Keminmaan Viitakoskella (2008-11-08)

Lauantaina siis kiersimme Tervolan (3500 as.), Kemin (22 500 as.), Keminmaan (8500 as.), Alatornion (8500 asukasta vuonna 1970) ja Tornion (22 500 as.) kunnat ja kävimme Ikeassa testaamassa halvat hodarit. Sitten vielä Ouluun Simon (3500 as.) ja Kuivaniemen (2000 asukasta vuonna 2006) kautta.

Loppusanat

Kiitokset kuuluvat halvahkoista majoituksista Sodankylän rouvalle, Aslakille ja Unskille. Varmaan jonkin pohjoismaisen yhteistyön hedelmiä ovat vapaa liikkuvuus maiden välillä, joten siitä kans tattikset joillekin historiallisille päättäjille. Ja toki kuskille ja erinomaiselle matkaseuralle kaikkein suurimmat kiitokset, hieno reissu!

Reissu avarsi mieltä. Olen matkan jälkeen lukenut tunteja Norjasta. Norja vakuutti. Luonnollisestikaan näistä kuvistani ei saa kuin häivähdyksen todellisuudesta, joten jos yhtään heräsi kiinnostus, niin suosittelen tekemään pohjoisretken. Norja on naapurimaamme ja en kyllä tiennyt, että näin läheltä löytyy näin hienoja paikkoja. Itseäni ainakin kiehtoo niin Suomen kuin Norjan että myös Ruotsin Lappi, jotka tuovat meille pohjoista monikulttuurisuutta.

Tarkoitus oli, että ajaisimme molemmat reissussa, mutta koska mr jaksoi yksinkin ajaa, niin ajattelimme, että on turvallisempaa olla vaihtamatta kuskia kesken reissun. Minä olin tottunut jo istumaan vieressä ja olemaan välittämättä suuremmin ajamisesta, joten roolin vaihto olisi voinut olla tuhoisa matkan loppupuoliskolla. Keskikulutus reissussa oli 6,3 l/100 km. Keskinopeus oli sen verran alhainen koko matkalla, että kulutus pysyi hyvin alhaisena, vaikka ylös-alas-ajoa tulikin paljon. Kartasta mitattuna jälkikäteen saimme matkan pituudeksi 2797 km, tosin auton matkamittari antoi reilun 100 kilometriä pidemmän matkan. Reissun päällä olimme vastaavasti 58 tuntia ja 20 minuuttia. Tämä sisältää kaiken muun kuin majoittumisen.

Norjan tiestö, ainakin pohjoisessa, on todella erilaista. Matka ei kartalla etene juurikaan vuonoja kierrellen, joiden yli ei voida rakentaa siltoja, koska ne ovat jopa kilometrin syviä ja ainakin sen verran leveitä. Norjassa on myös lukematon määrä pitkiä tietunneleita ja Alta-Skibotn-välilläkin niitä oli muutama. Viiden kilometrin tunnellissa todellakin toivoo, ettei mitään odottamatonta tapahdu. Mutkaisilla ja kapeilla teillä keskinopeus tuppasi tippumaan alle 60 km/h, mutta paikalliset tuntuivat hurjastelevan tutuilla teillä reippaasti tätä kovempaa. E6:sta ajaessa tuli useasti naureskeltua, että ollaanko tässä todellakin Eurooppatiellä. Norja ei todellakaan ole maaliikenteen luvattu maa - Norja päästä päähän kestää autolla ajaen rapiat 40 tuntia ja matkaa kertyy noin 2600 kilometriä. Nopein reitti Kirkenesistä Osloon kulkeekin Suomen ja Ruotsin läpi.

Meidän tapamme matkustaa oli jatkuva liike. Majoittumiseen ja muuhun paikallaoloon käytettiin mahdollisimman vähän aikaa ja tämä tarkoitti käytännössä, että söimme liikkeessä ja pisimmät tauot olivat minuuttiluokkaa. Silloinkin joko kuvattiin kunnantaloa tai käytiin luonnollisilla tarpeilla. On sanomattakin selvää, että tälläisellä tyylillä ei moni jaksa reissata, ja tyyli olisikin ollut varmasti erilainen, jos mukana olisi ollut muita. Meille tämä sopi ja näin saimme hyvin tehokkaasti kierreltyä monessa paikkaa ja kuvattua meille tärkeitä kohteita.

Linkit


Markdown: ON, HTML: OFF