Tour de Lappi II (2008)

Sisällysluettelo
Alkusanat Reissu Loppusanat Linkit

Lyhyesti

Ajelimme marraskuussa 2008 Mikon kanssa vajaa 3000 kilometria Suomen ja Norjan lapissa keräten materiaalia kuntaprojekteihimme.

Artikkelihistoria

• 2008-11-18 Artikkeli julkaistu.
• 2008-11-13 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

En yleensä kirjoita erillistä raporttia kuntakylttireissuista, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen - niin loistava oli 37. kylttireissu. Raportti kertoo lyhykäisyydessään reissun vaiheista ja esittelee muutaman kuvan matkalta.

Vuonna 2003 kävimme Pekan ja Markuksen kanssa ajelemassa Lapissa vastaavan reissun (2232km), jolloin tämä kuntaprojekti myös alkoi. Silloin kuvasimme kaikki vastaantulleet kuntakyltit muistoksi vierailuista niin Suomen kuin Norjankin kunnissa. Pääpiirteissään reitti kulki Oulusta Sallan ja Sodankylän kautta Nuorgamiin, missä ylitettiin raja ja jatkettiin Norjan 98-tietä Lakselviin ja sieltä edelleen E6:sta pitkin Altaan, mistä lähdettiin suoraan etelään Kautokeinon kautta Suomeen ja lopulta taas Ouluun. Reissu on omissa kirjoissani Tour de Lappi I, mutta siitä ei ole olemassa ainakaan vielä raporttia.

Myöhemmin olen laajentanut kuntaprojektin kattamaan myös kunnantalot, joten tästä syystä "piti" nyt vuonna 2008 palata takaisin Lappiin. Tällä kertaa päätimme Mikon kanssa, joka myös kerää nykyään kuntamateriaalia, kiertää kaikkien Suomen Lapin kuntien kuntakeskusten kautta (no ok, Posion jätimme väliin) ja käydä vielä ajelemassa pätkä Norjankin puolella. Lopulliseksi reitiksemme (2797 km) muodostui lopulta taas Oulusta Sallan kautta Sodankylään, mistä jatkoimme aina Kaamaseen asti, mistä käännyttiin koilliseen Sevettijärventielle. Sitä pitkin ylitettiin raja Näätämössä, mistä ajeltiin Kirkkoniemeen (nor. Kirkenes), Norjan itäisimpään kuntakeskukseen. Sieltä lähdimme seuraamaan E6:sta ensin Nuorgamiin ja Karigasniemelle, mistä tie jatkui Karasjoelle, Lakselviin ja Altaan. Tällä kertaa jatkoimme vielä Altasta eteenpäin aina Skibotniin asti, mistä käännyimme kohti Käsivartta ja Kilpisjärveä. Sieltä lasketeltiin taas Torniojokilaaksoa pitkin ensin Keminmaahan ja lopulta Ouluun.

Ajatus oli että reissussa menisi noin kolme yötä.

Reissu

Matkamme alkupiste oli siis Oulu, jonne Mikko oli ajellut edellisenä päivänä Joensuusta. Kävimme illalla ostamassa marketista ison kasan matkaevästä, ettei reissussa tarvitsisi ostaa murkinoita Norjan kalliilla hinnoilla. Kävin aamulla vielä istumassa digitaalisen videonkäsittelyn laskareissa ja niistä selvittyäni lähdimme heti liikkeelle. Tiuku osoitti tässä vaiheessa 2008-11-05 klo 9:35. Ylikiimingin (noin 3500 asukasta) rajakyltti sai olla ensimmäinen kuvauskohde. Mikko keräsi reissun aikana sekä kuntakyltit että -talot, mutta minulle riitti pelkät talot, koska kyltit olin kerännyt jo vuonna 2003. Ylikiiminkiin ei olisi muuten poikettu, mutta kun kunta liitetään vuoden 2009 alussa Ouluun, niin nyt oli viimeisiä mahdollisuuksia ikuistaa häviävän kunnan data.

Ylikiimingistä jatkoimme matkaa kohti Pudasjärveä (9000 as.), josta käännyttiin tielle 78, joka vei meidät ensin Ranualle (3500 as.) ja sitten Rovaniemelle (59 000 as.).

Rovaniemellä uhrasimme 2-3 tuntia tankaten auton, syöden ja pääasiassa kierrellen kirpputoreja. Yksi Mikon keräilykohteista on oluttuopit ja niitä löytää hyvin kirppareita. Tästä syystä kävimme läpi kaikki Rovaniemen kahdeksan kirpparia. Tuoppeja löytyikin useampi kymmenen, joten tältä osin reissu oli jo onnistunut. Rovaniemeltä suuntasimme kantatietä 82 Kemijärven (9000 as.) kautta Sallaan (4300 as.), Savukoskelle (1200 as.) ja lopulta Pelkosenniemen (1000 as.) kautta Sodankylään (9000 as.). Savukoskella on poroja 10 kertaa enemmän kuin ihmisiä. Pelkosenniemi ja Savukoski ovat pinta-alaltaan suuria ja asukasluvultaan hyvin pieniä kuntia, joten ne ovat Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kanssa Suomen harvaan asutuimpia kuntia. Enontekiöllä ja Utsjoella on sentään matkailun aiheuttamaa vilinää, mutta Pelkosenniemeltä ja Savukoskelta sekin puuttuu. Tästä syystä voidaan sanoa, että kyseessä olevissa kunnissa ollaan todellakin periferiassa. Jos rauhaa haluaa, niin näistä kunnista sitä löytyy.

Lähtiessämme Oulusta emme tienneet vielä tarkasti reittiämme tai varsinkaan, missä olisimme yötä. Oli varsin epäselvää, kuinka kauan etappeihin kuluisi aikaa ja kuinka pitkiä ajorupeamia pystyimme tekemään. Näistä syistä päädyimme selvittämään majoituspaikat vasta edellisenä päivänä. Olimme ottaneet mukaan varalta teltan ja katselleet hieman autiotupien sijainteja, mutta pääasiallinen tavoitteemme oli löytää kohtuuhintaisia (noin 20e per nenä) mökkimajoituksia. Ne olisivat suhteellisen edullisia ja helppoja yöpymispaikkoja.

Ensimmäisenä iltana aloitimme soittopuuhat vasta Sallan jälkeen joskus iltaseitsemän aikoihin. Mukana oli läppäri kännykkänetteineen, jonka avulla saimme selville muutamia yhteystietoja. Myöhemmässä vaiheessa reissua tämä kombinaatio lakkasi toimimasta, jolloin turvauduimme kännykän vaatimattomaan selaimeen. Sodankylän keskustan campingista meidät ohjattiin soittamaan Sodankylästä 10 km kaakkoon, eli suuntaan, josta saapuisimme muutenkin, sijaitsevalle mökkimajoittajalle, jolta tinkaamisen jälkeen saimmekin mökin 45 euron hintaan. Tämä oli kipurajoillamme, mutta mielemme heltyi välittömästi astuessamme sisään mökkiin: saunasta lähtien todellinen luksusmökki ainakin meidän tarpeisiimme. Valitettavasti emme joutaneet juurikaan nauttimaan mökin tarjonnasta, vaan söimme ja saunoimme pikaisesti ja siirryimme yöpuulle. Tavoitteenamme oli lähteä liikkeelle aamuvarhain.

Pääsimme aamulla liikkeelle puoli kahdeksan aikoihin eli tunnin aikaisemmin kuin edellisenä aamuna. Mökin maksamisen jälkeen huristeltiin ensin 10 kilometriä Sodankylän keskustaan, mistä matka jatkui pohjoiseen Ivaloon ja Inariin (samaa kuntaa). Viimein vähän ennen Kaamasta käännyttiin nelostieltä pois Sevettijärventielle (971), jota pitkin päästiin Näätämöstä Norjaan. Inari on pinta-alaltaan Suomen suurin kunta ja siellä asuu yli kaksi tuhatta saamelaista. Se on myös Suomen ainoa nelikielinen kunta: kunnassa puhutaan suomen lisäksi pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.

Alunperin meidän oli tarkoitus ajaa Ivalosta suoraan Utsjoelle ja sieltä Norjaan, mutta Sodankylän mökissä iltapuhteilla saimme idean käydä myös Kirkkoniemessä, koska aikaa tuntui olevan. Tarkoitus oli viettää seuraava yö Karigasniemellä rajan kupeessa, jotta voisimme ajaa koko Norjan osuuden yhdellä valvomisella ja näin ei tarvitsisi naapurimaassa yöpyä ollenkaan. Sodankylästä Karigasniemeen Utsjoen kautta on matkaa reilu neljäsataa kilometriä ja Kirkkoniemen mutkalla saimme noin kolme sataa lisää, joten ylimääräinen kiekka tuntui realistiselta. Kaveripiirissä on puhuttu, että Kirkkoniemessä pitäisi käydä ja näinhän se hoituisi.

Eli jatkoimme Näätämöstä teitä 893 ja E6 kohti Kirkkoniemeä. E6:han menee lähes koko Norjan poikki (ja osan myös Etelä-Ruotsista) ja pituutta sillä on Norjan puolella 2630 kilometriä. E6 loppuu juuri Kirkkoniemeen ja tämä osuus tiestä on varmaankin heikoimmassa kunnossa. Kuvasimme myös Norjan puolella kaikki vastaantulleet kuntakyltit ja kunnantalot.

Kirkkoniemessä ajoimme hieman ympyrää keskustassa etsiessämme kunnantaloa. Lopulta löysimme turistineuvonnan, josta saimme kaupungin kartan ja niin myös Rådhus löytyi. Vierailu Kirkkoniemessä oli yksi reissun turisteimmista tilanteista, kun käytimme jopa useita minuutteja ottammalla maisemakuvia ilman kuntaprojektimotiivia. Mielenkiintoinen huomio on se, että Kirkkoniemessä, niinkuin muuallakaan Norjassa ei Golfvirran ansiosta ole läheskään niin kylmä kuin Suomen Lapissa - paitsi tietenkin korkealla tunturissa.

Kirkkoniemestä matkamme jatkui takaisin E6:ta ja lopulta tulimme Tana Bruhun (suom. Tenon silta), missä kuvasimme talon ja lähdimme taas kohti Suomen rajaa seuraillen Tenojoen vartta. Nuorgamissa ylitimme rajan ja tulimme Suomen pohjoisimpaan kuntaan, Utsjoelle (1300 as.). Nuorgamissahan on Suomen ja myös Euroopan Unioinin pohjoisin piste. Tästä täytyi toki kuvat ottaa. Nuorgamissa on myös pohjoisin Alko, mutta harmillisesti emme aivan kerenneet sen aukioloaikana paikalle.

Suomen puolella aloimme soitella jälleen majoituksia ja lopulta mökki heltisi tiukan tinkaamisen jälkeen 45 eurolla paikalliselta Aslakilta. Myöhemmin näimme netin hinnastosta, että mökki on 130 euron hintainen per vuorokausi. Mökki sijaitsi aivan Tenojoen rannalla noin 10 km päässä Utsjoen keskustasta Karigasniemelle päin. Alunperin oli ajatuksena siis päästä Karigasniemelle asti yötä, mutta soittamamme yöpymispaikat olivat liian hintavia budjetillemme.

Saunoimme jälleen ja painuimme unten maille ennen kymmentä, jotta jaksaisimme taas herätä varhain aamulla. Edessä oli pitkä päivä, koska tarkoituksena oli ajaa nukkumatta Keminmaahan noin 1300 kilometrin siivu, josta vieläpä iso osa ajettaisiin Norjan mutkaisilla vuonoja kiertävillä teillä.

Perjantaiaamuna heräsimme 4:30 ja olimme liikenteessä jo klo 5:05 eli varsin nopea herätys, aamupala, mökin siivous ja auton pakkaaminen. Reissu jatkui Tenojokea myötäilevää seututietä numero 970, joka tosin alkaa jo Nuorgamista. Maisemat ovat lukemani perusteella silmiähivelevät, mutta pilkkopimeässä me emme niitä päässeet todistamaan. Onneksi suunnitelmaamme kuului se, että olemme Norjan rannikkoteillä valoisan aikaan, joten nähtävää oli tulossa varmasti.

Karigasniemellä, jonne muuten 4-tie oli linjattu vielä 1992, tankkasimme auton viimeisen kerran täyteen (pyrimme välttämään Norjan kalliita hintoja) ja sitten ylitimme taas rajan. Ensimmäinen etappi Norjan puolella, Karasjoki-Lakselv, kulki sisämaassa ja näin maisematkin olivat melko vaisuja myöhempiin verrattuna. Toki koska ne tulivat ennen mahtavampia maisemia, niin myös ne saivat meidät haltioitumaan. Kuntakylttikuviinkin tallentui usein taustalle hieman Suomesta poikkeavia näkymiä. Karigasniemeltä ajoimme Karasjoelle Norjan tietä numero 93 ja sen jälkeen jatkettiin taas E6:sta, jolta käännyttiin pois vasta noin 500 kilometrin jälkeen Skibotnissa.

Reissun pääkohde oli Alta (18 000 as.) ja oikeastaan vain sen takia, että se oli suunnilleen kauimmassa pisteessä reissullamme, ja ennen kaikkea se on sen kokoinen paikka, että joku voi vaikka tunnistaa kaupungin, kun nimeltä mainitsee. Onpa Alta myös Oulun ystävyyskaupunki.

Kuvasimme Altassa tietenkin taas kunnantalon, minkä yhteydessä otimme myös ainoan kerran yhteen norjalaisen muukalaisen kanssa. Paikallinen remppakaksikko kyseli kuvauksistamme ensin Norjaksi, sitten englanniksi ja lopulta huristi turhautuneena pois. Keskustelun kulku: "ögö böö bögö öö?", ".. sorry?", ".. you film us?", "ye". Taloa me oikeasti kyllä kuvattiin, mutta tämä ei nyt taitanut välittyä muukalaisille. Ensi kerralla paremmin.

Altassa myös pohdimme, jatkammeko vielä Norjan rannikon kyntämistä vai käännämmekö jo kelkan kohti Suomea eli tietä 93 pitkin Kautokeinon kautta Enontekiön Hettaan. Onneksemme olimme jästipäitä ja jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti käsivartta. Itselläni oli suuret henkilökohtaiset intressit jatkaa, koska en ollut käsivarressa käynyt ja vastaavasti Kautokeino ja Hetta olivat jo nähtyjä. Myös Norjan kunnat, Kvænangen (1400 as.), Nordreisa (4700 as.), Kåfjord (2300 as.) ja Storfjord (1900 as.) tulivat uusina kuvatuksi tällä osuudella.

Seuraavassa kuvasarja Norjan rannikon jylhistä maisemista, jotka nähtiin ajellessa E6:sta Altasta Skibotniin (285km).

Skibotnin jälkeen käännyimme sitten kohti Suomea ja Kilpisjärveä. Saanan kuvaamisen jälkeen ajettiin läpi koko Käsivarren tie, jota en ollut siis koskaan aikaisemmin nähnyt. Nytkin oli niin pimeää ja sumuista (ilmeisesti viereinen joki jäätyessään nosti tielle vesihöyryä), ettei tälläkään kertaa juuri mitään nähnyt, mutta onpahan tie nyt ajettu ainakin läpi. GPS näytti kätevästi tien muotoa niin, että pystyimme ajamaan jopa hieman näkyvyyden sallimaa nopeutta kovempaa päästen jopa välillä huimaan 60km/h nopeuteen.

Karesuvannolla tankattiin taas ja pian sen jälkeen tehtiin tieltä 21 pisto Enontekiön (1900 as.) Hettaan kuvaamaan kunnantalo. Minähän olin tämän talon jo kuvannut kesällä Hetta-Pallas-vaelluksen yhteydessä, mutta Mikolta se vielä puuttui. Tässä vaiheessa kello oli noin kymmenen illalla. Tästä matka jatkui Muonion (2400 as.), Kittilän (6000 as.), Kolarin (3800 as.), Pellon (4100 as.), Ylitornion (4900 as.) ja Karungin (2200 asukasta vuonna 1970) kuntakeskuksien kautta Keminmaahan (8700 as.) tyttöystäväni kotia nukkumaan. Tältä osuudelta jäi mieleen revontulia, 10 asteen pakkasia ja loputon alamäki Torniojokilaakson neljän tuulen tiellä.

Perille Keminmaahan pääsimme kello neljän aikoihin aamulla ja näin päivän urakaksi tuli yli 23 tuntia. Arvatenkin taistelijat olivat väsyneitä, joten suunta oli mahdollisimman nopeasti petiin unten maille. Jossain vaiheessa vielä eläteltiin toiveita herätä kymmeneksi kiertämään Kemin ja Tornion kirppareita, mutta yhteisellä päätöksellä tästä luovuttiin. Meri-Lapin kunnat ja visiitti Haaparannan Ikeassa saivat riittää lauantain ohjelmaksi.

Lauantaina siis kiersimme Tervolan (3500 as.), Kemin (22 500 as.), Keminmaan (8500 as.), Alatornion (8500 asukasta vuonna 1970) ja Tornion (22 500 as.) kunnat ja kävimme Ikeassa ostoksilla sekä testaamassa halpoja hodareita. Sitten vielä puoteltiin Simon (3500 as.) ja Kuivaniemen (2000 asukasta vuonna 2006) kautta kotia Ouluun.

Loppusanat

Reissu avarsi todella paljon. Olen matkan jälkeen lukenut tunteja Norjasta ja pääosin kaikki on ollut positiivista. Norja on maisemillaan lumonnut minut. Luonnollisestikaan näistä minun kuvista ei saa kuin häivähdyksen todellisuudesta, joten jos yhtään heräsi kiinnostus, niin suosittelen toteuttamaan pohjoisen retken. Norja on naapurimaamme, ja en olisi ikinä uskonut, että näin läheltä löytyisi niin huikeita maisemia. Itseäni ainakin kiehtoo niin Suomen kuin Norjan ja myös Ruotsin Lappi, jotka tuovat meille monikulttuurisuutta omasta takaa täällä Pohjolassa. Erityisesti Alta-Skibotn-väli oli hämmästyttävä, eli mielummin ehkä sinne, jos ei muuta keksi. Itselläni seuraavalla kerralla jatkuu reitti sitten Skibotnista etelään.

Tarkoitus oli, että ajaisimme molemmat reissussa, mutta koska Mikko jaksoi yksinkin ajaa, niin ajattelimme, että on turvallisempaa olla vaihtamatta kuskia kesken reissun. Minä olin tottunut jo istumaan vieressä ja olemaan välittämättä suuremmin ajamisesta, joten roolin vaihto olisi voinut olla tuhoisa matkan loppupuoliskolla. Keskikulutus reissussa oli 6.3 l/100km. Keskinopeus oli sen verran alhainen koko matkalla, että kulutus pysyi hyvin alhaisena, vaikka ylös-alas-ajoa tulikin aika paljon. Kartasta mitattuna jälkikäteen saimme matkan pituudeksi 2797 km, tosin auton matkamittari antoi reilun 100 kilometriä pidemmän matkan. Reissun päällä olimme vastaavasti 58 tuntia ja 20 minuuttia. Tämä sisältää kaiken muun kuin majoittumisen.

Norjan tiestö, ainakin pohjoisessa, on todella erilaista. Matka ei kartalla etene juurikaan vuonoja kierrellen, joiden yli ei voida rakentaa siltoja, koska ne ovat jopa kilometrin syviä ja ainakin sen verran leveitä. Norjassa on myös lukematon määrä pitkiä tietunneleita ja Alta-Skibotn-välilläkin niitä oli muutama. Viiden kilometrin tunnellissa todellakin toivoo, ettei mitään odottamatonta tapahdu. Mutkaisilla ja kapeilla teillä keskinopeus tuppasi tippumaan meillä alle 60 km/h, mutta paikalliset tuntuivat hurjastelevan tutuilla teillä reippaasti tätä kovempaa. E6:sta ajaessa tuli useasti naureskeltua, että ollaanko tässä todellakin Eurooppatiellä. Norja ei todellakaan ole maaliikenteen luvattu maa - Norja päästä päähän kestää autolla ajaen rapiat 40 tuntia ja matkaa kertyy noin 2600 kilometriä. Nopein reitti Kirkenesistä Osloon kulkeekin Suomen ja Ruotsin läpi.

Meidän tapamme matkustaa oli jatkuva liike. Majoittumiseen ja muuhun paikallaoloon käytettiin mahdollisimman vähän aikaa ja tämä tarkoitti käytännössä, että söimme liikkeessä ja pisimmät tauot olivat minuuttiluokkaa. Silloinkin joko kuvattiin kunnantaloa tai käytiin pusikossa tarpeilla. On sanomattakin selvää, että tälläisellä tyylillä ei moni jaksa reissata, ja tyyli olisikin ollut varmasti erilainen, jos mukana olisi ollut muita. Meille tämä sopi ja näin saimme hyvin tehokkaasti kierreltyä monessa paikkaa ja kuvattua meille tärkeitä kohteita.

Perinteiset kiitokset kuuluvat tällä kertaa ainakin halvahkoista majoituksista Sodankylän rouvalle, Aslakille ja Johannalle. Varmaan jonkin pohjoismaisen yhteistyön hedelmiä ovat vapaa liikkuvuus maiden välillä, joten siitä kans tattikset joillekin historiallisille päättäjille. Ja toki kuskille ja samanhenkiselle matkaseuralle kaikkein suurimmat kiitokset. Loistava reissu tehtiin ja tämä tullaan muistamaan.

Linkit

• Norjan tiematkailun FAQ

---

Your comment Markdown: ON, HTML: OFF

Your alias

Your key ?

What's the name of this website?