Hetta-Pallas kesällä 2008 (56 km)

Sisällysluettelo
Alkusanat Valmistelut Varustelista Vaatetus Majoitus Tarvikkeet Viihde Hygienia Kokkaus Kehitettävää Ruokapolitiikka Vaellus 18. kesäkuuta 2008 19. kesäkuuta 2008 20. kesäkuuta 2008 21. kesäkuuta 2008 22. kesäkuuta 2008 23. kesäkuuta 2008 Loppusanat Aikajana Linkit Kommentointi

Lyhyesti

Minä ja puoliskoni vaelsimme yöttömän yön auringon alla juhannuksena 2008 Hetasta Pallakselle. Matkaa kertyi 56 kilometriä ja vaellus kesti viisi päivää.

HUOM: Jos lukija on kiinnostunut varustelistasta, niin kannattanee vilkaista myös allekirjoittaneen Varustelista-artikkeli.

Artikkelihistoria

• 2018-01-06 Tekstiä hieman viilattu.
• 2008-07-06 Artikkeli julkaistu.
• 2008-06-27 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Tämä oli minun toinen useampipäiväinen kesävaellukseni. Viime vuonna tallustimme Karhunkierroksella 54 kilometriä ja sen raportissa olen kirjoittanut yleisemmin vaellusharrastuksesta. Silloin vaelluskokemus oli sen verran onnistunut, että halusimme ehdottomasti tänä kesänä jatkaa harrastusta.

Tällä kertaa päätimme lähteä kahdestaan reissuun, koska halusimme kokea parisuhdevaelluksen. Luotto oli kova, että kokisimme reissussa ensimmäisen parisuhderiidankin. Muita odotuksia olivat yleinen lappilaisuus, hienot tunturit, rauha, eläimet ja leppoisat iltatouhuilut. Sen sijaan toivoimme säästyvämme sääskiltä, vesisateilta ja loukkaantumisilta, vaikka toki niistäkin olisi hyvä saada kokemusta.

Valmistelut

Perinteisten menu- ja matkasuunnitelmien lisäksi ostimme muutamia uusia varusteita (varustelistassa tarkemmin) ja kävimme kävelemässä yhden testilenkin. Testilenkillä minulla hajosi Bilteman juomasäiliö, ja vaikka olin juuri ostanut tilalle laadukkaamman CamelBakin, niin päätin ottaa mukaan tavallisia juomapulloja säiliön sijaan. Juomapullot eivät varmasti hajoa, ja niitä voi sulloa ympäri rinkkaa. Testilenkillä myös vahvistui usko vaelluskenkiin, ja päädyin laittamaan ne jalkaan lenkkareiden sijaan. Myös teltta ja Trangia tarkistettiin, ettei kairassa tule ikäviä yllätyksiä.

Mietimme jonkin verran, että kuljemmeko omalla autolla vai julkisilla. Oma auto olisi tullut hieman kalliimmaksi, mutta toisaalta sillä olisi nopeampi ja vapaampi liikkua. Lopulta vaakakupin käänsi julkisten kulkuneuvojen reissuromantiikka. Halusimme kokea reissaamisfiilistä asemilla ja busseissa. Tulevana heinäkuuna lähdemme muutaman tuhannen kilometrin roadtripille Etelä-Suomeen, jolloin kerkiää kyllä istua henkilöautossa. Autonsiirtomaksuineen omalla autolla matkat olisivat kustantaneet noin 180 euroa ja julkisilla hintaa tulisi noin 120 euroa. Venekyyti Ounasjärven yli maksaisi 6 euroa per nenä.

Varustelista

Vaikka meillä molemmilla alkaa olla jo varsin kattava kokoelma erilaisia erätarvikkeita, niin ostimme kuitenkin muutamia uusia tavaroita. Seuraavassa esittelen minun varustelistani, ja mitä yhteisiä tavaroita Johanna otti mukaan. Molempien varusteet mietittiin yhdessä, koska ne kuitenkin kannetaan lopunperin yhdessä. Päätimme tällä kertaa jakaa painot meidän omien painojemme suhteen, koska viime vuonna Johanna joutui kantamaan hänelle liian painavaa rinkkaa.

Rinkkojen loppupainoiksi ruokineen ja kaikkineen (eli sisältää myös päällä olevat vaatteet) tuli minulle noin 26 kg ja Johannalle noin 17 kg. Tässä oli viime vuotiseen verrattuna noin 5 kg minulla enemmän ja Johannalla 2 kg vähemmän tavaraa. Hieman pelonsekaisesti lähdin koitokseen, mutta ainakaan tällä kertaa ei ongelmaksi tulisi minun suuremmat menohaluni.

Vaatetus

P-symbolilla merkityt vaatteet olivat päälläni lähtiessä ja loput rinkassa.

• vaelluskengät (P): ostin pari vuotta sitten Meindl:n vaelluskengät, mutta en koskaan liiemmin tykästynyt niihin johtuen osittain pikkurakosta, joka aina tuli kävellessä varpaan yläosaan; viime talvena Heikki neuvoi laittamaan puupalat kenkiin ja ne muokkasivatkin kengät paremmiksi; lupaavan testilenkin perusteella päätin ottaa kengät viimein tositoimiin mukaan
• sandaalilenkkarit: luottokengät Karhunkierrokselta, jotka otin mukaan siltä varalta, ettei vaelluskengät ole hyvät; tällä kertaa ne toimivat telttakenkien asemassa ja jatkossa ottanen mukaan normaalit Crocs-sandaalit, jotka paremmin soveltuvat tähän tarkoitukseen
• 3 alushousut (P): mietin pitkään, että ottaisin vain kahdet mukaan, mutta silti päädyin kolmiin: "eihän ne mitään paina"
• päälyhousut (P): ostin pari viikkoa ennen reissua Sastan 64°N housut, joista saa lahkeet irti, ja näin erillisille shortseille ei ole tarvetta; housuissa on hyvin taskuja ja vyölle lenkit
• vyö (P): vyölle on kätevä laittaa puukko, mutta kameralle se oli huono paikka rinkan painamisen takia
• vaellustakki (P): kallis vaellustakki, jota en yleensä raski ottaa mukaan remuamiseen, mutta nyt otin
• 1 t-paita (P): kevyt polyesteripaita, joka kuivuu hetkessä
• poolo: lämmin, mutta hengittävä McKinleyn luottopaita
• 3 sukat (P)
• pitkät alushousut
• sadehousut: näitä ei jaksa hevin pukea, joten sadeviitta voisi olla parempi
• sadetakki
• rinkan sadesuoja
• hanskat
• buff (P)
• hyttyshattu
• uikkarit

Tällä kertaa en tarvinnut hyttyshattua, kun sääskiä ei ollut nimeksikään. Kaikki muut olivat päälläni jossain vaiheessa ja mitään en kaivannut lisää. Hanskoina minulla oli sauvakävelyhanskat, mutta niiden tilalle voisi hankkia jotkin hieman pätevämmät ja vettä sietävät hanskat. Ovat vaan pirulaiset varsin arvokkaita. Vaelluskenkiin olin erittäin tyytyväinen, ja märässä ja kivikkoisessa tunturissa ei tehnyt ollenkaan mieli vaihtaa lenkkareihin. Tälläkin kertaa olisi pärjännyt kaksilla boksereilla, mutta en valita, ettei tarvinnut pyykätä. Uikkarit tulivat tarpeeseen saunoessa, kun osa ihmisistä vaikutti olevan häveliäämpää sorttia. Näidenkin tarpeellisuus on hieman kyseenalainen, mutta onhan niistä yksiksi varaboksereiksi. Ehkäpä sen myötä voisi tiputtaa bokserimäärän kahteen?

Johanna osti reissulle lenkkarivaelluskengät ja sadeviitan. Kenkiin hän ei ollut tyytyväinen, koska ne eivät pitäneet vettä ja ilmeisesti kunnon vaelluskengät meni hankintalistalle. Muuten hänellä oli hieman enemmän vaatetta mukaan, mutta ilmeisen tyytyväinen hän oli valintoihinsa.

Majoitus

• teltta: Kuru Jänkä 4 kg
• kuivauspyyhe teltalle: yöllisten sateiden kuivaamiseen ennen pakkaamista
• makuupussi: Halti Ultra O; mukavuusraja +5
• makuualusta: ostin talvella hieman paksumman makuualustan mallia perus

Hieman sateisena yönä pelotti, miten teltta pitää kosteutta, mutta pitihän se. Aamulla oli kätevä kuivauspyyhkeellä kuivata yöllä kastunut teltta ja näin minimoida kannettava taakka. Silti tekisi mieli ostaa jokin parempi vaellusteltta hintaluokasta 400-500 euroa, joka olisi keveämpi, varmempi ja muutenkin kätevämpi kaikkine yksityiskohtineen. Nykyisen teltan kaaret alkavat hieman olemaan jo kuluneita, ja pelottaa, jos ne katkeavat reissun päällä.

Myös yhteisiä makuupusseja ollaan mietitty, jotka saisi yhteen vetoketjuilla ja joiden mukavuuslämpötilaraja olisi pakkasen puolella. Makuualustankin haluaisin uusia itsestääntäyttyvään, kunhan keksisi, mikä malli on paras.

Tarvikkeet

• rinkka: Jack Wolfskinin Agadir II (2006)
• jätesäkki: rinkan varasadesuoja, josta pystyy kyhäämään muutakin tarvittaessa
• otsalamppu (+ varaparistot): ei todellista tarvetta, mutta illalla teltassa kiva kapistus muistiinpanoja kirjoittaessa
• Leatherman: Wave; kätevä yleistyökalu
• puukko: aikaisemmin olen tyytynyt Leathermannin veitseen, mutta kyllä kunnon puukko on niin kätevä, että jatkossakin otan sen mukaan
• kartta: kaksi kopiota eri paikkoihin rinkkaa sijoitettuna; mittasuhde noin 1:10000
• karttasuoja: ostin kalliin 20 euron Haglöfsin karttasuojan, jonka todellinen tarve on hieman kyseenalainen
• kompassi
• naru: kohtalaisen vahvaa yleisnarua kaikenlaiseen korjailuun; pyykkinaru
• 2 kiristysremmiä: tarvittaessa saa kaikenlaista kiinnitettyä
• pakastepusseja: suojaamiseen ja lokerointiin
• ruokakasseja: tavaroiden jaotteluun; pyykeille oma
• roudarinteippi: korjailuun hyödyllistä

Jätesäkin tarpeellisuuden kyseenalaistan, koska se vaikeuttaa suhteettomasti rinkan käyttämistä ja toisaalta se ei juurikaan paranna vedenpitävyyttä. Kartoiksi tein itse liian tarkat kartat ja tulostusjälki oli suttuinen. Tästä syystä emme karttoja juurikaan käyttäneet, ja olisi kyllä kannattanut ostaa alueelle tarkoitettu virallinen kartta, koska itsetehdyt tulivat maksamaan lähes saman verran.

Tällä kertaa emme tarvinneet Leathermannia, karttasuojaa, kompassia tai kiristysremmejä, mutta ei niitä kannata jättää pois, koska ovat tarvittaessa varsin hyödyllisiä. Nippusiteitä voisi vielä lisätä listaan.

Viihde

• kamera: Sonyn P100; 320MB muistia ja vara-akku; sopivan pieni ja halpa, että uskaltaa ja jaksaa käyttää tarpeeksi paljon
• kotiavaimet
• lompakko: tarpeeksi käteistä; turhista korteista ja lippusista tyhjennetty
• varalompakko: tarkoitus pitää erillään muista tavaroista siltä varalta, että rinkka häviää
• kännykkä: Nokia 5140i; pitäisi kestää hieman paremmin rasitusta
• muistiinpanovälineet: iltaisin on kiva kirjoitella ylös päivän tapahtumia, jotka auttavat sitten jälkiraportin kirjoittamista
• silmälasit
• sykemittari: päivän liikuntoiluista on kiva saada tilastoja

Kameran muistikortti olisi voinut olla isompi, joten ostin reissun jälkeen 4 GB lisää. Myös jokin minijalusta kameralle olisi hyvä, ettei aina tarvitsi rinkan kanssa säätää yhteiskuvia ottaessa. Johannalla oli lisäksi mukana toinen kamera ja virveli uistimineen.

Hygienia

Minulla on melko laaja repertuaari erilaisia hygieniatarpeita mukana, mutta iso osa niistä helpottaa ja parantaa eräelämää niin paljon, että suostun kantamaan niitä.

• nessuja: tungen muutaman paketin sinne tänne, josta niitä saa helposti kaivettua tarvittaessa
• rakkolaastaria: 20cm x 7cm kokoisia liuskoja, joista voi leikata sopivia palasia
• bliw: itsensä ja pyykkien pesemiseen
• savetteja: ihopintojen desifiointiin
• wc-paperia
• hammasharja
• hammastahna
• hiilitabletteja: myrkytystiloihin
• särkylääke
• antihistamiinia: allergisiin reaktioihin
• imodium: suolistovaivoihin
• kortison: hyttystenpuremiin
• desifiointiaine: haavoihin
• hiusharja: taittuva matkaversio
• 4 pompulaa
• huulirasva: huulten rohtumisen estämiseksi
• vedenpuhdistustabletteja
• pyyhe: kompakti
• hyttyssuihke
• hyttyssavu: ruokaillessa mukava
• shampoo: annosteltu pieneen purkkiin
• ensiapupakkaus
• karvahöylä

Tällä kertaa emme tarvinneet rakkolaastaria, hiilitabletteja, särkylääkettä, desifiointiainetta, huulirasvaa, ensiapupakkausta tai karvahöylää. Mutta tuskinpa niistä mitään kuitenkaan kannattaa jatkossakaan jättää pois. Hammasharjaa lukuunottamatta kaikki ylläolevat tavarat olivat yhteisiä.

WC-paperi meinasi loppua kesken, mutta onneksi nessut pelastivat. Ehkä joskus voisi harkita ostavansa erillisen WC-paperisuojan, mikä siis suojaa vedeltä, mutta myös toimii kätevänä telineenä paperirullalle.

Kokkaus

• trangia
• pesusieni: tiskaukseen
• pesuainetta: annosteltu pieneen purkkiin
• tulitikkuja: muutamassa eri paikassa kastumiselta suojassa
• tulus: teimme kokeeksi tulet muutaman kerran tuluksella, jonka pitäisi toimia myös märkänä
• 0.7l polttoainetta: noin 0.4l kulutimme, mutta tuulisemmalla ilmalla olisi kulunut enemmän
• kauha
• 1l roikkuva juomapullo: rinkan etupuolen lenkistä roikkumassa, jotta juominen on vaivatonta
• 3 0.5l juomapulloa: ruokavesiä on kätevä kuljetaa pikkupulloissa, jotka mahtuvat ympäri rinkkaa
• retkiaterimet: Light my Fire, missä kaksi lautasta, leikkuualusta, siivilä, 3 dl mitta juoma-aukollisella kannella, 2 dl muki kannella, lusikka-haarukka sahateräisellä reunalla; kohtuullisen kompakti paketti
• suolaa ja pippuria

Roikkuva juomapullo koki hieman vahinkoa kiveen kolahtaessa ja lisäksi siinä roikuntamekanismi oli huonosti suunniteltu, joten joutunen ostamaan uuden pullon. Reitillä oli varsin hyvin puhdasta vettä tarjolla, joten 0.5l juomapulloja ei tarvinnut paljoa täysinä kantaa - hyvä niin. Suolaa ja pippuria emme lisänneet kertaakaan, mutta ehkä joskus niille on tarvetta, jos kalaa opitaan kokkaamaan. Retkiaterinsetin kaikkia osia ei ole tullut koskaan käytettyä, joten niiden tarpeellisuutta voi pohtia.

Kehitettävää

Kertauksenomaisesti vielä tavarat, joita voisi kehittää eteenpäin.

• sandaalit: sandaalilenkkareiden tilalle Crocsit
• alushousut: kahdet bokserit ja uimahousut riittänee alushousutarpeeseen
• sadeviitta: sadeasun tilalle sadeviitta
• teltta: keveämpi, varmempi ja monipuolisempi vaellusteltta
• makuupussi: lämpimämpi ja toiseen liitettävä
• makuualusta: itsestääntäyttyvä
• jätesäkki: hankaloittaa rinkan käyttämistä suhteettoman paljon verrattuna mahdolliseen hyötyyn
• nippusiteitä: yleiseen korjailuun
• kartta: ei niin tarkka, ja ehkä jopa ostettuna, niin säästyy paljolta vaivalta
• muistikortti: 320MB ei riitä
• kamerajalusta: jalusta helpottaisi kuvaamista paljon
• juomapullo: fiksummin toteutettu roikkuva malli
• retkiaterimet: leikkuualusta ja toinen kippo tuntuvat turhilta, mutta eipä ne tilaakaan vie
• suola ja pippuri: turhia, jos ei kalaa kokkaa

Ruokapolitiikka

LISÄYS (2018): nykyään suosisin herkullisempia ruokia, joita tulee myös syötyä, eikä vain kannettua mukana. Vaaleeta leipää, öljyä, kuivakakkuja, kuivamakkaroita. Ruisleipää ja puuroa ei aina huvita syödä.

Lähinnä minä suunnittelin meille joka päivälle menut, jonka mukaan ostimme ruoat. Emme pysyneet täysin suunnitelmassa aamupalojen osalta, koska puuro ei maistunut. Ensimmäisinä päivinä syötiin helposti pilaantuvat ruuat ja sitten painavimmat. Samalla yritettiin myös vaihdella aterioita, ettei viimeiset 4 ateriaa olisi spagettia ja kuivattua jauhelihaa. Lisäksi ostimme jonkin verran ekstranaposteltavaa tauoille ja bussimatkoille. Seuraavassa taulukossa esiteltynä toteutunut menu.

	Aamupala	Lounas	Iltapala
Torstai	leipää kotona	Rovaniemen Rossossa pastat	leipää ja 1/2 HK:n sininen
Perjantai	3 annoksen pussimuusi + 1/2 HK:n sininen	2x pasta carbonara + 170g pekonia	leipää ja kaakaota
Lauantai	4 grillimakkaraa, mustikkakeitto ja leipää	100g kuivattua jauhelihaa + 170g tummaa spagettia + 125g sulatejuustoa + tomaattipyrettä	leipää ja mustikkakeitto
Sunnuntai	4 myslipatukkaa	4 pkt nuudelia + 400g lihapullakastike	-
Maanantai	2 tomaattipastaa	6 tortillaa + sulatejuustoa + meetwurstia	hamppari + lihapiirakka Jatan grilliltä Kemissä

Yllä olevien ateriakokonaisuuksien lisäksi söimme mutustelupusseistamme suklaarusinoita, kuivattuja banaanilastuja, karkkeja ja muita herkkuja. Yleisesti ottaen ateriat olivat turhan isoja ja niitä piti aina syödä väkisellä, mikä toki sitten mahdollistaa sen, ettei trangiaa tarvitse kolmesti päivässä lämmittää. Ainakin nuudeleista voisi yhden paketin tiputtaa pois. Bussimatkoilla söimme mennessä juustosämpylöitä ja tullessa karkkia. Ensi kerralla voisi ottaa mukaan pari muonapussia, joihin kaadetaan vain kuuma vesi. Ne olisi niin helppo syödä ja ihan mukavaa vaihteluakin.

Ateriat toteuttaakseen hankimme pääosin kaupasta seuraavat ainekset. Hintaa tuli palttiarallaa 160 euroa kaikkinensa.

• 1200 g paistijauhelihaa: 800 g jäi syömättä
• 500 g spagettia: 330 g jäi syömättä
• 8 tortillaa: 2 jäi syömättä
• 2 pkt sulatejuustoa: toinen jäi syömättä
• 2 tomaattipyretuubia: toinen jäi syömättä
• 1 pkt HK:n sininen
• 1 pkt grillimakkaraa
• sinappituubi
• 1 pkt pekonia
• 6 annosta pussimuusia: 3 annosta jäi syömättä
• 4 pkt nuudelia
• 400 g lihapullakastike
• 12 pkt maustepuuroa: kaikki jäi syömättä
• 12 myslipatukkaa: 4 patukkaa jäi syömättä
• 1 sämpyläpussi
• 2 rieskapussia
• 1 pkt realia
• 200 g hapankorppua: jäi syömättä
• 2 pkt metukkaa
• 1 pkt aamupalajuustoa
• mutustelupussit pähkinäkaupasta
• 8 kaakaopussia: 3 jäi juomatta
• 3 pss karkkia
• 4 pkt valmispastapussi
• 4 pss mustikkasoppaa: 2 pss jäi juomatta
• hunajapaahdettuja pähkinöitä: jäi syömättä
• 5 dl Jaloviina: 2 dl jäi juomatta
• 5 dl Jägermeister
• 4 pussiteetä: jäi juomatta

Paljon jäi syömättä, joten hyvin olisi vielä pari päivää jaksettu näillä eväillä. Johtopäätös: ensi kerralla voi edelleen hieman alaspäin laskea ruoan kulutusta.

Vaellus

Vaellus kesti siis 5 päivää ja neljä yötä ja matkaa edettiin 56 km Hetta-Pallas-vaellusreitillä. Ohessa suuripiirteinen kartta reitistämme, mutta tarkempaan tarkasteluun suosittelen avaamaan korkearesoluutioisen kartan taustalle. Viittaan tekstissä siinä esiintyviin numeroihin.

Keskiviikko, 18. kesäkuuta 2008

Matkustin bussilla Oulusta Kemiin ja lopulta Keminmaahan päivää ennen varsinaista lähtöä, jotta pystyimme käymään kaupassa yhdessä ja muutenkin tehdä rauhassa viimeiset valmistelut ja voitelut. Saunottiin, syötiin kunnon pastat ja otettiin rennosti.

Torstai, 19. kesäkuuta 2008

Lähtöpäivän aamuna täytettiin vielä vesipullot, pakattiin rinkkoihin jääkaapista liharuuat, syötiin aamupalaksi leipää ja lähdettiin kohti Keminmaan Tupasvillaa, josta bussi lähtisi Rovaniemelle klo 13:30. Bussi oli Tupasvillalla 30 minuuttia myöhässä ja niin myös Rovaniemellä, joten vaihtoaikaa meillä oli toiseen bussiin nyt noin kaksi tuntia. Siinä ajassa kuitenkin kerkesimme hyvin käydä syömässä paikallisessa Rossossa pastat. Innokas tarjoilija kyseli kovasti meidän suunnitelmista, ja tuli siinä samalla ilmi, että hän asuu Karhunkierroksen varrella ja tuntee myös Heikkalat, jotka kuskasivat meidät vuosi aiemmin Rukalta Oulankaan vaelluksen alkuun.

Kello 17:20 lähti sitten Rovaniemen linja-autoasemalta bussi Hettaan. Ajoajaksi ilmoitettiin viisi tuntia. Ostimme Roista matkalle Iltasanomat lukemiseksi, joka piti lopulta puoliväkisellä selata läpi, kun olisimme mielummin jutelleet keskenämme. Bussimatkalla näkyi tietenkin poroja ja uinuimme hiemasen. Muoniossa yritin päästä kuvaamaan kunnantaloa, mutta vesisade lopulta teki toiveet turhiksi. Muonion jälkeen olimme ainoat matkalaiset bussissa Hettaan asti.

Hettaan saavuimme siis klo 22:20 suoraan kunnantalon eteen, jonka toki kuvasimme heti. Samasta kohtaa näimme myös opasteen venetaksille, joten sinne suuntasimme. Harmiksemme opasteet loppuivatkin siihen, mutta itse veneen kyllä löysimme (1). Samassa pihapiirissä oli useampi talo, joten jouduimme hieman arpomaan, mitä ovea menisimme koputtelemaan, jos mitään. Kun yhdestä potentiaalisen näköisestä talosta kuului ääniä, niin rohkenimme koputtamaan ja kyllähän sieltä kuski löytyi ja kyyti järjestyi Ounasjärven yli, vaikka kello kuulemma oli jo varsin paljon. Itselläni tuppaa kesällä aina unirytmit kääntyvän niin, ettei keskiyö ole vielä paljon mitään ja eihän se muutenkaan haittaisi mitään näin pohjoisessa, kun valoa on yöllä lähes saman verran kuin päivälläkin. Venekuski lupaili laittaa tarkempaa ohjeistusta talon eteen, ettei seuraavat kyselijät turhaan joudu naapureita häiritsemään.

Ajattelimme, että samassa bussikyydissä tulisi muitakin vaeltajia, mutta ilmeisesti kaikki muut olivat olleet aikaisemmassa liikkeellä, kun heitä ei näkynyt, ja kun lisäksi venekuski kertoi, että päivän aikana ylittäjiä oli ollut noin 20. Hieman väenpaljous ihmetytti ja säikäytti, mutta olihan nyt sesonki ja Hetta-Pallas yksi Suomen suosituimmista reiteistä. Sadetta oli kuitenkin luvattu juhannukseksi, joten eiköhän ainakin osa ollut peruuttanut lähdön viime hetkillä.

Venekyyti maksoi siis 6 euroa per nenä, mutta se on mielestäni ihan sopiva summa palvelulle, missä mukava kuski heittää nopealla veneellä turvallisesti veden yli suoraan määränpäähietikolle (2). Tosiaankin vaellus alkoi suoraan hiekkarannalta, mutta emme jääneet tällä kertaa kuitenkaan uimaan ja ottamaan aurinkoa, koska lämpöasteita oli vain seitsemän ja kovin oli pilvistäkin - edellisellä viikolla oli kuulemma lunta sadellut. Kyllähän aurinkoa tulisi riittämään koko vaelluksen ajan, ainakin pilvien yläpuolella, koska se ei laske ollenkaan tähän aikaan vuodesta näillä leveyspiireillä.

Emme jääneet myöskään rannalla olevalle laavulle, vaan suuntasimme suoraan kohti ensimmäistä tupaa, Pyhäkeron päivätupaa, jonne matkaa oli seitsemisen kilometriä. Etapilla ei vielä nousta tuntureille, vaan samoillaan kangasmaista metsää, mutta ainakin itse koin sen hyvinkin hienona ja mielenkiintoisena osuutena. Reissulla oli myös tarkoitus katsella maastoa pyöräilijän näkökulmasta, että josko alueella olisi kiva maastopyöräillä. Ja joo, tiedän, että pyöräily on reitillä kiellettyä. Sanottakoon vielä, että reitiltä on käytännössä mahdoton eksyä, ainakin kesällä, kun polku on niin kulunut.

Matkan varrella tuli vastaan myös yksi kivannäköinen lampi (3), joka oli lopulta ainoa paikka, missä Johanna pääsi kalastamaan. Epäselväksi tosin jäi, oliko kalaa ollenkaan lammessa.

Pyhäkeron tupa (4) oli jo majoitettu ja toisenkin rakennuksen eteiseen oli joku porukka teltan pystyttänyt, mutta tämähän ei meitä haitannut, kun muutenkin oli tarkoitus teltassa majoittua pehmeän mättään päällä. Teltta pystytettiin joskus kahden aikaan yöllä ja nopeasti pääsimme iltatoimiin. Vähän söimme leipää, maistelimme jekkua ja painuimme makuupusseihimme. Ennen nukahtamista kävi vielä teltan ulkopuolella kiekumassa myöhemmin riekoksi varmistunut lintu, joka ilmeisesti halusi kertoa, ettei meillä ole asiaa hänen mailleen. "GALEO! GALEO! GALEO!" Aluksi ääntä säikähdettin, mutta sitten se aiheutti vain suunnatonta hilpeyttä, josta riitti huumoria koko reissun ajaksi.

Päivän tilastot

Matka:	7 km
Kesto:	liikkeellä 2h 30min (22:52-01:30)
Keskinopeus:	2.8 km/h
Keskisyke:	93 hb/min
Maksimisyke:	128 hb/min
Sää:	pilvistä, ei sadetta, 7 astetta

Perjantai, 20. kesäkuuta 2008

Noustessamme perjantaiaamuna (juhannusaatto), siis kello puoli yksi iltapäivällä, löysimme ihastuttavan aurinkoisen sään pihalta ja melkein samantien huomasimme myös taustalla siintävän Pyhäkeron tunturin, jonne reitti kipuaisi heti tuvalta jatkettaessa. Purimme leirin pikaisesti ja hiippailimme pöydän ääreen kokkailemaan pottumuusia ja makkaraa. Samalla tuli turinoitua toisen pariskunnan kanssa, jotka olivat ehtineet jo päivän aikana Hetasta tulla samaan paikkaan. Tuvan alueella pyöri myös vielä kolmas pariskunta, mutta he ilmeisesti olivat vain päivämatkalla.

Aamutoimiin meni vajaa kaksi tuntia ja liikkeelle lähdimme hieman kahden jälkeen. Reitti lähtikin samantien nousemaan pikku hiljaa Pyhäkeron päälle (5), jonka huiputimme joskus neljän aikoihin. Noustessa koimme puurajan, lumessa kävelyn, valtaisan hienoja maisemia ja näimme kuolleen sopulin. Lunta riittää varmasti heinäkuun puolelle, ja lumien sulamisvedet tekevät reitin erityisen haavoittuvaiseksi, jolloin ihmisten tulisi välttää reitin käyttämistä.

Pyhäkeron päällä oli kiva tunturijärvi, jota ihastelimme tauolla hieman pitempäänkin. Toki kannoimme myös kivet huipulla olevaan kivikasaan - näinhän on tapana tehdä korkealla olevissa paikoissa. Johanna otti mukaansa pari kiveä akvaarioonsakin.

Pyhäkerolta lähdettiin sitten laskeutumaan kohti ensimmäistä kurua, Siioskurua. Rinteessä pysähdyimme hetkeksi makoilemaan ja katselemaan poroja, kunnes auringon mentyä pilveen vilpoisuus ajoi meidät taas matkaan.

Päästessämme Sioskurun tuvalle (6), alkoi sataa kaatamalla. Kyyhötimme hetken aikaa sadeviitan alla terassilla pitämässä sadetta, jonka laantuessa aloimme kokata pekonipastaa. Tuvalla oli varsin paljon väkeä (arviolta 15 henkeä), joten siellä ei tehnyt mieli viipyä kovin pitkään. Muutenkin koko vaelluksen ajan suunnilleen samat ihmiset näkyivät joka päivä, eli varsin samaan tahtiin taisi kaikki edetä. Retki-lehden Hetta-Pallas-artikkelissa sanottiin, että reitin kävelee helposti läpi kahdessa päivässä, mutta ainakin meillä tähän vuodenaikaan näillä kantamuksilla 10-15 km päivämatkat olivat paljon sopivampia.

Tuvan vierestä meni todella hieno tunturipuro, jota kävimme ihastelemassa pariinkin otteeseen.

Kun olimme syöneet, jatkoimme samantien matkaa seuraavalle tuvalle eli Tappuriin (7), joka ei varsinaisesti ole reitillä vaan kilometrin sivussa. Tästä syystä ajattelimme, että siellä olisi rauhallisempaa, ja olihan siellä hieman, mutta silti pieni tupa täynnä. Alueella vietti juhannusaattoa arviolta vajaa kymmenen henkilöä.

Heti kun saimme teltan pystyyn, alkoi sataa taas. Tänä päivänä meillä kävi todella hyvä tuuri vesisateiden kanssa, ja emme kastuneet käytännössä ollenkaan koko päivänä.

Juhlistimme juhannusaattoa jallukaakaolla ja nauttimalla toistemme seurasta, vaikkakin jossain vaiheessa iltaa itselläni hieman sosiaalinen jalka kyllä pääsi vipattamaankin, ja yritin saada Johannaa mukaan makkarapaikalle veistelemään juttua muiden retkeilijöiden kanssa. Itselleni tämä oli varmaan ikimuistoisin juhannus tähän asti, koska aikaisemmista ei juurikaan muistikuvia ole. Itse asiassa vasta reissun aikana tajusin, kuinka klassista on lähteä viettämään juhannusta tunturiin yöttömään yöhön. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Päivän tilastot

Matka:	13 km
Kesto:	liikkeellä 4h 15min (14:10-21:00)
Keskinopeus:	3.1 km/h
Keskisyke:	116 hb/min (Johanna)
Maksimisyke:	172 hb/min (Johanna)
Sää:	aamulla aurinkoista, sadetta pari kertaa, 10-15 astetta

Lauantai, 21. kesäkuuta 2008

Juhannuspäivään heräsimme hieman puolenpäivän jälkeen, ja kun näytti, että kaikki muut olivat jo lähteneet matkaan, hiippailimme sisälle lämpimään tupaan tekemään aamiaista ja kuivattelemaan telttaa. Yöllä satoi vettä enemmänkin, mutta teltta piti meidät kuivana. Aamullakin vielä hieman ripsi, joten sen suhteen alakuloisena odotimme päivän patikointia. Aamupalaksi söimme paketin kyrsää, rieskaa ja mustikkasoppaa.

Vieraskirjaan rustattuamme lähdimme viimein liikkeelle klo 14:30 tienoilla. Puimme sadevaatteet päälle, vaikka vettä ei enää satanutkaan. Ensimmäinen tunti menikin itselläni vaihdellen vaatteita edes takaisin etsien hyvää asukokonaisuutta päätyen lopulta täsmälleen samaan kuin olin edellisenäkin päivänä käyttänyt. Tässä vaiheessa jo alkoi tuntua, että kuinkahan kätevät sadehousut on sittenkään niiden vaivalloisen pukemisen takia.

Reitti eteni tunturiylängöllä kohti Pahakurun päivätupaa, Hannukurun autiotupaa ja saunaa. Ennen Pahakurua ylitimme varsin ison soisen alueen, missä varsinkin Johanna kasteli jalkansa koko ajan, koska hänen kenkänsä eivät vettä pitäneet. Suon laidalta näkyi hienosti tunturijonon seuraavat tunturit: Suastunturi, Lumikero ja Vuontiskero. Välillä pysähdyimme tauolla kauniille pikkupurolle, mistä saisi matkimalla melkoisen nätin pihalähteen. Pahakurussa (8) pidimme vain pikaisen tauon ja jatkoimme nopeasti matkaa parin kilometrin päässä olevaan Hannukuruun, jotta kerkeisimme saunomaan ja vielä illalla seuraavalle laavulle. Tupien välisessä kurussa oli monta hienoa luonnon kohtaa, ja kukkapurosta piti muutama kuvakin ottaa. Samaisessa kurussa menee ekologinen raja, jonka pohjoispuolella ei esimerkiksi enää kyy tai kuusi esiinny.

Hannukurussa (9) tosiaan olisi sauna, ja sinne toki halusimme päästä peseytymään ja saamaan hienon kokemuksen vaellussaunassa. Saunavuorot oli jaettu miehet parittomille ja naiset parillisille tunneille, mutta koska saunalla ei muita saunojia ollut, ja edellinenkin pariskunta kertoi saunoneensa kahdestaan, päätimme mekin mennä yhdessä saunaan. Kävimme vieressä olevassa lammessa heittämässä talviturkit, jonka jälkeen joku nainen halusi päästä myös saunomaan, jolloin minulla tuli kiire pois lauteilta - olihan naisten vuoro menossa. Ehkä olisi pitänyt odottaa miesten vuoroa, jolloin yleensä ketään ei haittaa sekasaunominen. Saunakokemus oli tietty yksi vaelluksen mukavimpia yksittäisiä tapahtumia.

Saunomisen jälkeen siirryimme pöydän ääreen kokkaamaan pastaa savuporosulatejuustolla ja kuivatulla jauhelihalla. Samalla porisimme tovin porilaisen vanhemman pariskunnan kanssa. Pääasiassa välttelimme reissulla keskustelukontakteja, koska halusimme olla rauhassa, mutta ihan hauska heidän kanssaan oli kuitenkin jutella - niin kuin kaikkien muidenkin kanssa. Mukava mies tarjoutui myös ottamaan meistä yhteiskuvan.

Jatkoimme illalla vielä matkaa Suastunturin yli Suaskurun laavulle. Suastunturin päällä aurinko tuli esiin pilvien takaa ja koimme ainutlaatuisen keskiyön auringon tunturissa. Itikat ja polvia raapivat varvut veivät hohtoa tunturirakastelusta (10), mutta tulipahan sekin koettua. Päältä oli hienot näkymät kauas horisonttiin, ja joutsenetkin lähtivät hienosti lentoon alhaalla olevalta lammelta. Johanna näki viimein myös yhdessä purossa kaloja, joita pitikin sitten ihmetellä jokin tovi. Sen verran pieniä olivat sintit, ettei vapaa kannattanut kasata.

Suaskurun laavulla (11) oli vaikeuksia löytää sopiva paikka teltalle maaston epätasaisuuden vuoksi. Laavun vieressä olevan jyrkänteen päältä löysimme kuitenkin kohtalaisen paikan ja pistimme teltan pystyyn puolen yön tienoilla. Tänäkään päivänä emme kastuneet nimeksikään, vaikka vettä tuli taivaalta pariinkin otteeseen. Tuurilla ne isotkin laivat... Laavun vieressä olevassa kodassa kuului majoittuneen muita ihmisiä. Iltapalaksi keittelimme mustikkasopat ja leipää.

Päivän tilastot

Matka:	16 km
Kesto:	liikkeellä 6h (14:30-23:30)
Keskinopeus:	2.7 km/h
Keskisyke:	94 hb/min
Maksimisyke:	136 hb/min
Sää:	välillä aurinkoista, välillä sadetta, 10-15 astetta

Sunnuntai, 22. kesäkuuta 2008

Kolmantena teltta-aamuna siirsimme heräämistä pariinkin otteeseen, kun sade ei tuntunut laantuvan. Nousimme lopulta kahden tienoilla ja siirsimme teltan kodan sisään kuivumaan hetkeksi. Vilkuiltiin vieraskirjaa, testattiin kiikkutuoli, kuvailtiin kuukkeleita ja lähdettiin pienestä sateesta välittämättä liikkeelle lopulta klo 15:10.

Polku lähti heti nousemaan laavulta yhdelle reitin korkeimmista tuntureista, Lumikerolle. Laavulta huipulle on nousumetrejä noin 300. Noustessamme ilma muuttui ensin puolipilviseksi, ja aurinkokin näkyi. Sitten menimme pilveen ja lopulta satoi kaatamalla. Lumikeron päällä (12) tuuli varsin kovasti, ja itse olin siellä jo melko märkä, kun en ollut sadevaatteita pukenut päälle. Pikkuinen kuurohan se vain on... Laitoin kuitenkin siinä vaiheessa sadetakin varsinaisen takin alle lämmittämään ja jatkoimme matkaa varsin pikaisesti kohti seuraavaa tupaa. Kivet sentään jätimme tunturin päälle.

Seuraavat pari tuntia etenimme niin rivakasti kuin suinkin pääsimme, ettei tulisi liian kylmä ja että pääsisimme seuraavalle tuvalle mahdollisimman pian. Olimme tällä kertaa jättäneet aamupalan väliin, joten se toi myös lisäjännitystä matkaan, kun nälkä alkoi hiipiä. Tunturipurojakaan ei ollut näkynyt vähään aikaan, joten vettä ei ollut tuhlattavaksi. Kuvia emme ottaneet yhtäkään - toissijaisesti sen takia, ettei kosteus pääse kameroihin ja ensisijaisesti siksi, ettei napannut tehdä mitään ylimääräistä.

Vesisateessa laskeuduimme Lumikerolta Lumikuruun ja ohitimme hienon poroaidan (13), jolla erotetaan paliskunnat toisistaan. Ylityspaikka oli kumman hutera ja liukkailla puilla sai olla tosissaan varovainen, ettei kompastuisi. Katselimme myös vähän, josko ylityspaikan alla olisi voinut sadetta pitää, mutta ei toivoakaan. Eipä se olisi varmaan ollut järkevää muutenkaan jumahtaa paikalleen. Kurun jälkeen sivuutettiin Vuontiskeroa (14), jolta siinsi todella nätit maisemat alas Keräsjärvelle. Tällä kertaa maisemat jäivät tosin vähälle ihastelulle, kun puskimme eteenpäin vesisateessa ja kivikossa. Jossain vaiheessa oli pakko kaivaa karkkipussi esille piristämään vähän mieltä ja antamaan lisäenergiaa. Emme olleet katsoneet tarkasti kartasta, missä seuraava tupa on, joten hieman aina jännitti nähdä eteenpäin polkua. Lopulta Vuontiskeron jälkeen saimme riemuita, kun pikkuinen tupa tuli näkyviin. Tälläisessä tilanteessa osaa kyllä arvostaa Suomen autiotupakulttuuria, jota ei paljoa muuallapäin maailmaa tunneta.

Tupa oli Montellin pikkuruinen 6-8 neliön päivätupa (15). Saavuimme sinne noin kello 18:00. Tuvassa oli kaksi turkulaista tyttöä syömässä välipalaa, mutta he olivat vielä jatkamassa matkaa Nammalakurun autiotuvalle kilometrin päähän Montellilta. Tulisijassa kyti vielä tuli, jota herättelimme roihuamaan kunnolla. Pian turkulaiset lähtivätkin matkaan ja jäimme kahden tähän romanttiseen pikkuiseen tupaan. Ripustimme vaatteemme kuivumaan ja aloimme kaikessa rauhassa kokkailemaan lihapullia nuudeleiden kanssa. Syönnin päälle otimme vielä kunnon ettonet, ennenkuin teimme sään perusteella päätöksen, jäämmekö tupaan yöksi vai jatkammeko vielä matkaa. Päiväunien jälkeen taivas oli selkeämpäänpäin, joten päätimme jatkaa matkaa. Tavoite oli päästä maanantaiksi Keminmaahan, jotta Johanna ehtisi pitää yhden välipäivän ennen paluuta takaisin töihin. Täytimme juomapullot, siivosimme tuvan ja lähdimme tallustamaan keskiyön aikoihin kohti Pallasta.

Montellin jälkeen saavuimme ensin Nammalankuruun (16), mistä jatkoimme melkein heti matkaa kohti Rihmakurun laavua (17) ja kotaa, jonne oli vielä parin tunnin matka Nammalasta. Kävely eteni leppoisasti, kun olimme virkeitä ja juttua riitti. Kota oli ihmeeksemme tyhjä, ja lisäksi laskimme, että kerkeämme hyvin aamulla kävellä Pallakselle, joten jäimme kotaan yöpymään. Katselimme hetken vielä pupusia ja punamyyrää ennenkuin lämmitimme kamiinan mansikaksi, söimme vähän rusinoita ja siirryimme laverille nukkumaan. Laverihan on telttapohjaa kovempi alusta nukkua, mutta teltan pystyttämisen, purkamisen ja kuivaamisen vaivan sillä säästi. Teltassa saa toki olla aina rauhassa, mutta tällä kertaa olimme kodassakin kahden.

Päivän tilastot

Matka:	10 km
Kesto:	liikkeellä 4h 20min (15:10-01:50)
Keskinopeus:	2.3 km/h
Keskisyke:	97 hb/min
Maksimisyke:	141 hb/min
Sää:	ajottaista sadetta, 5-10 astetta

Maanantai, 23. kesäkuuta 2008

Viimeiseen päivään heräsimme ennätyksellisen aikaisin jo yhdentoista jälkeen, jotta kerkeäisimme klo 16:45 Pallakselta lähtevään bussiin, joka on päivän ainoa. Siihen jos ei kerettäisi, pitäisi joko odottaa seuraavaan päivään tai ottaa taksi 15 km matkalle, mikä kustantaisi lähemmäs 50 euroa. Aamutoimet oli nopeampi hoitaa tällä kertaa, kun rinkan sai pakattua kodassa ja teltan kanssa ei tarvinnut temmeltää. Kokkailimme aamupalaksi tomaattipastaa, joka ei kummallekaan maistunut kunnolla, ja jouduimme ensimmäistä kertaa reissun aikana heittämään pois ruokaa.

12:30 lähdimme liikkeelle oikein mukavassa säässä kohti Pallasta. Matkaa oli jäljellä noin 9 kilometriä. Kävellessä tuli vastaan muutama reipas ikänaisporukka, joita näkee erikoisen paljon vaelluksilla. Koskaan ei näy miesporukoita, mutta naisia kyllä. Ehkä miehet ovat suunnanneet kalamaille tai muuten vaativimmille reiteille? Sen näkee sitten, kun itse tässä pikku hiljaa kehittyy ja siirtyy syvemmälle todelliseen erämaahan - merkatut vaellusreitithän ovat vielä tälläistä pullamössöeräilyä.

Reitin viimeiset tunturit ovat nimeltään Rihmakurunvaarat, Lehmäkero, Taivaskero (18), Pyhäkero (eri tunturi kuin alkumatkalla, mutta sama nimi) ja Laukukero (19), joiden huipuille polku ei kuitenkaan vie, vaan ne saa huiputtaa halutessaan. Meitä ei enää huiputtaminen innostanut, vaan jatkoimme reitin mukaisesti kohti hotellia. Vielä viimeisellä kilometrillä saatiin katsella poroja 10 metrin etäisyydellä meistä ja vastailla saksalaisen herran kyselyihin. Muutenkin tänä päivänä saatiin tai jouduttiin kaikista eniten sosialisoimaan - varsinkin kun päivämatkalaiset mielellään tuntuivat haastattelevan pitkänmatkalaisia.

Hotellilla Johanna osti jäätelön ja söimme välipalaksi tortilloja juustolla ja metukalla. Kävimme myös tutustumassa luontokeskukseen (20), missä päästiin katsomaan 20 minuutin diaesitystä tunturialueesta. Se oli varsin mukava yllätys. Esitys oli tosi mielenkiintoinen, kun oli juuri itse tepastellut reitin läpi.

Pallaksen bussilla siirryttiin Särkijärvelle, mistä vaihdettiin Rovaniemi-bussiin. Rovaniemellä vaihdettiin vielä täyteen ja kuumaan junaan, jossa Johanna pääsi taas puhumaan saksaa, kun yritti auttaa saksalaista pyöräilijää löytämään paikkansa. Junalla menimme Kemiin, josta Johannan isä kuskasi meidät Keminmaan Viitakoskelle. Ensin haettiin kuitenkin grilliltä isot hampparit, sillä enää ei innostanut syödä pussimuonaa. Yksi vaellusten parhaita hetkiähän on paluu takaisin sivistykseen ja helppoon elämään. Saimme vielä mennä valmiiseen puusaunaan ennen nukkumaanmenoa ihanaan pehmoiseen sänkyyn.

Päivän tilastot

Matka:	10 km
Kesto:	liikkeellä 2h 45min (12:30-15:15)
Keskinopeus:	3.6 km/h
Keskisyke:	107 hb/min
Maksimisyke:	157 hb/min
Sää:	aurinkoista, kerran ripsi vähän, 10-15 astetta

Loppusanat

Kävelimme siis Hetta-Pallaksen kunnialla läpi. Mitä jäi käteen ja miten tästä jatketaan?

Parisuhde kesti tämän reissun. Sääskimyrkkyä emme käyttäneet kertaakaan, mutta sääskisavu laitettiin kerran kokatessa palamaan kokeeksi. Sääskistä ei ollut siis myöskään harmia. Ilmat olisivat voineet olla hieman paremmat sateiden puolesta, mutta hyvähän se on niihinkin oppia. Mitään ruhjeita tai rakkoja ei tullut. Maasto oli paikoin märkää, mutta vaelluskengillä ei ollut ongelmaa. Sandaaleilla tai lenkkareilla reitin kulkemista tähän vuodenaikaan emme kuitenkaan suosittele.

Positiivisista odotuksista saatiin ainakin kokea hienoja tuntureita, ajottaista rauhaa (välillä kesti puoli päivää, ettei muita näkynyt tai kuulunut), eläimiä ja reissausfiilistä kahdestaan. Lappilaisuutta emme niin hirveänä kokeneet, mutta sen olisi varmaan saanut paikattua viettämällä Hetassa yhden päivän. Karhunkierroksen jälkeen toivoin leppoisampia iltatouhuiluja, mutta tälläkin kertaa menimme aina melkein heti nukkumaan teltan pystytyksen jälkeen. Terästettyä kaakaota ja mustikkasoppaa yritin kuitenkin joka ilta keitellä. Aamut meillä oli toisaalta aina varsin rauhallisia, että ehkäpä molemmat on liikaa vaadittu.

Reissun alkupuoliskolla tuntui, että minulla oli suhteessa aavistuksen painavamapi rinkka, koska Johanna tuntui jaksavan paremmin, mutta reissun edetessä painot tasaantuivat, koska minulta ruokien syömisen takia lähti suhteessa enemmän painoa pois. Tästä voisi kuitenkin tehdä johtopäätöksen, ettei rinkkojen painoa voi täysin suoraan laskea oman elomassan suhteen ainakaan meille kahdelle, vaan jonkinlaista kerrointa tulee käyttää minun hyväkseni (esimerkiksi 10% lisää Johannalle). Tällä kertaa se olisi tarkoittanut 17 ja 26 kilogrammojen sijasta noin 18 ja 25 kg painoja. Toisaalta menohalumme olivat varsin samat eli ehkä rinkkojen painot olivat kuitenkin kutakuinkin oikeat.

Reissun kohokohdiksi luettelisin Galeo-linnun, Hannukurun saunan, iltatouhuilut, tunturipurot, muutamat todella hienot maisemat, pilvessä olon, Montellin majan vesisateen jälkeen, menomatkalla reissausfiiliksen, Ounasjärven ylityksen, keskiyön auringon ja Hotelli Pallaksen saavuttamisen.

Reissua ja reittiä on vaikea verrata Karhunkierrokseen. Molemmat olivat huippuja reissuja, mutta erilaisella porukalla ja erilaisessa maastossa, joten hankala niitä on laittaa paremmuusjärjestykseen. Vaativuuden ja maisemien hienouden puolesta ne ovat samaa luokkaa, joten molempia voi suositella kyllä aloitteleville retkeilijöille. Karhunkierroksella on tosin vaihtelevampaa maastoa.

Seuraava reissu varmaan suuntautuu jollekin alueelle, missä itse suunnitellaan reitti, jolla mahdollistetaan paremmin kalastelu. Silloin ollaan myös varmasti täysin rauhassa ja päästään kokeilemaan myös jokien ylitystä kahlaamalla. Reissuun voi lähteä kahdestaan tai sitten neljästään jonkin kaveripariskunnan kanssa. Molempia meitä kiinnostaa myös lähteä suunnilleen kolmen hengen porukalla omien kavereiden kanssa, mutta nähtäväksi jää saako sellaisia reissuja kasaan.

Reissun jälkeen aloitin Retki-lehden tilauksen, joten vaellusinnostus on taas korkealla, mutta eiköhän se tästä kohta unohdu muiden innostusten alle. Ostin myös kameraan lisää muistia (256MB -> 4GB), ja olemme alustavasti katselleet vaellustelttaa ja parempia makuupusseja.

Kiitokset sponsorille, Johannan porukoille kuskailuista, Metsähallitukselle ja Suomen retkeilijöille autiotupakulttuurista sekä tietenkin matkaseuralle.

Aikajana

Täytän aikajanan vain niiltä osin, mistä on ajankohdasta jotain tietoa.

• [2008-06-18 18:55] - Bussi Oulusta Kemissä
• [2008-06-19 14:00] - Bussi Tupasvillasta Rovaniemelle
• [2008-06-19 17:20] - Bussi Rovaniemeltä Hettaan
• [2008-06-19 22:20] - Bussi Hetassa
• [2008-06-19 23:00] - Liikkeelle
• [2008-06-20 02:00] - Teltta pystyssä Pyhäkeron päivätuvalla (1. yö)
• [2008-06-20 12:30] - Herätys
• [2008-06-20 14:10] - Liikkeelle
• [2008-06-20 21:00] - Tappurissa (2. yö)
• [2008-06-21 12:20] - Herätys
• [2008-06-21 14:30] - Liikkeelle
• [2008-06-21 18:00] - Hannukurun sauna
• [2008-06-22 00:00] - Teltta pystyssä Suaskurun laavulla (3. yö)
• [2008-06-22 14:00] - Herätys
• [2008-06-22 15:10] - Liikkeelle
• [2008-06-22 18:00] - Montellissa
• [2008-06-22 23:30] - Liikkeelle
• [2008-06-23 01:50] - Rihmakurussa (4. yö)
• [2008-06-23 11:20] - Herätys
• [2008-06-23 12:30] - Liikkeelle
• [2008-06-23 15:15] - Hotelli Pallaksella
• [2008-06-23 16:45] - Bussi Pallakselta Särkijärvelle
• [2008-06-23 17:15] - Bussi Särkijärveltä Rovaniemelle
• [2008-06-23 21:10] - Juna Rovaniemeltä Kemiin
• [2008-06-24 15:40] - Bussi Kemistä Ouluun

Linkit

• Alkuperäinen suuunnitelma
• Hetta-Pallas Luontoon.fi:ssä

---

Your comment Markdown: ON, HTML: OFF

Your alias

Your key ?

What's the name of this website?